Suomi 2010
339 sivua, Teos
MIKSI?: Koska tämä voitti Finlandian. Olin kuitenkin yrittänyt vältellä kirjaa (en oikein tiedä miksi?). Mutta nyt oma lukupiirikin päätti sen lukea.
LYHYESTI: Irma on sekaisin, tai ainakin hän haluaa paeta useimmiten sieltä missä on vaikka itsehän hän sinne kuitenkin oli lähtenyt vai miten lie joutunutkin, ehkä bussilla junaa kun ei muistanut käyttää.
FIILIS: Ensimmäiset n.20 sivua pidin kirjaa hauskana ja raikkaana ja kiinnostavana. Sitten kyllästyin, uuvuin ja tylsistyin. Sivun 160 kohdalla aloin olla täysin epätoivoinen: onko tämä todella alusta loppuun tätä samaa? Lopulta päädyin jopa harppomaan kirjaa, vaikka varsin uskollisesti kuitenkin kahlasin sen läpi.
Minä olisin halunnut pitää tästä. Rimmisen kieli on erilaista ja hauskaa, MUTTA. Kerronnassa on hetkensä ja hienoja oivalluksia, MUTTA. Aion sanoa nyt niinkin rumasti, että tästä olisi saanut hienon 35 sivua pitkän novellin. Kaikki muu oli pitkitettyä kärsimystä ja liikaa minulle. Irma oli niin liian säälittävä ja surullinen enkä keksinyt missään kohtaa että mikä sitä vaivasi? Yksinäisyys joo, mutta come on? Oliko jokin muutos aiheuttanut tämän hänen käytöksen? Ja mikään ei auennut lisää eikä kukaan oikein kasvanut eikä muuttunut. AAARGH.
Minä olisin halunnut olla Nenäpäivä-ihminen. Mutta en ole. En missään tapauksessa olisi lukenut kirjaa loppuun jos se ei olisi ollut Finlandia-voittaja ja livelukupiirini ohjelmassa. Olen nyt sitten tämän verran sivistyeempi. Jotkut arvostamani blogikolleegat ja muutkin ihan fiksut ihmiset ovat pitäneet tästä kovin, en laske sitä kenellekään miinukseksi. Toivottavasti se menee myös toisinpäin...
TÄHDET:
+ +
(kohtuuttoman vähän eräisiin muihin surkeuksiin verrattuna, mutta ehkä lisään niitä huomenna - tänään en pysty ;))
Tämä blogikollega (olin sitten arvostettu tai en ;)) ei ainakaan pitänyt Nenäpäivästä! Ja luki sen vain siksi, että se on Finlandia ja lukupiirikin luki sen. Ja ilahtuu tiedosta, etteivät kaikki muutkaan kirjabloggarit tästä pidä. :)
VastaaPoistaHehhehhee! :D Vaikka tykkäsinkin kirjasta pääosin, niin ymmärrän täysin sun ajatuksesi.
VastaaPoistaHih. Muistan, miten Jennin blogissa "juteltiin" siitä, että kyllä sitä etukäteen tietää, tykkääkö jostain kirjasta vai ei. Minä en ole vielä uskaltanut lukea Nenäpäivää, koska jotenkin kuvittelen ettei se ole minun kirjani. Toisaalta moni on kehunutkin. Ehkä siis joskus. Mutta ei kiirettä. :)
VastaaPoistaMinäkään en ole vielä tätä edes koittanut varata kirjastosta, sillä minulla on juuri se ennakkokäsitys, minkä sinä nyt arvosteluusi kirjoitit. Kyllä varmaan joskus tämänkin luen, mutta pitää olla kyllä ensin hyvä tovi, että ennakkoasenne vähän laantuisi ;)
VastaaPoistaToisaalta olen vihdoin oppinut hyväksymään sen omalla kohdalla, että kaikista kirjoista ei vain välttämättä pidä vaikka ne olisi moneen kertaan palkittujakin. Eikä siitä pidä edes tuntea huonoa omaatuntoa. Maailma on pullollaan ihania kirjoja, joiden lukemiseen ei tunnu löytyvän aikaa tarpeeksi, joten olen päättänyt suosiolla siirtää sivuun kirjat, joista tulee vahvasti se tunne, että ei ehkä ole mun kirja.
Ei toki kirjoista ole pakko pitää, vaikka kuinka olisi kehuttu ja monien tykkäämä. Makuasioista ei onneksi voi kuin kiistellä! Itse en ole tätä lukenut enkä toistaiseksi aiokaan,on niin paljon muuta joihin sormeni syyhyävät.
VastaaPoistaHei ja hih! :D
VastaaPoistaKyllä nyt fiksua ihmistä naurattaa, mutta joka sana jonka kirjoitit on totta. Ja silti! Irma on niin suloinen kömpelyydessään, hyväätarkoittavuudessaan ja itsetarkkailussaan. Ja Rimmisen kieli uuttaluovuudessaan.
;)
(kalliokuvasta mieleen, et poikamme kallio kiipeilemäs tänään)
VastaaPoistaKun luin kirjan silloin joulukuun alussa, olin pettynyt. Vaikka itse arvonstan kirjoissa paljon kieltä, en itse olisi kirjalle Finlandiaa myöntänyt pelkästään tämän kriteerin perusteella. Viime viikolla luin Seitsemää veljestä ja jossain kohdin tuli mieleen, että Kiven kieli muistuttaa kovasti Nenäpäivää, hassu mielleyhtymä, joten se siitä uutuudesta. Ehkä luen Nenäpäivänkin vielä uudestaan!
VastaaPoistaTämä arvostelu olisi voinut olla minun kirjoittamani - ihan samat fiilikset tuli lukiessa Nenäpäivää:D Lyhyenä kertomuksena tarinasta olisi tosiaan voinut saada toimivamman. Siis meidän kaikkien ei-tykkääjien kannalta:)
VastaaPoistaSulle kävi sitten "haahtelat" tämän kanssa. Olisin myös halunnut tykätä hänen uusimmastaan, oikein rakastaa mutta se olikin vain "ihan ok".
VastaaPoistaEi kyllä tämä Nenäjuttu paljon kiinnosta, täytyy sanoa.
kiitos kaikille sympaattisille kommentoijille! En ole päässyt osallistumaan, mutta samanlaista fiilistä täällä tosiaan monella. Keskustelimme tästä tänään lukupiirissä ja varsin sama tunnelma sielläkin. Keskustelu kuitenkin tuo eri puolia esiin kirjasta, joita en ollut tullut ajatelleeksi ja huomasin arvostavani: Rimmisen kuvaukset tietyistä yksittäisistä tilanteista ja sävyistä ovat todella hienoja. Ja onhan siinä toki myös yhteiskunnallista sanomaa.
VastaaPoistaJoanalta hauska tuo Seitsemän veljeksen rinnastus! Pitääkin tutukia asiaa :)
Mutta se miten paljon Finlandia-status myy kirjaa josta varsin harva pitää on kyllä jokseenkin kohtuutonta. Mutta elämä on.