Kristiina Lähde: Joku on nukkunut vuoteessani

Kristiina Lähde: Joku on nukkunut vuoteessani
Suomi 2012
260s. Teos

MIKSI?: Kirjalla on loistava nimi! Takakansi/ muiden arviot herättivät kiinnostuksen.

LYHYESTI: Lääkärin ja salapoliisin luo tulee kultakutri ja Ruusunen.

MISTÄ?: Kirjaston uutuushylly.

Onni käänsi auton rivitaloalueen pihan ja oli ajatuksissaan pysäköidä naapurin paikalle. Tuuli poimutti kevyttä lunta etupihalle. Kuin jotain olisi vialla.

FIILIS: Minun lukublokkini alkaa murtua! Hieno tuttavuus tämä Lähde: kirja on osuva, hauska ja kauniisti kirjoitettu.

Joku on kirjoittanut jotain samaa ennenkin, mutta silti kirjailijalla on oma ääni. Tässä on samaa filosofiaa kuin Muistin kauissa: kuka minä olen, mikä tekee minut näkyväksi, milloin olen olemassa? Paketti on vain huomattavasti tiiviimpi, naisellisempi ja tummalla tavalla huumoristisempi.

Rosa herää aamulla vuoteessaan siihen, että hänen vieressään nukkuu vieras mies. Naapurissa Lauran mies taas on kadonnut.Lääkäri, poliisi, salapoliisi - apuja ei oikein tule: Mistään akuutista ei ole kyse.  Annan sinulle muutaman esitteen, joita voit myös lueskella. Voisit aluksi ihan tietoisesti ottaa rennommin.

Monet ovat jo ennen minua päivitelleet juonen paljastumisen vaikeutta. Onkin totta, että kirja täytyy kokea itse, eikä se ihan selväksi tule yhdellä lukemisella. Minun lukemani versio tuli täyteen merkintöjä yksittäisistä hienoista lauseista ja tarkkaan harkitun syvistä oivalluksista. Kirja kertoo yksinäisyydestä, ikävästä, havahtumisesta ja heräämisestä - se osuu sydämeen.

Asuin harmaassa talossa näkymättömän miehen kanssa. Rakkauden sijasta meitä ympäröivät hyvät kulkuyhteydet ja se mitä ne konkreettisesti tarkoittavat: melu, pienhiukkaset.


Povaan kirjalle menestystä. Kauniit kannet!

TOISAALLA: Amma ei ihan syttynyt toteutukselle
Helmi K. suosittelee ihan kaikille.
Noora (Tea with Annan Karenina) löysi kepeyden ja soljuvuuden keskeltä painavaa sanomaa.
Periaatteessa kirjoista - blogissa tykättiin paljon.
Kirjavinkeissä tätä määritellään leimallisesti uudeksi naisproosaksi.
Kulttuuri kukuistaa-blogin Arja sanoo tämän olevan mainio kuvaus siitä miten huonosti tunnemme toisiamme.
Unni luki merkillisen kirjan.
Joku muu?

Ensin pitäisi olla harjoituselämä, ettei tämä ainut tärvääntyisi harjoitteluun. Ellei se juuri ole tarkoitus?

TÄHDET.
+ + + +

Katharina Hagena: Omenansiementen maku

Katharina  Hagena: Omenansiementen maku
Saksa 2008 (suom.2009)
242 sivua, Minerva

MIKSI?: Lohtukirjalistalta poimittua ja kanssabloggaajien suosituksesta valittua (Leena Lumen ja Lumiomenan arviot).

LYHYESTI: Omenoiden tuoksuun sekoittuuu muistoja, omia ja toisten.

FIILIS: Tämä kirja tuoksuu ja maistuukin. Kuolleen isoäidin talossa voi haistaa ummehtuneet kapiokirstut, villiintyneen puutarhan ja tietysti omenat. Kaikki tämä vie Iriksen takaisin lapsuuden ja nuoruuden mummollan tapahtumiin, siihen samaan paikkaan, jonka hän on nyt perinyt itselleen.

Salaisuudet aukenevat muistojen myötä. Se, mitä oli unohdettu alkaakin elää uudelleen. Rinnakkain kuljetaan isovanhempien nuoruudessa, omien vanhempien nuoruudessa, omassa nuoruudessa ja myös tässä hetkessä. Kaikkea yhdistää putoaminen ja omenat: menetykset ja salaisuudet. Omena ei putoa kauas puusta, mutta silti sen tarina ja maku voi olla kovin niin erilainen.

Hagenan kieli on rikkaan kuvailevaa. Merkitykset, tapahtumat ja salaisuudet aukenevat hitaasti. Muistaminen voi lopulta olla ainoa tie unohtamiseen. Tarinassa ei ole suuria yllätyksiä, mutta se ei haittaa. Kirjan hahmot vaikuttavat aidoilta ja kaunistelemattomilta,  huumoriakin on mukana. Epilogin olisi voinut jättää pois. Se selitti vähän liikaa kirjassa, joka muuten jätti runsaasti tilaa lukijan omalle tulkinnalle.

