Suomi 2010
339 sivua, Teos
MIKSI?: Koska tämä voitti Finlandian. Olin kuitenkin yrittänyt vältellä kirjaa (en oikein tiedä miksi?). Mutta nyt oma lukupiirikin päätti sen lukea.
LYHYESTI: Irma on sekaisin, tai ainakin hän haluaa paeta useimmiten sieltä missä on vaikka itsehän hän sinne kuitenkin oli lähtenyt vai miten lie joutunutkin, ehkä bussilla junaa kun ei muistanut käyttää.
FIILIS: Ensimmäiset n.20 sivua pidin kirjaa hauskana ja raikkaana ja kiinnostavana. Sitten kyllästyin, uuvuin ja tylsistyin. Sivun 160 kohdalla aloin olla täysin epätoivoinen: onko tämä todella alusta loppuun tätä samaa? Lopulta päädyin jopa harppomaan kirjaa, vaikka varsin uskollisesti kuitenkin kahlasin sen läpi.
Minä olisin halunnut pitää tästä. Rimmisen kieli on erilaista ja hauskaa, MUTTA. Kerronnassa on hetkensä ja hienoja oivalluksia, MUTTA. Aion sanoa nyt niinkin rumasti, että tästä olisi saanut hienon 35 sivua pitkän novellin. Kaikki muu oli pitkitettyä kärsimystä ja liikaa minulle. Irma oli niin liian säälittävä ja surullinen enkä keksinyt missään kohtaa että mikä sitä vaivasi? Yksinäisyys joo, mutta come on? Oliko jokin muutos aiheuttanut tämän hänen käytöksen? Ja mikään ei auennut lisää eikä kukaan oikein kasvanut eikä muuttunut. AAARGH.
Minä olisin halunnut olla Nenäpäivä-ihminen. Mutta en ole. En missään tapauksessa olisi lukenut kirjaa loppuun jos se ei olisi ollut Finlandia-voittaja ja livelukupiirini ohjelmassa. Olen nyt sitten tämän verran sivistyeempi. Jotkut arvostamani blogikolleegat ja muutkin ihan fiksut ihmiset ovat pitäneet tästä kovin, en laske sitä kenellekään miinukseksi. Toivottavasti se menee myös toisinpäin...
TÄHDET:
+ +
(kohtuuttoman vähän eräisiin muihin surkeuksiin verrattuna, mutta ehkä lisään niitä huomenna - tänään en pysty ;))
