Suomi 2010
144 sivua, Otava
LYHYESTI: Pakinamaisia kirjoituksia kirjailijana ja miehenä olemisesta.
FIILIS: Jos ja kun pääsee yli siitä, että taas yksi kirja käsittelee sitä miten ah voih onkaan niin raskasta olla ujo kirjailija (ja mies!) niin tämä oli oikein viihdyttävä. Hykertelin monille lauseilla, ajatuksille ja kiteytyksille ihastuneena. Tamminen on minulle uusi tuttavuus ja mielelläni lukisin lisää. Ilmeisesti tämä teos on jonkun asteinen jatko-osa 6 vuotta sitten ilmestyneelle Muistelmat nimiselle kirjalle.
Kirjoitukset liittyvät väljästi toisiinsa, jos ollenkaan. Monet käsittelevät kirjoittamista ja ilmeisesti kirjailijaa itseään antaen tragikoomisuudessaan aidon vaikutelman. Tamminen kertoo siitä, miten todellisuus ja eläminen on ristiriidassa kirjailijanuran kanssa ja muistakin kuluneista ja arkisista aiheista, mutta kirjoittaa myös miten kirjailija joutuu jatkuvasti pelkäämään plagiointia ja toisten aiheiden varastamista. Vaaraan kätketty armollinen puoli osoittautuu todeksi: vaikka kaksi kirjailijaa kirjoittaa tismalleen samasta aiheesta, tulee lopputuloksesta aina eri.
Suosittelen tätä bussilukemiseksi ja siihen väsyneeseen iltaan kun haluaa jotain lyhyttä ja raikasta. Kirjan kanssa on myös tarpeellista kantaa mukanaan alleviivauskynää tai muistivihkoa.
Haluaisin lainata paljon, mutta lainaan vain yhden.
"Ajatus on pallo tai se on maisema, kolmiulotteinen joka tapauksessa. Lause on jana. Siihen janaan ajatuksen pitäisi mahtua. Menee tunkemiseksi. Niin suoraa asiaa ei olekaan, ettei sitä kirjoittaessa joutuisi vääntämään suoremmaksi."
MUUTA: Kirjan nimi on aivan maino. Kolmella sanalla mielenkiinnon ja uteliaisuuden herättäminen on poikkeuksellista. Parasta on se, että lauseen esiintyminen kirjassa tulee silti yllättäen ja hauskuuttaa.
TÄHDET:
+ + + +
Onko kokemuksia Tammisesta, tästä tai muista kirjoista?
