Suomi 1999
207 sivua, Otava
MIKSI?: Haahtelaa tuntuvat lukevan nyt kaikki. Tämä on hänen esikoisena, josta en ole kuullut mitään ja sattumalta aloitin siitä.
LYHYESTI: Kadonneen miehen mysteeri. Kai.
FIILIS: Mitähän tästä nyt sitten sanoisi? Lolita löytää valokuvia ja alkaa selvittää keitä niissä on. Mutta tapahtuu tässä muutakin. Katoaminen on kirjan teemana ja hetkittäin tuntuu, että tapahtumat saavat suorastaan dekkarimaisia piirteitä. Ihmiset tuntuvat olevan myös varsin kadoksissa etenkin itseltään, mutta myös toisiltaan. Kirjassa on vähän liian monta ihmistä, jotka löytävät jotain.
Kaikki liittyy lopulta kaikkeen, sattuma on liiankin sopiva. Kirjan vahvuus on kerronnassa ja kielessä, ei juonessa. Teos antaa lupauksen kirjailijan kyvyistä, mutta ei ihan lunasta niitä. Lyhyet luvut, tiivis kerronta ja pelkistetty dialogi tekevät kirjasta nopean luettavan. Silti tapahtumat jäävät jotenkin irralliseksi, vaikka helmiäkin mahtuu lukuihin.
Luin tämän mielelläni loppuun, mutta en ihastunut. En ole lukenut muuta Haahtelaa mihin verrata, mutta epäilisin tässä vahvasti vielä kuuluvan kirjailijan keskeneräisyys.
MUUTA: Haahtelaa on erityisesti kehuttu ja palkittu teoksista Elena, Katoamispiste, Perhostenkerääjä sekä Tule risteykseen seitsemältä. Taidan keskittyä näihin seuraavaksi.
TÄHDET:
+ + +
Mikä on sinun Haahtela suosikkisi?
Minä taas en ole (vielä!) lukenut muuta Haahtelaa kuin Perhoskerääjän, joka on mielestäni niin valmis ja hyvä kuin romaani vain olla voi. Ehkä tässä kirjassa tosiaankin näkyy kirjailijan "keskeneräisyys" tai jonkinlainen esikoiskirjailijan epävarmuus? Vaikea sanoa, kun en ole lukenut. Perhoskerääjä lumosi minut niin, että aion jatkaa Haahtelan muilla kirjoilla tässä kevättalven mittaan.
VastaaPoistaMinut lumosi Katoamispiste, että taidan Lumiomenan vinkistä lukea seuraavaksi Perhoskerääjän. :)
VastaaPoistaOlen lukenut Perhoskerääjän ja Elenan. Ensimmäinen on mielestäni ihastuttava ja lumoava, mutta jälkimmäisestä en niin kauheasti pitänyt.
VastaaPoistaKylläpä on "hajontaa".
VastaaPoistaOlen lukenut Haahtelalta:
Elena
Naisen katsovat vastavaloon
Perhoskerääjä
Lumipäiväkirja
Katoamispiste
Panin ne tähän omaan paremmuusjärjestyykseni.
Petyin suorastaan Katoamispisteeseen. Harmitti suorastaan etten kerta kaikkiaan voi pitää siitä. Olisin halunnut.
Elenan ja Naiset katsovat vastavaloon luin pari, kolme vuotta sitten. OIkein rakastuin silloin hänen kieleensä.
Lumiomena - tuo perhosenkerääjä odottaa pinossa ja nyt vähän kaduttaa etten aloittanut siitä. Halusin lukea jotain mitä KAIKKI ei ole jo lukeneet...
VastaaPoistaHanna - kävinkin kommentoimassa! Hauskaa kun tuli yhtä aikaa Haahtelaa meiltä.
Satu mä en tiedä mikä siinä on, mutta tuo Elena kirjan nimenä ei vaan innosta muo yhtään?!?!
piilomaja - eikö olekin jännää miten eri ihmiset tykkää eri kirjoista? Sinä olet kuitenkin lukenut Haahtelaa kaikkein laajimmin. Se on kamalaa kun pettyy pahasti kirjailijaan johon rakastunut. Silloin odotuksetkin on tosin varmasti korkealla. Kiitos kun kommentoit!
Odotukset olivat ehdottomasti liian korkealla, myönnän.
VastaaPoistaYritä unohtaa se Elena. Siis se nimi.
Minua ei jotenkin Haahtela ole inspiroinut, mutta ehkä kuitenkin pitäisi... En ehkä tähän tarttuisi sitten, mutta johonkin muuhun.
VastaaPoistaMinä olen lukenut samat teokset Piilomajan kanssa, mutta vaikea laittaa teoksia järjestykseen. Kiehtovia olivat kaikki.
VastaaPoistaEräässä toisessa blogissa kirjoitinkin tuosta Katoamispisteestä. Haahtela itse kertoi aluksi vähän pelänneensä aiheeseen tarttumista. Hän ajatteli tekevänsä vääryyttä ihailemaansa kirjoittajaa kohtaa, jos kirjasta tulisikin jostain syystä huono. Onneksi kustannustoimittajasta ajatus oli hieno. Kirja on erilainen, mutta kuitenkin tyypillistä Haahtelaa sekin.
piilomaja - kyllä mä varmasti luen senkin, vuorollaan...
VastaaPoistaMorre - joo, noi toisten suositukset on luultavasti parempia!
Joana - sinulla näyttikin olleen melkoinen Haahtela-putki päällä! Ja oikein nimmarikin :) Kurkatkaa muutkin tuonne Joanan uuteen blogiin!
Minä puolestani olen lukenut kaikki Haahtelat kahteen kertaan, heh. Olen siis suuri Haahtela-fani (ja suunnilleen ainoa miespuolinen sellainen?).
VastaaPoistaTämä esikoinen on vähän eri maata kuin muut, vaikka pidin kyllä siitäkin. Hurahdin Haahtelaan kesällä 2008, kun luin Naiset katsovat vastavaloon. Oma suosituimmuusjärjestykseni lienee suunnilleen tällainen:
1. Naiset katsovat vastavaloon
2. Tule risteykseen seitsemältä
3. Katoamispiste
4. Perhoskerääjä
5. Elena
6. Lumipäiväkirja
7. Kaksi kertaa kadonnut
Vaikka toisaalta on turhaa yrittää asetella parhautta paremmuusjärjestykseen... Olen käsitellyt aihetta mm. tässä kirjoituksessa:
http://poplaari.blogspot.com/2010/02/kirjailija-ja-ihailija.html