Suomi 2010
208 sivua
MIKSI?: Blogisuositusten perusteella.
LYHYESTI: Sota ja rakkaus ja isien "synnit".
FIILIS: Paljastan ensin tyhmyyteni ja naiviuteni: Minä en tiennyt mikä viinakortti on, paitsi ehkä varsin etäisesti (kun aloin keskustella tästä, minulle selvisi, että itsepalvelu Alko on varsin uusi asia?!). En ole myöskään juuri tullut ajatelleeksi sotapoikien välisiä ihastumisia ja rakastumisia rintamalla. Mutta enemmän kuin historiallisen katsauksen, Hilvo kirjoittaa hienon tarinan. Kirjasta puhuessa täytyy tietysti mainita homoseksuaalinen suhde, mutta sen takaa näkyy mielestäni paljon muutakin.
Sukupolvien välinen yhteys hahmottuu jälkikäteen ja pojanpoika löytää isoisästä itsensä, lähes identtisen. Vaan ajat ovat muuttuneet ja silti on samaa. Keskimmäinen sukupolvi vaikenee kaikesta, jopa niin ettei lukijakaan pääse jyvälle kaikesta. On kai vaan parempi olla hiljaa.
Pidin kirjan rakenteesta, vaihtelusta nykyisen ja menneen välillä. Kieli on kaunista ja toimivaa. Jossain kohdin en aina ymmärtänyt kaikkea, mutta se häiritsi yllättävän vähän.
Aloin myös ajatella vaariani. Hän vietti armeijassa ja sodassa 6vuotta, "parhaat vuotensa". Millaista onkaan voinut olla ihan vain läheisyyden ja kosketuksen kaipuu kuoleman ympäröidessä, kaukana kotoa? Toivottavasti joku on pitänyt kädestä.
ERITYISTÄ: Tämä on esikoiskirja. Hilvon oma blogi löytyy täältä.
MUUTA: Varsin kehuvia arvioita löytyy esim.
Inahdus
Hesari
Kirjanurkkaus
TÄHDET:
+ + + +
Minulla on tämä tuossa pinossa, mutta enpä tiedä, ehdinkö sittenkään... on niin paljon kaikkea uudempaakin nyt juuri. Mutta kiitos että kerroti oman kokemuksesi!
VastaaPoistaTästä on tainnut tulla jonkinlainen blogihitti, luulisin. Siksi se minunkin pinossani on. :)
Ilse - mä kyllä suosittelen, vaikka sitten sillä verukkeella, että tämän lukee varsin nopeasti. Minusta on ihan huomionarvoista, että bloseissa kehutaan jotain mitä hesarissakin, sitä tapahtuu harvoin ;)
VastaaPoistaTästä kirjasta olen lukenut paljon, mutta en ole vielä tarttunut tähän. Kiitos sinulle, nyt kiinnostuin taas piirun verran lisää. Mietin samaa, että mitä kaikkea elämässä on mahtanut tulla eteen, kun omat parhaat vuodet on vietetty sotarintamalla.
VastaaPoistaMinä muuten muistan ajan, jolloin Alkossa oli palvelutiski enkä osannut ostaa sieltä kuin Liebfraumilchiä ;)
Kiitos arviosta, palautti taas mieleeni Viinakortin ja löysin tätä kautta Hilvon oman bloginkin ja facebook-ryhmät jne..
VastaaPoistaMinäkin tykkäsin kovasti tästä kirjasta! Hilvon blogiin en ole aiemmin löytänyt, kiitos siis vinkistä:)
VastaaPoistaLumiomena - mä en ymmärrä miten minulla ei ole mitään muistikuvaa lapsuuteni Alkosta, mutta ei vaan ole...
VastaaPoistaMutta sodasta - ehkä itse ajattelen sitä vaikean määrää, josta sitten on vaiettu ja juomalla koitettu unohtaa. Ja väkisinhän osaa siitä kannan minäkin, edelleen. Minun vaarini tosin kuolikin sitten jo nuorena, mutta en tiedä muuttaako se mitään.
Tomomi - ole hyvä vaan ja tervetuloa blogiin (ainakaan en muista sinun kommentoineen aikaisemmin)
SaSo - en ehtinyt itsekään juuri tutustua blogiin vielä, täytyy tehdä paremmalla ajalla.
Tämä oli vain hieno kirja ja varsinkin aihe oli mielenkiintoinen. Pitänee tutustua tuohon Hilvon blogiin...
VastaaPoistakannataisiko lainata
VastaaPoistaKiitos! Voi olla, etten olekaan aiemmin kommentoinut, mut pidemmän aikaa olen lukenut. :)
VastaaPoistaMies on kyllä tarttunut jännittävään aiheseen. Luulen että tämä tulee minullakin luettua - joskus.
VastaaPoistaJa lumiomenalle terkkuja, että minäkin muistan palvelutiskit. Enpä tosin asioinut sellaisen takana kuin ehkä kerran ja varmaan juuri sitä samaa libbistä hakemassa. ;)
VastaaPoistaNo okei, ehkä, ehkä tartun tähän ... mutta kun aloitin juuri sen Pääskysen. :)
Tämä kannattaa lukea ihan pelkästään jo sen käsittelemän aiheen vuoksi!
VastaaPoista