HUOMIO: Tunnelmassa ja kerronnassa on jotain, joka muistuttaa paljon Pulkkisen Totta-romaania.

MUUTA: Tämä on esikoisteos, joka on saavuttanut kansainvälistä suosiota ja tehnyt kirjailijasta kuuluisuuden.

TÄHDET:
+ + + +

Nähtäväksi  myös saksan- ja ranskankieliset kannet - en ymmärrä miksei ne kelvanneet Suomeen?! Osaako joku muuten kertoa miksi kansia ja nimiä muutetaan maasta toiseen?

The Reader

KIRJA:
Bernhard Schlink: The Reader
(Saksa 1995)
218 sivua

LEFFA:
The Reader

LYHYESTI: Nuoren pojan ja vanhemman naisen rakkaustarina,
jossa taustalla natsiajat. Pohdiskelee syyllisyyttä, anteeksiantoa, unohtamista ja rakkauttakin. Kirjaa on hankala tiivistää, koska siinä on kaksi erillaista osaa, mutta tarina pysyy kuitenkin hyvin kasassa.



FIILIKSIÄ: Luin kirjan viime kesänä ja katsoin elokuvan eilen. Kirja oli oikein hyvä. Ja kerrankin myös leffa yllätti positiivisesti. Kirja on tiiviimpi ja nopeasti luettava, kun taas leffassa on joitain turhaan pitkitettyjä kohtauksia.

ERITYISTÄ: Ralph Fiennes on ollut suosikkejani Englantilaisesta potilaasta asti, vaikkei hän niin enää sykähdytäkään. Hänellä on ihan uskomattomat silmät. Kate Winslet sai roolistaan Oscarin.

MUUTA: Kirja oli hitti ilmestyessään 15 vuotta sitten. Itse luin sen englanniksi, mutta siitä on olemassa myös käännös, eli suomeksi se on Lukija.

TÄHDET KIRJALLE:
+ + + + (+)
(Antaisin leffalle saman verran tähtiä, mutta jos pitäisi valita lukisin kirjan.)

Anne Enright: Valvojaiset

Anne Enright: Valvojaiset
(Irlanti 2007)
Booker 2007
297sivua

LYHYESTI: 12-lapsisen irlantilaisperheen poika Liam tekee itsemurhan. Kirjan kertoja, Liamin sisko, kertoo tästä surun ajasta sekä muistoistaan. Salaisuudet nousevat vuosien takaa.


FIILIS: Tätä kirjaa tuntuu vaikealta arvioida. Lukukokemus on intiimi, eikä arviointikaan voi olla paljastamatta jotain lukijasta. Tuo juonenkuvaus vaikuttaisi siltä kun kyseessä olisi perinteinen surukertomus, mutta tämä ei ole sitä. Kertoja sekoittaa muistoissaan totta, kokemuksia, sitä mitä olisi voinut olla ja sitä mitä ehkä kuitenkin tapahtui. Aiheet ovat raskaita ja kertoja puhuu ääneen asioita, joita ei saisi ääneen sanoa.
        Jossain kohtaa jatkuvasti housuissa sojottavat penikset ärsytti, mutta kerronnallisena kikkana sekin on jotenkin ymmärrettävää. Ensi sivuilta olin innoissani, mutta jossain kohtaa väsyin suruun ja pelottavaan totuudenmukaisuuteen (tiedättekö kun joskus ei jaksa katsoa jotain dokumenttia kun se on vaan niin kauhea?). Loppujen lopuksi kirjassa ei tapahdu paljoakaan. Eikä kirja ole tositarina, mutta kuvaa läheisen menettämisen aiheuttamaa kaaosta tarkasti. Kirjoittaja on oikein taitava. Minusta 12-jäsenisen perheen kuvaus oli myös mielenkiintoinen, vaikka se ei ollut lainkaan keskiössä kerronnassa.
        Ehkä kirjasta jäi vähän liian sekava ja ahdistava jälkimaku, jossain kohdin pitkästyttäväkin. Kirjalla on ehdottomasti ansioita, mutta suosikkeihini se ei pääse, enkä tiedä lukisinko enää Enrightia.

LUKUNÄYTE: s.189: "En ole juonut votkaa vuosiin. Sen hajussa on vieläkin jotain makeaa ja haarojen väliä muistuttavaa, lasista nousee voimakas lehahdus maata ja nuoruusikää ja iskee vasten kasvoja." 

MUUTA: Kirjassa ei puututa juurikaan Irlannin poliittiseen tilanteeseen ja uskonnostakin puhutaan vain vähän.

TÄHDET:
+ + +

Kim Edwards:
The Memory Keepers Daughter
Lue tämä. Salaisuudesta, joka rikkoo monta elämää.
(USA, 2006)
+++++