25. lokakuuta 2010

Andre Agassi

Andre Agassi: Andre Agassi
Yhdysvallat 2009
511 sivua, Otava

GENRE: Elämänkerta

MIKSI?: Itkonen hehkutti tätä aivan mahdottomasti viimeisimmässä Imagessa. Sitten kuulin hyvää jostain muualtakin. Ja sitten se odotti uutuushyllyssä poimijaansa. Luulin, etten mitenkään voisi pitää tästä.

FIILIS: Luulin, että jättäisin tämän heti kesken kuten niin monen kirjan viime aikoina ja kuten yleisimmin teen elämänkerroille. Ja sitten - luin tätä ensimmäisestä sivusta eteenpäin kuin noiduttuna. Peruuttakaa työt! Odottakaa! Minun täytyy vain ensin lukea tämä loppuun.

Minä en ole koskaan pelannut tai katsonut tai ymmärtänyt mitään tenniksestä. Tiesin Agassista etukäteen vain sen, että hän on kuuluisia tennispelaaja. Siksi luulisi, että minua on mahdotonta vakuuttaa vertaamalla elämää ja tennistä: "Ajattelen, ettei ole sattumaa, että tenniksessä käytetään kielikuvia elämästä. Etu, syöttö, virhe, murtaminen, nolla - love, tenniksen peruselementit ovat samat kuin jokapäiväisessä olemassolossa, koska jokainen peli on elämä pienoiskoossa."

Mutta, koska tämä kirja kertoo paljon enemmän häviämisestä kuin voittamisesta,siksi olin niin varmasti niin ihastunut. Vaikuttaa siltä kuin Agassi ajattelisi kaikkien niin varmasti tietävän hänen menestyksenä, ettei hänen tarvitse siitä enää kirjoittaa. Tarvitsee kirjoittaa se, mitä polkuja on täytynyt kulkea että on tullut siksi joka on. Mutta vastauksia tai matkaa ei voi arvata ennalta. Ehkä minut vakuutti se, miten hän sanoo vihaavansa tennistä, kirjan alusta loppuun.

Luin pelikertomuksia kuin jännitysnäytelmää. Tempauduin mukaan joka kerta. Minusta voittamisen ja häviämisen psykologia on äärimmäisen mielenkiintoista: toisella hetkellä kaikki näyttää selvältä ja sitten romahdus. Tai käänne? Hän on maailman paras, pallotellut jo 8-vuotiaana maailmantähtien kanssa, miten hän voi hävitä uudelleen ja uudelleen? Mihin kapina johtaa, kun nousee kaikkia vastaan eikä tiedä minne on menossa? Kun tekee sen aina uudelleen ja uudelleen?

Ihmissuhteissa Agassi on selvästi niin satutettu ja mustavalkoinen, että jotkut kuvaukset ovat jopa vähän tökeröjä. Hän jakaa ihmiset selvästi niihin, joista pitää ja sitten niihin toisiin. Hänessä on erakkoa ja paljon rakkautta niihin, joihin hän todella luottaa.

Jos haluaa lukea Agassin suhteesta ja avioliitosta Brooke Shieldsin tai Stefanie Grafin kanssa, en suosittele kirjaa. Toki näitäkin käsitellään, mutta ne saavat varsin vähän huomiota. Kirja ei ole myöskään treeniopas. Voisi melkein saada sellaisen kuvan, että yksi kaikkien aikojen menestynein tennistähdistä on syönyt aikuisikänsä lähinnä juustohampurilaisia. Kirjassa yksityiskohdat ovat peleistä, ihmisistä ja oivalluksista. Ja kohtalosta, johon Agassi ei usko.

Tämä on kirja aikuistumisesta, tilin tekemisestä menneisyytensä kanssa ja kaikesta siitä kliseisestä, joka johtaa oman tiensä löytämiseen. Mutta koska Agassin tarina on nin ainutlaatuinen, tästäkin tulee aivan erityinen tarina.

Elämästään kertominen tuo aina vain yhden äänen esille. Voin kuvitella, että monet kirjassa esiintyvät muistavat toisin, näkivät toisin sen mitä tapahtui. Lopputulos vaikuttaa silti rehelliseltä. 

ERITYISTÄ:  Minusta tämän kirjan kansi on aivan mahdottoman vaikuttava. Agassin epätoivoinen katse vangitsee kuulemaan hänen tarinansa. Kansi lupaa kaiken, eikä yhtään likaa.

MUUTA: Kirjan lukeminen ei tarvitse ennakkotietoja Agassista tai tenniksestä, mutta sellaista kaipaava voi kurkata vaikka wikipediaan. Yleisesti vastustan elämänkertoja, jotka on tehty minun kanssani samalla vuosikymmenellä syntyneistä ihmisistä (tai nuoremmista!). Siinäkin olin väärässä.

TÄHDET:
+ + + + +
(Lisää tämmöisiä elämänkertoja, ehdottomasti!)

Kenen elämänkerrat ovat innostaneet teitä? Mitä suosittelette?

11 kommenttia:

  1. Itse pelasin tennistä nuorena ja rakastin Agassia. Olisi ehkä vähän karua lukea, mitä kaikkea siihen, mitä itse ihaili, sitten lopultakin sisältyi. En tiedä, osaanko lukea.

