Elina Tiilikka: Punainen mekko

Elina Tiilikka: Punainen mekko
288sivua

LYHYESTI: Töitä ei huvita tehdä ja rahaa tarvii.Nuori nainen päätyy myymään itseään.

FIILIS: Mä en tykänny kirjasta. Tuntuu, että olisi pitänyt tykätä kun tämä on saanut niin paljon huomiota. Tästä on sanottukin jo melkein kaikki toisten (kovin positiivissa) arvioissa, eli tuossa alla nyt ihan muutama linkki, mutta niitä löytyy lisääkin.

Mä näen tämmöisiä hukassa olevia nuoria aikuisia liikaa työssäni ja jotenkin heidän kohtaamisessa usein läsnäoleva avuttomuuden tunne säilyi koko kirjan ajan. Se on varmasti aito ja välittyy, mikä on ehdoton ansio kirjalle.

Noora on mun mielestä täysin eksyksissä elämässään ja varmasti myös masentunut, mutta kun sulkee kaikki ihmiset ulkopuolelle (paitsi asiakkaat) niin apuajakaan ei ole. Nooran ajatuksenkulku saa minut vaan ihan raivoihini. Ja sitte suututtaa ne asiakkaat ja ääh. Kirja ruokkii myös jotain ihan käsittämättömiä enakkoluuloja seksityöläisen arjesta jos haluaa niitä etsiä (aargh). Mutta lisäansiona kirjalle on se, että tunteita herää ja Elina kirjoittaa ainakin jossain määrin omasta kokemuksestaan. Se on rohkeaa.

Tarina on varsin yllätyksetön kun juonen on lukenut lehtien sivuilta moneen kertaan ja loppu jää motivoimattomaksi. Kieli on tarkoituksettoman väritöntä ja lakonista ja töksähtelevää. 

MUUTA: Kannattaa varmasti lukea noita muitten arvioita.

TÄHDET:
+ + (+)


MUUALLA:
Kirjavinkit
Kirjan viemää
HS
Kirjasieppo
Susan kirjasto

Jodi Picoult: Sisareni puolesta

Jodi Picoult: Sisareni puolesta
Yhdysvallat 2004
ei ole nyt kirjaa tässä, mutta n.620sivua

LYHYESTI: Perheen syöpään sairastunut lapsi tarvitsee yhteensopivan luovuttajan. Vanhemmat saavat tehtailluksi tämmöisen sisaruksen lääketieteen keinoin. 13-vuotiaana Anna päättää, ettei luovuta enää mitään siskolleen ja hakee itsemääräämisoikeutta oikeudessa. Koko perhe on hurjassa kriisissä isosiskon tehdessä kuolemaa ja muun perheen istuessa oikeussalissa.

FIILIS: Kuten mainitsin, olen keksinyt Picoultille ihan oman kategoriansa, eli "vakavahenkinen chic-lit". Luin aiemmin "19 minuuttia" ja hämmennyin miten kepeästi voi kirjoittaa kouluammuskelusta. Tämä ei ollut aivan yhtä hyvä, mutta välipalakirjana ihan oivallinen. Anna on minusta vähän liian pikkuvanha ja perheen sekä kirjan henkilöt muutenkin vähän liian sterotyyppisiä. Juoni on jokseenkin ennalta-arvattava, loppu vähän överi jne. MUTTA  kyllä tämän lukee oikein mielellään. Picoultilla on taito kirjoittaa vahvasti eteenpäin vievää tekstiä, sekä upottaa hauskoja oivalluksia yllättäviin kohtiin. Kirja ei myöskään saarnaa mihinkään suuntaan.

MUUTA: Picoult kirjoittaa siis tämmöisistä vakavista aiheista ja hänellä on varsin laaja tuotanto ja suosio omassa genressään. Häneltä on suomenettu tämän lisäksi 2 kirjaa, eli tuo "19 minuuttia" sekä "Koruton totuus". Varmasti luen senkin jossain kohtaa. Tästä on tehty myös leffa.

Ootteko muut lukeneet Picoultia?

TÄHDET :

+ + + (+)
---------------------

Luin "Punaisen mekon" eilen, siitä lisää myöhemmin.

lastenkirjasunnuntai #3

Maikki Harjanne: Minttu prinsessana
Suomi 2009

32 sivua

LYHYESTI: Minttu herää ja päättää olla prinsessa. Taikametsästä hän löytää ystävän ja kutsuu kaikki metsän asukkaat upeisiin tanssiaisiin.

