Yhdysvallat 2011
336 sivua
Kindle edition for iPhone
MIKSI?: Jenkkiblogibongaus tämäkin tammikuun uutuuksista.
GENRE: Ihmissuhdedraama(?) / vakavampaa chic-littiä
LYHYESTI: Autokolari ja sen seurauksia.
FIILIS: Minä ajattelin, että tämä olisi sellaista mukaanvievää fiksua draamaa. Kevyttä, mutta kuitenkin ajatuksiaherättävää. Jodi Picoult kehuu kirjaa kannessa. Ja monessa blogissa tätä kehuttiin Amerikan mailla. Mutta.
Kirja lähtee koukuttavasti ja hyvin liikkeelle. Seurataan Isabellaa, joka haluaa muuttaa elämänsä ja Aprilin perhettä. Sitten auto-onnettomuus muuttaa kaiken jättäen jälkeensä paljon kysymyksiä. Mutta.
Aiheita kirjassa on paljon (liikaa) eli pettäminen, kuolema, syyllisyys, astma (lapsen sairastaminen), lapsen suru, traumasta selviäminen, lapsettomuus jne. Jonkin aikaa jaksaa innostua uusista näkökulmista tarinaan, mutta sitten väsähtää: tulee tunne, että kirjailija ei hallitse henkilöitään ja heille voi tapahtua ihan mitä tahansa. Juoni ei pysy kasassa. Kirjassa on myös joitain pieniä epäloogisuuksia ja editointimokia. Lukijalle tulee ristiriitainen olo, sillä teksti vetää hyvin ja on pakko selvittää miten henkilöille lopulta käy. Mutta loppufiilis on silti yksinkertaisesti vain turhautunut.
En voi sille mitään, että kirjasta tulee mieleen yksi viime vuoden surkeimpia kirjoja, eli Douglas Kennedyn Leaving the World. Mikä siinä on, että tämmöinen draama myy jenkeissä niin älyttömän hyvin? Minusta Suomessa ei ole koko genreä olemassakaan? Vai onko?
Minua on myös useamman kirjan kohdalla häirinnyt lapsikertojan käyttö. Tässäkin sitä käytetään joissain luvuissa. Tuntuu, että lapsen näkökulmasta on vaan niin mahdotonta kirjoittaa uskottavasti. En väitä että tietäisin 9-vuotiaan pojan ajatuksista mitään itsekään, mutta silti.
KIRJAILIJASTA: Leavitt on julkaissut yhdeksän romaania, jotka ovat varsin suosittuja. Amazonin tähtiluokituksissa lukijat ovat arvioineet lähes kaikki näistä 4,5/5 arvoiseksi (satojen lukijoiden keksiarvo). Vilkaisin Kennedyn tähtiarvioita ja kyllä niistäkin monet on huippuluokkaa. Eli ehkä tämä ei siis vain ole minun genreni.
TÄHDET:
+ + (+)
JA: Mä NIIIIIIN kaipaan The Kirjaa. Jotain jolle antaa 5 tähteä edes yhtään miettimättä asiaa. Jotain joka ON vaan NIIN hyvä, ettei selityksiä tarvita. Oi missä, oi missä viivyt suuri lukuelämykseni, tarvitsen sinua NYT!
Lapsinäkökulma on todella vaikea. Äkkiä ajateltuna onnistujista tulee mieleen vain Markus Nummi (Karkkipäivä) ja Stephen King (Eksyneiden jumala). Usein lapsikertojat tuntuvat liian loogisilta, liian harkitsevilta, pohtivilta - liian aikuisilta. Lapsi on lapsi, vaikka olisikin tavallista fiksumpi, rauhallisempi tms.
VastaaPoistaAiheesta toiseen; tykkään tosi paljon tästä blogisi rakenteesta (nuo miksi, genre, lyhyesti jne.)! Taitaa olla ihan ainutlaatuinen :)
Morre - aika rohkeasti kirjailijat kuitenkin käyttävät tuota lapsikertojaa. Ja just tuo mitä sanot häirtsee eniten, että lapsi tuntuu vaan liian aikuiselta tai liian lapselliselta tai yksinkertaisesti vaan liian epäuskottavalta. Franzenia muuten ilmeisesti kehuttiin tästä myös, siis siinä esikoisessaan. Itse en ole lukenut!
VastaaPoistaJa kiitos rakennepalautteesta. Itse tykkään siitä, että pienellä vaivalla voi selvittää kiinnostaako juttu ja sitten lukea enemmän. Tai ihan vaan katsoa monta "tähteä" kirja sai. Ja erillaisuus on rikkaus näissä blogeissakin :)
Luin juuri Riikka Pulkkisen Rajan, jossa yksi kertojista on 6-vuotias tyttö, ja se toimi minusta ihan kivasti: kerronnassa yhdistyi toisaalta lapsen näkökulma ja lapsenomainen logiikka, ja toisaalta aika aikuismainen vakavuus ja pohdiskelevuus, jotka kuitenkin sopivat hahmon luonteeseen. Kirjojen lapsikertojat ovat tosiaan usein vähän sellaisia totisia tarkkailijatyyppejä.
VastaaPoistaViiden tähden kirjat ovat vaikea pala! Jos antaisin lukemilleni kirjoille tähtiä, ei varmasti kovinkaan moni saisi täyttä viittä. Neljää kylläkin. Nyt lukemani Ranskalainen testamentti olisi selvästi neljän ja puolen tähden kirja, mutta ei ihan viiden kuitenkaan.
VastaaPoistaToivottavasti sinulle täydellinen kirja löytyy pian! Entä jos selailisit eri blogien vuoden 2010 parhaita? Moni varmasti teki sellaisen listan vuodenvaiheessa. Sieltä ehkä löytyisi hyviä vinkkejä?
Luru - Mä oon lukenut ton Rajan kanssa, mutta en nyt muista siitä tuota lapsikertojaa. Mutta kyllä se voi siis onnistuakin...
VastaaPoistalumiomena - musta tuntuu, että noi PARHAAT listat tekee just sen, että odotukset on jo valmiiksi liian korkealla ja sitten pettyy. Ei oikeastaan pitäisi valittaa, sillä minulla on ollut paljon hyviä, tasavahvoja kirjoja tänä vuonna, oikein laadukasta suureksi osin. Mutta nyt "pino" on tosiaan sen korkuinen, että sielä varmasti joku helmi nousee, näin uskon :)
Minustakin tuntuu, ettei TODELLA hyvään kirjaan ole tullut törmättyä muutamaan kuukauteen. Hieman turhauttavaa:)
VastaaPoistaSonja - ei auta kun lukea ja odotella, jossain vaiheessa SE aina saapuu :)
VastaaPoista