    Joskus nuorena luin juurikin urheilijoiden elämäkertoja. Oikeastaan oli sama, mikä laji: muistan lukeneeni esim. Wayne Gretzkyn elämäkerran...

    Pitäisi varmaan joskus taas tutustua henkilöihin, mutta toistaiseksi ei ole ollut kiinnostusta... Voisin kuvitella tutustuvani jonkun löytöretkeilijän, maailmanparantajan tms. elämäkertaan. Tv:stä katson juuri tällaisia extreme-tyyppejä, jotka haluavat pelastaa pienen osan maailmaa..

    VastaaPoista
  2. Taas genre josta mulla ei ole mitään kokemusta! :D Täytyisi varmaan tutustua johonkin elämäkertaankin. En ole oikein ikinä tuntenut vetoa niiden lukemiseen, mutta mistäs sitä tietää vaikka tykkäisinkin. Agassi ei henkilönä ole kiinnostuslistani kärkipäässä, mutta kirjoitat kirjasta kyllä varsin vakuuttavasti...

    VastaaPoista
  3. Kirjoitat kirjasta kyllä hyvin ja muhunkin iski Agassi-kuume. Haluan lukea tuon kirjan!

    VastaaPoista
  4. Mari A. - tuo on vaikea laji, kuulla "totuus" jostain esikuvasta tai idolista. Ehkä juuri siksi tämän tyyppisiä kirjoja on lopulta niin vähän. Minulla on lukupinossa Nelson Mandelan elämänkerta, jota moni on kehunut... tuli tuosta maailmanparannuksesta mieleen. Mutta se on melkoinen tiiliskivi.

    Satu & Tomomi - kuten sanottu, tämä todella yllätti minut. En missään tapauksessa uskonut että tässä olisi mitään minulle.

    VastaaPoista
  5. Ihan ajattelin, että olen vähän niin kuin lukenut kirja, kun luin sen Kuukausiliitteen jutun tästä. :) No, en selvästikään ole. Olen samaa mieltä kannesta. Melkein voi olla, että jos tämä tulee vastaan, esimerkkisi rohkaisemana tartun.

    Ja elämäkertoja... eipä ole tuttu genre minullekaan. Tai jos onkin, en kehtaa tunnustaa, mitä olen lukenut. ;)

    VastaaPoista
  6. Pekka Herlinin elämäkerta Koneen ruthinas oli mulle samanlainen kokemus: ei pitänyt lukea sitä ollenkaan, mutta alun jälkeen en pystynyt lopettamaan. ;) Kiinnostavaa, ehkä tämä Agassi tosiaan täytyy lukea myös nyt kun suosittelit, se oli mulla "kiinnostaa, mutten kuitenkaan ehdi" -listalla..

    VastaaPoista
  7. Tosi sanoi, että jo kansi vangitsee.

    Minulle elämänkerrat ovat himo!

    Luulen, että olisin pitänyt Inan lukemasta Koneen ruhtinaasta. Urheilijaelämänkerrrat ovat minulle oudointa. Historian henkilöt, filmitähdet, kirjailijat, muut oudot vaikuttajat...Nikolai II:n elämänkertauutuus oli mahtava.

    Kannet merkkaa!

    VastaaPoista
  8. Ilse - miten mulla on mennyt tuo kuukausiliitteen juttu ohi? yleensä luen sen tarkkaan... No, mitä sä oot lukneu, kertoisit vaan, heti alkoi kiinnostaa :)

    Ina - koneen ruhtinaan luin myös minä (arvio löytyy ainakin hakemalla. Sen luin "kaikkien" hehkutuksen takia. Minusta Pekka ei olisi ansainnut sellaista elämänkertaa. Tai ainakin olisin toivonut sen tuovan perheeseen sovintoa.

    Leena - kannet merkkaa. Se on kyllä totta, että suinulla on ollut näitä monia, useista kuuluisuuksista. Minä voisin vaikka kokeilla tuollaista Nikolai II, jos kerran Agassikin menee :)

    VastaaPoista
  9. Se on elämäkerta, ei elämänkerta. Hyvä kirja, paras el
    Mäkerta, jonka olen lukenut.

    VastaaPoista
  10. Törmäsin tähän blogiin - luin ko. kirjan muutama kuukausi sitten, ja kyllä: Nauliuduin kirjaan ensi sivusta lähtien, luin sitä ratikassa vaikka matkaa olisi ollut vain muutama pysäkki, koska sitä vain yksinkertaisesti halusi lukea ja lukea, kunnes se oli lopussa. Mieletön kirja.

    VastaaPoista
  11. Olen täsmälleen samaa mieltä, että kirja on loistava ja tämä arvostelu oivallinen! En malttanut laskea kirjaa kädestä, vaan luin sen suurin piirtein yhdeltä istumalta koko pumaskan. Olen kehoittanut kaikkia lukemaan tämän kirjan, pelasi tennistä tai ei. Se on vain yksinkertaisesti huikea :)

    Pelaan tennistä ja kirja on mielestäni oivallinen inspiraation lähde ihan tavallisen tason mailanheiluttajallekin.

    VastaaPoista