Maijan tarina. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö yksilön ja yhteisön traumana. Toim. Johanna Hurtig ja Mari Leppänen.
Suomi 2012
Kirjapaja, 168s.
GENRE: Toimitettu omaelämänkerta, mukanan asiantuntijatekstejä
LYHYESTI: Leastadiolaisperheen tyttären lapsuudesta tulee painajainen hyväksikäytön vuoksi.
MISTÄ?: Arvostelukappale kustantajalta
FIILIS: Pitkään jatkunut lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö perhepiirissä ja tiivis uskonnollinen yhteisö - kuulostaa elokuvalta, jota en halua nähdä. Silti kiinnostaa, sillä miten tällaista voi tapahtua? Miksi kukaan ei suojellut, kuullut, pelastanut Maijaa?
Luin kirjan voimatta laskea sitä käsistäni. Maijan omaa kertomaa kirjassa on 103 sivua ja loput 65 sisältää asiantuntijoiden puheenvuoroja.
Pahinta on ehkä se, että kirjan luettua tietää sen olevan totta. Tarinassa ei mässäillä, mutta ihokarvat nousevat pystyyn ja sydäntä kylmää. Maija tulee raasti hyväksikäytetyksi ja perheensä hylkäämäksi yhä uudestaan. Hän kärsii syvästi läpi elämänsä hyväksikäytön henkisistä ja fyysistä vammoista. Maijalla on silti halu ja tahto selvitä, katsoa eteenpäin ja oppia aidosti rakastamaan itseään. Maija ei menetä uskoaan. Kirjan naiselta löytyy perspektiiviä siihen, mistä kaikesta ihminen voi selvitä.
Vanhoillislestadiolaisuus on minulle aika vierasta. Näin ulkopuoliselle kirjasta pomppaa se, että asiat halutaan hoitaa liikkeen sisällä (mikä tietysti vaikuttaa salailulta ja hyssyttelyltä) sekä anteeksiantamuksen väärinkäyttö (se että jos jotain asiaa on pyydetty anteeksi ja se on "sovittu", niin siitä ei saisi enää puhua). Toivon todella, että nämä käytännöt ovat rumia vääristymiä ja yhden yksittäisen "porukan" totaalisia virhetulkintoja (tämä uutinen onneksi antaisi toivoa siihen, että näin on.)
En voinut sille mitään, että kirjan asiantuntijalausunnot vaikuttavat selittelyltä, koska tarina itsessään on vahva. Tekstit ovat silti perusteltuja. Ehkä niiden rooli on myös etäännyttää Maijan kertomuksesta, jota on niin vaikea kestää?
Mietin sitä, miten samassa perheessä kasvaneet sisarukset voivat olla niin erillaisia ja kokevat vanhempansa eri tavalla - jostakin tulee "musta lammas" tai sellainen, jota kukaan muu ei oikein ymmärrä. Vanhemmalle lapsen erilainen temperamentti, persoonallisuus ja kiinnostuksen kohteet voivat olla haastavia ja vaikeita. Erilaisuus tai mikään ominaisuus ei silti oikeuta huonoa kohtelua tai laiminlyöntiä. Rakkautta ja huolenpitoa pitää riittää jokaiselle lapselle.
Kirja herättää halun kostaa Maijan elämän tuhonneille. Hetkellisesti tuntuisi helpolta olla Tuomitseva Jumala. Myös lasten hyväksikäyttöön liittyvä lainsäädäntö pitäisi saada edes jotenkin oikeudenmukaiseksi NYT. Kirjasta ja tekijöistä lisää Voimalassa.
TÄHDET: (tämä ei ole Maijan elämän arvostelua vaan kirjan kokonaisuuden, luettavuuden ja kiinnostavuuden tähdittämistä)
+ + + +
PS. Teksti ilmestyi taas tuplana, eli Lily:ssä myös.Mari on yksi meidän bloggaajista.
Kiinnostavaa lukea myös sinun arvioitasi kirjasta.
VastaaPoistaItse pidin noita asiantuntija-artikkeleita tärkeänä. Minulle ne eivät olleet selittelyä, vaan ne antoivat käsitteitä ja välineitä tapauksen ja tapahtumakontekstina olleen vanhoillislestadiolaisuuden käsittelyyn. Minun mielestä asiantuntija-artikkelit puolustivat paikkaansa.
Kirjoitan omassa blogissanikin tuosta kirjasta. Kovasti näyttää kirja kiinnostavan, päivittäin tulee kymmenittäin vierailuja googlen kautta ja näemmä facebookissakin tuota on linkitelty. Vähän kiusallistakin tuollainen, että bloggausta luetaan valtavasti, mutta ei oikein tiedä ketkä sitä lukevat.
sinulla oli Unna hieno kirjoitus tästä ja kiinnostavia kommetnteja myös! hyvä kun julakisit arviosi. ja näyttää tosiaan siltä et kirja herättää kiinnostusta tosi laajasti...
PoistaTämä olisi kyllä kiinnostava ja varmasti osin ahdistavakin kirja lukea. Hyväksikäyttö on jotain pöyristyttävää ja kun siihen liittyy (uskonnollisen) yhteisön vallankäytön piirteitä, tulee mukaan paljon lisäkauheutta.
VastaaPoistaEnnen kaikkea tässä kirjassa minua kiinnostaisi tuo herätysliikkeen taso. Olen aina ollut jollakin tavalla kiinnostunut uskonnollisista liikkeistä, osin varmaan kulttuurintutkijataustani vuoksi, osin siksi etten ole itse kuulunut koskaan mihinkään liikkeeseen. Katsoin tuon Voimalan keskustelun parisen viikkoa sitten ja keskustelu ohjelmassa oli todella hyvää.
