2. syyskuuta 2012

50shades (luku, jossa puhutaan seksistä, kirjailmiöistä ja suositeltavasta "eroottisesta trilleristä")


Fifty Shades of Grey - trilogia on kokonaisuudessaan keikkunut New York Times -bestseller listalla nyt 26viikkoa (eikä putoamista näy lähitulevaisuudessa). Listalla on juuri nyt myös lukemani Gone Girl. Viime vuonna tällä samalla viikolla Katherine Stocketin Piiat (The Help) oli pysynyt listalla kaikkiaan 27 viikkoa. Silloin listattuna oli myös mm.  David Nichollsin Sinä päivänä (One Day)(5), Tatiana De Rosnayn: Avain(Sarah's Key)(3) ja Sarah Gruenin Vettä elefanteille (Water for Elephants)(30). Suluissa viikot listalla tarkasteluhetkellä.

Nämä mainitut kirjat toimikoon esimerkkeinä listan kirjoista: niistä joita amerikkalaiset lukevat, ja jota päätyvät myös suomalaisten lukijoiden suosikeiksi. Olen pitänyt kaikista edellä mainituista erittäin paljon. Mutta sitten on tämä 50shades. 


Minulla on lähtökohtaisesti suuri into tutustua kirjailmiöihin. Twlightit ahmin nopeasti englanniksi (vaikka 4.osa alkoi olla jo vähän väsynyttä), Nälkäpelien uusia osia en olisi malttanut odottaa, dekkareita lievästi vieroksuvalle Stig Larssonit olivat mainioita. Pottereihin en ole hurahtanut, mutta niitäkin tuli luettua, kuten myös vaikkapa Da Vinci koodi ja Alkemisti.

Jos pitäisi tehdä pika-analyysi kirjailmiöksi nousevasta kirjasta, niin usein kyseessä on laadukkaasti ja vetävästi kirjoitettuja, juonivetoisia kirjoja. Huippusuosituissa romaaneissa löytyy myös syvempi ulottuvuus.  Nälkäpelissä on naivin rakkaustarinan lisäksi yhteiskunnallista kritiikkiä, mitä löytyy myös Larssoneista.  Twilightit kertovat vampyyreista, mutta sen ihmissuhteista voi lukea moniulotteisia jännitteitä.  


Tämän kaiken perusteella olin päätellyt, että 50 Shades of Grey liittyisi tähän samaan kaavaan: laadukkaasti ja vetävästi kirjoitettu (rakkaus)romaani, jossa sitten lisäksi on tätä kohuttua "mammapornoa". Tietysti se pitää lukea!

Yllätys oli suuri kun aloin lukea kustantajalta pyytämättä saatua arvostelukappaletta. Tyylilaji on tökerön toisteinen, suorastaan nolostuttavan höperöä dialogia. Minua ei alkanut siis hävettää kirjan eroottinen luonne vaan sisällön typeryys ja ala-arvoinen kirjoituksen taso. Eihän tämmöistä voi lukea?! En edes jaksanut sinne ensimmäisiin seksikohtauksiin asti (jotka muiden arvioiden perusteella alkavat vasta yli 100sivun jälkeen). 

Muutamia amerikkalaisia sivuja selattuani kirjan suosio näyttää perustuvan siihen, että se piristää lukijoidensa seksielämää. Tämä ei ole syy miksi minä lukisin kirjoja. Reginan lukemisen lopetin kun isosisko muutti pois kotoa ollessani 13-vuotias (vanhempani eivät todella tainneet olla kiinnostuneita siitä mitä lehteä siskoni tilasi?! En muuten surrut kovasti lehden loppumisuutista.)

Kaiken sanotun voi ajatella seksuaalisesti estyneen lukijan selittelyksi. Minä joka tapauksessa vaadin kirjoiltani parempaa. 


Kirjaa on luettu blogeissa jonkin verran (mm. Jenni). Ahmu vertaili kirjaa Twilight-sarjaan. Lisäksi on puolustettu lukijan oikeutta valita itse lukemisensa mieltymyksiensä mukaan. Minä suosittelen lukemaan ainakin kaikki muut ensimmäisessä kappaleessa mainitut kirjat ensin. Jos sen jälkeen 50shades uppoaa, niin antaa mennä vaan.

Osallistuin Into-kustantamon juhliin perjantaina. Kirjabloggaritapaamisessa oli mukana Laura Gustafsson. Gustafsson kertoi jonkun median yrittännen yhdistää häntä 50shadesiin. Ymmärrän kirjailijan loukkaantuimisen, sillä tyhjäpäisen erotiikan kirjoittaminen on ihan eri asia kuin omaäänisen kirjallisuuden. Vaikka siihen kuuluisikin seksiä.


