29. joulukuuta 2010

Alice Munro: Liian paljon onnea

Alice Munro: Liian paljon onnea
Kanada, 2009
365 sivua

MIKSI?: Ihastuin Munroon todella aikaisemmin tänä vuonna kun luin novellikokoelman Karkulainen. Halusin tämän uutuuden käsiini ehdottomasti.

LYHYESTI: Novelleissa liikutaan skandaalilehdistöaiheissa, mutta niin hienosti ihmisiin keskittyen, ettei kirjailijaa voi mitenkään syyttää "myyvien" aiheiden valinnasta.

FIILIS: Ensimmäisen novellin luin melko järkyttyneenä. Sen aihe oli kauhea, mutta silti vangitseva. Yöllä näin vielä kamalaa painajaista, joka mukaili novellin aihepiiriä. En taida muistaa, milloin kirja olisi aiheuttanut pahan unen. Jatkoin silti ahneesti ja aiheetkin hieman lempenivät.

Aiheet vaihtelevat kirjassa, mutta jokainen yksittäinen novelli luo hienon ja eheän kokonaisuuden. Tarinoiden nopeasti luotu jännite ja tapahtumat riittävät itsellään hienosti. Yksi suosikeistani, "Vapaat radikaalit", saa jopa jännityskertomuksen piirteitä. Munron taito ja kirjoittamisen hienous on kuitenkin toisaalla. Novelleiden ihmiset ovat tavallisia, keitä vaan, ja heille sattuu aivan tavallisia asioita. Heidän havainnointinsa, ristiriitansa ja ajatuksensa tulevat lukijan iholle. Näissä tarinoissa jokin hetki muuttaa koko elämän. Joskus se hetki menee päähenkilöltäkin ohitse. Kieli on riisuttu kaikesta ylimääräisestä, kuten myös kerronta.

Monet novelleista jäävät elämään mieleen. Toisista toki löytää jotain enemmän kuin toisista. Minä löydän joistain lauseistakin taikaa. Novellin päätöslauseena on aivan uskomattoman voimallista kirjoittaa: Minusta tuli aikuinen, ja vanha.

Kirjan niminovelli, Liian paljon onnea, poikkeaa jotenkin kaikista muista. Se on sijoitettu viimeiseksi ja sisälsi ensimmäisen Munro pettymykseni. En vain päässyt siihen enää mukaan, vaikka olin todella pitänyt kirjasta.

LAINAUS:
"Pitkän aikaa menneisyyden karistaa harteiltaan helposti ja jotenkin automaattisesti, kunnolla. Tapahtumat eivät katoa, ne vain muuttuvat merkityksettömiksi. Mutta sitten tulee käännekohta, jolloin kaikki se mikä on kertaalleen koettu ja tehty nousee pintaan tuoreena ja huomiota hakien, ja asioille pitäisi tehdä jotain, vaikka on selvä, ettei niille mitään mahda."

ERITYISTÄ: Munro täyttää alkavana vuonna 80 vuotta!?! Ihailen suuresti tällaisen terän säilymistä kirjoittamisessa. Munro kirjoittaa edelleen merkittävää tekstiä tarvitsematta menneitä meriittejä.

MUUTA: Munron, Lahirin ja muidenkin tänä vuonna lukemieni novellien myötä olen karistanut kaikki ennakkoluuloni novelleja kohtaan. Hyvä novellikokoelma voi olla aivan yhtä hyvä kuin romaani. Hyvän novellin kirjoittaminen on todella ihailtava taito.

TÄHDET:
+ + + + (+)

7 kommenttia:

  1. Ensimmäinen novelli oli tosiaan aika hurja..Ja tiedätkö, minulla kävi tuon viimeisen novellin kanssa vähän samalla tavalla!

    VastaaPoista
  2. Kommentointiyritys osa 2.
    Minulle kävin ihan samalla tavoin, unohdin siitä vain kirjoittaa omaan arviooni. Ensimmäinen oli todella upea aloitus mielenkiintoiselle novellikokoelmalle.

    VastaaPoista
  3. En ole lukenut tätä, vielä! Aion kyllä lukea. Pidän Munrosta hirveän paljon, siitä Karkulaisesta tykkäsin kovasti.

    Ja tuo on totta mitä sanot novelleista. Niitä ehkä julkaistaan aika vähän ja laatu on aika vaihteleva. Lahirin novellit ovat upeita, mutta aika laajoja, niin kuin nämäkin? Sellaisen tosi lyhyen novellin kanssa en oikein osaa olla. Ja nyt tulevat mieleen Shieldsin novellit - niihin pitäisi palata...!

    VastaaPoista
  4. Jos joskus ihmettelen blogissani, mitä lukisin, niin suositelkaa minulle tätä Munron kokoelmaa! ;) En ymmärrä, miten muistan ja ehdin lukea kaiken haluamani, mutta niin vain tuli tästäkin arviosta taas sellainen olo, että miksi en vieläkään ole lukenut tätä Munron teosta. Ja se eka novelli jäi nyt ihan vaivaamaan, mistä se mahtaa kertoa ja miten...

    VastaaPoista
  5. Susa ja Tomomi- mä tosiaan vähän säikähdin sitä ekaa, että onko minusta lukemaan näitä, mutta sitten helpotti. Ja tuo viimeinen on selvästi ihan erilainen kuin muut, eikä yllä samalle tasolle.

    Ilse - olen lukenut vain niin vahvasti suositeltuja novelleja, että en ole joutunut pettymään. Suoisen uutuushan on sitten taas ns. "lyhytproosaa" (mikä ihme on näiden ero??) ja nekin ovat omalla tavallaan hienoja, mutta vaikuttavauudesta ei voi puhua samana päivänä esim. Munron tai Lahirin kanssa.Ja minulle tuo Shields on vielä vieras...

    Jenni - yritän muistaa! Ehkä eri kirjojen (ja kirjailijoiden) aika on vaan aina ajallaan. Mutta tätä suosittelen, ehdottomasti.

    VastaaPoista
  6. Eksyin tänne Ilsen blogista suosikkikirjailijan nimen nähdessäni. Tämä on ainoa Munro, jota en ole vielä lukenut. Tämän arvion perusteella teos on vähintäänkin yhtä kiinnostava kuin aikaisemmat ovat olleet.

    Lahiri on tämän vuoden löytöni. Olen lukenut kaiken, mitä olen hänen tuotannostaan käsiini saanut. Vaikuttavaa ja vakuuttavaa. Ja ikäkään ei häntä vielä paina, toivoa siis sopii, että monta hyvää teosta on vielä tulossa.

    Hyvää vuodenvaihdetta !

    VastaaPoista
  7. No pirskatti, kas kun en ole lukenut Munroa vaikka kuvailujen perusteella hän kirjoittaa juuri sellaista mitä minä haluaisin lukea.

    Kiitos!

    VastaaPoista