(Savolaissyntyisenä vanhoillislestadiolaisuus on minullekin aika vieras herätysliike, mutta sukulaistensukulaisten (!) sekä muutamien naapureidemme kautta olen tutustunut muutamiin vanhoillislestadiolaisiin. Tämä tutustuminen osaltaan lisää kiinnostustani ymmärtää ko. liikettä. Laitoin tämän kommenttini loppuosan sulkeisiin, koska meni jo aika tavalla Maijan tarinan ohi. :))
kyllä noissa uskonnollisissa lahkoissa jotian kamalan kiehtovaa on - muo on aina kiinnostanut amishit, vaikka en osaa sille mitään erityistä syytä antaa. ja kyllähän lestadiolaisia kohtaan on hurjasti ennakkoluuloja, itsellänikin. ihmisiin tutustuminen aina rikkoo niitä ja hyvä niin.
PoistaMuakin kiinnostavat amishit - ja mormonit! Vaikka en tosiaan ole koskaan suunnittelut tai halunnut liittyä ko. lahkoihin.
PoistaMinä luin kirjan myös vastikään. Tuo viha ja kostonhimoisuus on ensireaktio, mutta minusta ne asiantuntijoiden puheenvuorot ovat nimenomaan paikallaan, jotta asiaa kykenee käsittelemään noiden reaktioiden taaksekin.
VastaaPoistakävinkin kommentoimassa...
PoistaYyyh. En halua lukea, mutta tärkeää silti, että näistä asioista kirjoitetaan, luetaan ja keskustellaan. Tapaukset tosiaan ovat aina käsittämättömiä, ja vaatii kyllä aikamoista vahvuutta selvitä moisesta.
VastaaPoistanäin on!
PoistaMinä en voisi tätä lukea. Paras ystäväni on mukana työskentelemässä hyväksikäytettyjen lasten eteen yhdessä muiden kanssa. Case on kestänyt jo pari vuotta. Nyt on ilmeistä, että tapauksia on tulossa lisää. Minä en kestä elää sen ajatuksen kanssa, että aikuiset pitävät yllä tätä inhottavaa hyväksikäyttöä. Kaikkien vahingoitettujen lasten perheiden yhteinen nimittäjä oli lestadiolaisuus. Tämä kaikki vain alleviivaa sitä mielipidettä, mikä minulla on lahkoista ja kaikista suljetuista ns. uskonnollisista yhteisöistä.
VastaaPoistaymmärrän hyvin ton ettei huvita lukea. ja se on ihan karmeaa, jostain syystä minä pystyin lukemaan tämän ihan ok kuitenkin. toivottavasti mahd. uudet tapaukset käsitellään oikein ja oikeudenmukaisesti, vaikka parasta tietysti olisi ettei niitä olisi.
PoistaNiin eli jos joissakin lestaperheissä hyväksikäytetään lapsia, niin silloinko kaikissa lestadiolaisperheissä tehdään niin? Hirveää yleistystä Leena Lumilta, koska tuotahan tapahtuu todella paljon myös ei-lestadiolais tai ei-lahkoon kuuluvilla perheissä!
PoistaLeena Lumi! Ei lestadiolaisyhteisöissä ole yhtään enempää hyväksikäyttöä kuin valtaväestönkään keskuudessa. Tietysti jokainen tapaus on liikaa, mutta myös jokainen julkinen vääristymä/herja, joka jostakin lahkosta julkaistaan.
PoistaItse olen lukenyt myös Maijan tarinan ja tunnen vl-liikkeen hyvin. Yhden todellisen hyväksikäyttöjutun tiedän. Se päätyi heti ilmitultua poliisin asiaksi ja hyväksikäyttäjä on istunut nyt jo muutaman vuoden linnassa. Ei yleistetä. Ollaan ihmisiä, vaikka kaikki eivät halua uskoa samalla tavalla kuin toiset.
En ole vielä kirjaa lukenut, mutta näin kirjoittajan haastattelun Voimalassa. Mielestäni on hyvä, että Maijan tarina on saatettu kirjan muotoon, koska eivät asiat ainakaan vaikenemalla parane. Hyvä, että kirjoitit kirjasta, koska se ansaitsee ehdottomasti huomiota.
VastaaPoistaei vaikenemalla parane ei, jostakin ääneen puhuminen on aloitettava. ja samaa mieltä - kirja ansaitsee huomiota.
PoistaHienoa, että nostit tämän esille! Kirja ja aihe ansaitsee paljon huomiota, jospa sitä kautta asioille saisi muutoksen. Kahden lapsen äitinä sydäntä raastaa ajatus siitä, että aikuiset voivat olla niin julmia lapsia(an) kohtaan :(
VastaaPoistaniin, kyllä sitä aika mahdoton on jotenkin ymmärtää :( toivoisi tosiaan, ettei kukaan lapsi joutuisi tuollaista kokemaan ja että ympäriltä löytyisi aina oikeita aikuisia pelastamaan, jos joku haluaa vahingoittaa.
PoistaPedofiliasta laaja artikkeli; http://koti.phnet.fi/petripaavola/pedofilia.html
VastaaPoistaEn ole vielä saanut kirjaa käsiini, piakkoin toivottavasti. Jotenkin unohdin kirjan kokonaan kesän aikana. Nyt H.gin kirjamessujen aikaan kirja pomppasi tietoisuuteen. Ajoittaisena kysymyksenä omassa mielessä on miksi problematiikasta kärsivät saavat edelleen niin huonosti apua. Ongelmaa saatetaan vähätellä, uhrin ehkä 30 vuosikymmentä torjuttuja muistoja kyseenalaistetaan, ei ole juuri osaamista, ei henkilöitä jotka voisivat auttaa. Hienoa että Maija on uskaltanut avata tarinansa.
VastaaPoista