Gustafssonin eroottinen trilleri - kuunnelman ensimmäinen osa ilmestyy tänään Yle Radio 1:llä klo15 (myös areenassa). Pet Shop - aikuisten kauhusadussa rooleissa ovat Hannele Lauri ( Femme Fatale), Alina Tomnikov (Kultakutri) ja Herra Ylppö (Saatana). Kirjailija oli tosin saanut palautetta, ettei käsikirjoitus edusta tilattua lajityyppiä. Luin 1.jakson käsikirjoituksen ja se on kirjailijan tapaan tutun tylyä ja piikittelevän humoristista. Eroottista? No ei. Pikemminkin kauhua ja vähän seksiä. Ei niin minun genrejä, mutta kiinnostuin silti. Erityisesti siksi, että Gustafssonilla vaikuttaa olevan sanottavaa.




10 kommenttia:

  1. Kun ensimmäisen kerran kiinnitin huomiota Fifty Shadesin suosioon, kuvittelin jostain syystä trlogian olevan jonkinlainen eeppinen sukutarina. Jossain vaiheessa tajusin olevani ihan pihalla genren suhteen ja vähän enemmän tietoisena kirjan sisällöstä varasin sen kirjastosta. Mutta sitten kun alkoi tulla vastaan juttuja kirjan oikeasti huonosta kielestä, peruin varauksen, koska 600 sivua huonosti kirjoitettua tekstiä, oli aihe mikä tahansa, on aivan liikaa. Jollain tasolla tämän kirjan aikaansaama kohu/ilmiö kyllä kiinnostaa, mutta luulen pärjääväni ilmankin.

    Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä, mutta unohdin silmälasit yläkertaan... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. se on muuten hassua, miten mielikuvat ja ennakko-odotukset syntyvät! Kuten sanottua, omanikaan eivät vastanneet todellisuutta. Ja juuripa niin, en voi ymmärtää näin kökön tekstin saamaa suosiota.

      (ja minulle tulee niin paljon kirjoitusvirheitä, että joudun hyväksymään muidenkin ;D tosin tässä niitä ei ollut :))

      Poista
  2. Teksti oli todella kökköä! Joku sanoi, että olisi kannattanut lukea englanniksi, mutta en oikein usko, että se olisi merkittävästi auttanut asiaa...

    Kulttuurintutkijana minua kiinnostaa äärettömästi tällaiset ilmiöt ihan aiheesta riippumatta. Tästä (kuten Twiligteista ja Pottereista) on niin ääripäästä toiseen fanaattisia mielipiteitä (siis en tarkoita nyt mitään blogiarvioita, vaan oikesti niitä ihmisiä, jotka ajattelevat, että kirja on pelastanut/tuhonnut heidän avioliittonsa.) Mikä valta yhdellä kirjalla! Outoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. on se totta,että kirja voi saada melkoisen hullaantumisjoukon, jossa fanitus menee överiksi. vaikea kuvitella, että tämän kirjan kanssa olisi samoin, mutta mistä sitä ikinä tietää...

      Poista
  3. Itse en ole kirjaa lukenut, mutta olen tosiaan kuullut vähän kaikkialta, että se on hiomattomasti ja huonosti kirjoitettu.

    Käsittääkseni kirjahan perustuu Twilight-fanifiktioon, eli kirjoittaja on mitä luultavimmin täysi harrastelijakirjoittaja (tämä ei toki itsessään tarkoita huonoa tekstiä!).

    Ehkäpä kirjan suuri myyntivaltti onkin tuo pehmoporno ja seksin avoin kuvaileminen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihan vaan aika moni varmaankin harmittelee, ettei ollut heidän eroottinen novellinsa tms. josta tulisi maailman myydyinpitä kirjoja :/ tän kirjoittamiseen ei meinaan erityislahjoja ole tarvittu.

      Poista
  4. Hihii, juttusi perusteella "50" pääsee mukaan huonon kirjan viikolleni. Sillä viikolla aion ihan ilman omatunnon kolkutuksia jättää kirjan kesken, jos se ei vaikuta hyvältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no joo kyllä todellakin on huonon kirjallisuuden must-materiaalia :D

      Poista
  5. Kuten olen aiemminkin julistanut, tähän en aio puuttua, vaikka osan noista muista bestsellereistä olenkin lukenut ja tykännytkin :) Hyvä sen sijaan, että muistutit tuosta Gustafssonin kuunnelmasta, pitää kaivaa se Areenasta vielä tänään. En ole ehkä koskaan kuunnellut kuunnelmia, mutta nyt ajattelin kokeilla, ja jätin sen kässärinkin siksi lukematta, jännää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. rehellisyyden nimissä mä en ihan kamalasti tajunnut siitä käsikirjoituksesta. luulen, etten ole vaan kovin harjaantunut lukemaan tekstiä, joka pitäisi kuulla. toivon, että se toimiikin hyvin kuunnelmani. itsekin aion sen kuunnella, mutta tänään ei enää ehdi.

      Poista