LAPSEN KOMMENTTI: "Prinsessa-asut, Maia-ystävä ja omenat on kivoimmat"

FIILIS: Minttu-kirjat on semmoisia perusvarmoja. Teksti on hyvää suomea ja kuvissa riittää katseltavaa. Nämä Mintut menee samaan nostalgia osastoon Barbapapojen kanssa. Maikki Harjanne jatkaa kuitenkin edelleen, vaikka Minttu-kirjat viettivät 30-vuotisjuhlaansa 2008. Tämä Minttu-kirja on uusi.

MUUTA: Kirjan oheistuotteena on julkaistu "Mintun prinsessapuuhat". Sisältää ihan hauskoja tehtäviä. Erityisen mieluisa oli Minttu-paperinukke, jonka aloitti meillä loputtoman paperinukke-esitysbuumin.

Vaikka minulle ei makseta mainostamisesta, niin sanoisin tämän olevan HYVÄ KIRJALAHJA 3-4-5v. tytölle!

pikaviesti

Hei!
Olen ollut reissussa ja nyt on sitten nettiyhteysongelmia, aaaargh! Luin tuon Jodi Picoultin kirjan tässä. Kirjoitan siitä kun aikaa on, nuohan ovat semmoisia "vakavahenkisiä chic-littejä", ainakin mun mielestä?!

Ai että miten monta odotettavasti hyvää kirjaa odottaakaan lukemista, niistäkin lisää myöhemmin. Voi olla että lastenkirjasunnuntaikin siirtyy maanantaille kun nettikorjaaja saapuu vasta silloin. Kuulumisiin!

Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa

Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa
(Nigeria 2006)
Orange prize 2007
606sivua

LYHYESTI: 60-luvun Nigeriassa Biafra yrittää irrottautua ja itsenäistyä. Igbojen kansanmurhan uhriksi, sodan jalkoihin ja nälänhädän keskelle jäävät niin köyhät kuin ylemmän keskiluokan ihmiset. "Maailma oli vaiti kuin me kuolimme". (Kuulostaa synkältä. Kirja ei ole synkkä)

FIILIS: Tämä oli yksi niistä kirjoista, jonka ei toivoisi loppuvan pituudestaan huolimatta. Kirjan alku oli hidas (mutta ei missään nimessä häiritsevästi), eli se tutustutti henkilöihin ja heidän taustoihin ja arkeen. Sitten mennäänkin sotaan sivulta 170 eteenpäin ja palataan vielä jossain kohtaa hetkeksi takaisin sotaa edeltäneeseen aikaan.

 Kirja pysyy hienosti kasassa ja jokaisen lauseen haluaa lukea ajatuksella. En ole lukenut afrikkalaista kirjallisuutta muutamaa yritystä lukuunottamatta. En siis ihmettele yhtään kuin Adicien sanotaan takakannessa olevan "Afrikan nykykirjallisuuden lupaavin lahjakkuus". Kirja perustuu jossain määrin hänen sukunsa omiin kokemuksiin. Kirjassa kysytään myös kenen äänellä näistä tapahtumista saa kertoa ja kirjoittaa. Adicie tekee kantansa selväksi.

Kirjasta on vaikeaa nyhtää kriittistä, mutta tässä nyt muutamia huomioita. Jossain kohtaa mietin onko 60-luvulla voinut olla niin edistyksellistä Nsukan vaatimattomassa kaupungissa (tämä on varmaan joku oma länsimainen ennakkoluuloni). Päähenkilöiden hyväsydämmisyys ja eettisesti korrekti käytös jätti vähän epäilemään, mutta olihan se ihanaa. Jos nyt jotain pahaa välillä tapahtuukin, se on hetken hairahdusta tai noidan rohtojen ansiota. Having said that - väitän silti, ettei kirja ole naivi. Ja tuo mitä tuossa tein, eli kirjoitin englanniksi: en ihan ymmärrä miksi kirjassa piti olla monia lauseita englanniksi sekä igboksi. Onhan se toimiva keino korostaa kielien merkitystä ja eroja, mutta kuitenkin ärsyttävä.

Minulle tuli tästä mieleen Kadonneet, varmaankin aihepiiri ja rakkausteema teki sen. Myös kirjan toivekkuus ja kauneus, joka kantaa teoksen läpi. Toisaalta tässä on semmoisen suuren historiallisen romaanin tuntua ja kerronnan sujuvuutta. Tietyssä arkisuudessa sekä tunnelman kuvauksessa Adichie on myös taitava. Kirja tuntuu iholla asti ilman turhaa ja liiallista väkivallan yksityiskohtaista kuvausta. Lukukokemus on nautinnollinen ja loppu karuudessaan osiltaan ihan onnellinen. 

