3. toukokuuta 2011

Peter Franzén: Tumman veden päällä


Peter Franzen: Tumman veden päällä
Suomi 2010
320 sivua, Tammi


MIKSI?: Tämä on ollut minulla lainassa kolme(!) kertaa, mutta nyt vasta sain luettua. Moni on kehunut ja ollut positiivisesti yllättynyt.

LYHYESTI: Tuokiokuvia lapsuudesta, jossa tapahtui ikäviäkin  asioita.

FIILIS: Franzenin vahvuus kirjailija on ehdottomasti tuoda esiin pieniä yksityiskohtia niin elävästi, että lukija taatusti näkee, kuulee ja haistaa tapahtumat. Monesti lukija voi myös kulkeutua omiin muistoihinsa. Pienet yksityiskohdat kantavat romaania, jossa kerrotaan välähdyksiä lapsuudesta, lapsen näkökulmasta. Yhä uudelleen lukija havahtuu siihen, miten hassuilta ja kummallisilta monet aikuisten tekemiset ja sanomiset näyttävät. Pahimmassa tapauksessa aikuisten keskinäiset suhteet ja välienselvittelyt saavat myös aikaan äärimmäistä pelkoa. Väkivalta, ryyppääminen ja pakeneminen on lapsen kannalta sietämätöntä, mutta paljoakaan ei voi tehdä tilannetta muuttaakseen. Tarina kerrotaan tässä romaanissa pikku hiljaa ja rivien välistä, lukijaa aliarvioimatta.

Ehkä odotukseni olivat nousseet monien kehujen myötä kohtuuttomiksi ja siksi kirja oli lopulta pieni pettymys. Kunniaa romaanille voi kuitenkin antaa taitavana ja rehellisenä lapsuuskuvauksena sekä ansiokkaana esikoisteoksena. Nähtäväksi jää, mihin suuntaan Franzen lähtee kirjailijana käytettyään lapsuusmuistojaan tähän romaaniin.

Väkisin tätä vertaa moneen  "kurja lapsuus" - kirjaan (linkistä muutamaan vinkkiin). Franzenin kirja poikkeaa näistä, sillä hänen muistoistaan jää kaikessa karuudessaan pitkälti positiivinen kuva, vaikka eihän kenenkään lapsen pitäisi kokea sitä mitä pikku-Pete. 

Kirjasta on kirjoitettu tosi monessa blogissa, kurkkaa esim. lumiomena, kirjapeto ja rakkaus on koira helvetistä.

TÄHDET:
+ + + (+)

13 kommenttia:

  1. Mä sain kanssa tämän luetuksi ja kirjoitetuksi blogiini. Aivan samat mietteet.

    VastaaPoista
  2. Luin tämän vuosi sitten tuoreeltaan, ja koska odotukset olivat lähellä nollaa, vaikutelma oli ehkä positiivisempi. Odotukset vaikuttavat lukukokemukseen.

    VastaaPoista
  3. Odotukset todella vaikuttavat. Varmasti tämä on ollut niin kovin kehuttu osin siksi, ettei kukaan aluksi odottanut tähtinäyttelijältä kirjailijana paljon. Nyt asetelma on taas keikahtanut päinvastaiseksi: niin moni on sanonut, että kirja oli paljon parempi kuin oli odottanut, että nyt sen lukevat odottavat jo liikaa. :)

    Minä luin tämän myös tuoreeltaan ja olin kovin vaikuttunut. Hieno kirja tämä on minusta joka tapauksessa, ja mahdotontahan kirjaa on arvioida täysin irrallisena kontekstista.

    VastaaPoista
  4. Tämä on ensimmäinen kerta, kun luen Franzénin kirjan postauksen. Olen ollut kiinnostunut kirjasta sen ilmestyttyä, mutta mutta... muut ovat ajaneet edelle. Nyt kuitenkin taas innostuin nostamaan tätä "kiireellisyysjärjestyksessä" ylöspäin. Kiitos siis kirjoituksestasi! Otan opiksi kokemuksestasi ja varon lukemasta kehuja enempää.

    Katsoin muuten vasta Prinsessa-elokuvan, jossa Franzén esittää alkoholisoitunutta mielenterveyspotilasta mahdottoman uskottavasti mikroilmeineen kaikkineen. Onkohan lapsuuden kokemuksilla vahvuuteen vaikutusta? Senkin tähden haluan lukea Tumman veden päällä.

    Myös Kellokosken prinsessa pitää lukea. Elokuva jätti aukkoja, jotka haluan täyttää. Postaan kirjasta ja elokuvasta todennäköisesti jossakin vaiheessa yhdessä.