MUUTA: Voin myöntää, ettei Biafran historia ollut minulle tuttu. Lukiessa kuitenkin tuntui, että kirja kertoi myös niin monesta muustakin Afrikan historian kansanmurhasta ja sodasta ja nälänhädästä, joista olen kuullut paljon enemmän: Uganda, Kongo, Ruanda, Darfur, Tshad, Somalia jne. Osa näistä jatkuu yhä.

MIKSI: Tätä kirjaa on kehuttu paljon blogeissa. Sopi myös aakkoshaasteen A:ksi.

TÄHDET:
+ + + + +

Oletko lukenut kirjaa? Entä Adichien toista kirjaa "Purple Hibiscus"? Oletko lukenut muita hyviä afrikkalaisia kirjoja ja kirjailijoita? Ketä suosittelet?
-----------------------------
Tämä oli siis minun aakkoshaasteen A. Tähän haasteeseen otan kirjoja, joita en välttämättä muuten lukisi. Yritän ottaa mukaan enimmäkseen klassikkoja tai vastaavia. Adichie on merkittävä afrikkalainen kirjailija, joten olkoon se perusteluna hänen mukanaololleen.

Lastenkirjasunnuntai #2

Annette Tison - Talus Taylor: Barbapapan saari
(Ranska, 70-luvulla)

LYHYESTI: Barbapapa-perhe lähtee etelän lomalle. Ensin kaikilla on kivaa, sitten tulee riitaa ja lopuksi sovitaan.

LAPSEN KOMMENTTI: "Barbapapoissa on kivointa se kuin ne muuttuu aina!"

FIILIS: Kirjat on hauskoja, erityisesti kuvat. Kirjat tarjoaa nostalgiaa vanhemmille ja hauskuuttaa myös uutta sukupolvea. Barbapapoilla on kekseliäät nimet ja välillä meinaa mennä kieli solmuun. Kieli (tai käännös) ei ole mitenkään loisteliasta, mutta menettelee.

LUKUNÄYTE: "Ongelmat alkoivat sinä päivänä, jona Barbalala löysi kaakaomukistaan mustan karvan. Hän syytti Barbapörröä. Ja Barbapörrö haukkui siskoaan ´vihreäksi vihannekseksi´"

MUUTA: Tässä kirjassa on n.24sivua ja tekstiä on varsin vähän. Eli sopii myös perheen pienimmille ja/tai väsyneille vanhemmille. Tämän kirjan kanssa voi halutessaan myös opetella värejä.

Fanittaakos muut barbapapoja?

kirja vai leffa?

Kirja vai leffa? Kerrotaan nyt ensin, että katson kohtuullisen runsaasti elokuvia. Varsin harvoin leffa yltää lähellekään kirjaa.

Larsson-trilogia oli minusta ehdottomasti lukemisen arvoinen. Genrensä helmiä. Lisbeth on hieno hahmo. Ja jos ei muuten lukisi, niin kirja-ilmiönä näiden suosio on omaa luokkaansa.

Entäs sitten leffat? En voi kuin ihmetellä noita kaikkia tähtiä dvd-kannessa. Onhan nämä tietysti olleet ihan ok filmatisointeja, eka ainakin. Oma huomio on kuitenkin mennyt siihen, että aika moni kohta menee eri tavalla kuin kirjassa.  Näyttelijä suoritukset on epätasaisia: Mikael jättää jotenkin kylmäksi, Noomi Rapace Lisbethinä on loistava, mutta Erikaa näyttelevä Lena Endre niin huono, että ihan myötähäpeä iskee.

TUOMIO: lue kirjat ja katso leffat vain jos on ehdottoman tylsää ja paljon vapaata aikaa. 

++++++++++++++
KIRJA-ASIAA: Luen edelleen kirjaa "Puolikas keltaista aurinkoa". Se on paksu. Se on hyvä. Mutta hidas. Aakkoshaasteen A on tuntunut haasteelta. Homma ei oikein etene. B:ksi olisi tarjolla paljonkin kaikkea, mutta ajattelin kokeilla Brontea. Ehkä luen yhden Picoultin tähän väliin. Ja onhan tohon pinoon kertynyt ihan muutama muukin kirja jonoon.