    Jouduttiinpa kauaksi. Kiitos! :-)

    VastaaPoista
  5. Minä kuulun niihin bloggaajiin, jotka tarttuivat kirjaan ennakkoluuloisena ja ehkä juuri siksi pidin kirjasta niin kovasti. Lisäksi se, että olen itse 70-luvun lapsi toi paljon muistoja mieleeni, vaikka muuten lapsuuteni olikin (onneksi) erilainen kuin pienen Peten. Franzen osaa mielestäni kuvata hellyydellä vaikeitakin asioita. Saa nähdä, millainen hänen seuraava kirjansa (jota kuulemma kirjoittaa) tulee olemaan.

    Tuo Vaikea lapsuus-linkki muuten johti takaisin tänne Franzenin kirjan arvosteluun.

    :)

    VastaaPoista
  6. Mie pidin kirjasta, sillä se oli jotenkin niin välitön. Tapahtumat alkavat jo mielestä hälvetä, mutta tunnelmaltaan se oli kiinnostava. Oli jännitettä, mutta väkivallalla ei mässäilty.

    VastaaPoista
  7. Mari A.: kävin kurkkaamassa ja lisään myös sinun likkisi tuohon, samalla ajoituksella ja mietteillä tosiaan mennään.

    Karoliina - sepä, kun keksisikin jonkun sortin toimivan pääntyhjennyksen ennen tiettyjen kirjojen lukemista. Tämä on se syy miksi en juurikaan halua tietää kirjailijasta etukäteen, mielummin arvioisin kirjaa jotenkin puolueettomasti enkä kirjailijasta käsin.

    Paula - uskomatonta jos onnistuin olemaan ensimmäinen :) minäkin katsoin ihan äskettäin prinesessa elokuvan ja kyllähhän Franzen tekee siinä vahvan roolin. Omassa päässäni nämä eivät lainkaan yhdistyneet, mutta onhan se totta, että varmasti näyttelijä käyttää omia kokemuksiaan. Sitä Kellokosken prinsessa kirjaa en ole itse lukenut, taidan jäädä odottelemaan sinun mieteitäsi siitä ;)

    Katja - minulla oli kyllä sama, että lapsuusmuistoja heräsi tuosta kirjasta ja se on hieno saavutus kirjalta. Enkä minäkään nyt puhu siitä väkivallasta vaan juuri tuosta 70-luvun tunnelmasta. lahjoja Franzenilla on varmasti kijroittamiseen, mutta saa nähdä pystyykö hän kirjoittamaan muustakin kuin näin omakohtaisesta yhtä hyvin. Ja minulla ainakin linkki toimii, pitää vaan skrollata alaspäin...

    Hanna - samaa mieltä olen, mutta ei tämä sellaista suurta vaikututsta kuitenkaan tehnyt.

    VastaaPoista
  8. Sattuipa mukavasti! Löysin tämän juuri lähikirjastoni uutuushyllystä (uutuus on siellä aika venyvä käsite) ja lainasin sen, vaikka olinkin vain palauttamassa kirjoja. Toivottavasti saan luettua :)

    VastaaPoista
  9. Janninna - kyllä meilläkin uutuushyllyssä pyörii varsin vanhoja kirjoja... mutta toivottavasti viihdyt kirjan parissa.

    VastaaPoista
  10. Kävin jo Mari A:llekin kommentoimassa, että mun pitäisi ilmeisesti saada tämä luettua viimein joululta loppuun. Kuulun ehdottomasti pettymys-osastoon, enkä vähiten siksi, että luin Jalosen huikean Poikakirjan tätä ennen. Vertauskohta on epäilemättä epäreilu, mutta jostain syystä kirja ei kolahda: tyyli on ehkä jo liiankin pelkistettyä ja vastaavia kuvauksia on tullut luettua paljon. Jotenkin kirjasta tuntuu puuttuvan oma ääni, jos sitä vertaa vaikka Onkelin Iloseen taloon.

    Mutta ehkä säästän kritiikkini päivään, jolloin mahdollisesti saan kirjan luettua kokonaan. :-/

    VastaaPoista
  11. en ole välittänyt noita lapsuus-kirjoja lukee

    VastaaPoista
  12. Ina - ymmärrän kyllä mistä puhut, vaikka en ole Poikakirjaa lukenutkaan, enkä edes Iloista taloa. Mutta lue nyt loppuun niin pääset kertomaan kaikille ;)

    Hannele - ymmärrän tuonkin, kaikki ei oo kaikille...

    VastaaPoista
  13. Hei!
    Tein kirjasta lyhyen lukuvinkin Savonlinnan kirjaston facebook-sivulle. Linkitin postauksesi vinkkiin, ajatuksella, että kirjasta kiinnostuva voisi lukea jonkun muunkin näkemyksen kirjasta.
    Toivottavasti asia on ok!
    Talvi-iloa!
    Virpi

    VastaaPoista