Carol Shields: Ellei

Carol Shields: Ellei
Yhdysvallat / Kanada (suom.2003)
315 sivua, Otava

MIKSI?: En ole lukenut yhtään Shieldsiä. Tämän ostin joskus ruotsiksi, enkä saanut luetuksi .

LYHYESTI:  Rikki mennyt onnen ikkunaruutu ja muuttunut ilmanala.

" Mutta jos lukisit romaaneja, et varmaan olisi noin ikävystyttävä ihminen."

FIILIS: Jännittävää tutustua kirjailijaan, jonka laajaa tuotantoa niin moni kirjabloggarikin rakastaa.  Onneksi pidin tästä kovasti moneltakin osin. Kuten olen antanut itselleni kertoa ja nyttemmin todeta: Shields on parhaimmillaan pienten yksityiskohtien ja arjen kuvaajana. Välillä huokaisin ihastuksesta kirjailijan taidoille sanoittaa huomioita todellisuudesta ja ihmissuhteista.

Kirja tapahtuu pääasiallisesta äidin, 44-vuotiaan Reta Wintersin pään sisällä. Kuulemme hänen ajatuksiaan ympäröivästä todellisuudesta. Reta on kääntäjä ja menestynyt esikoiskirjailija, lääkärin vaimo ja kolmen tyttären onnellinen äiti. Kaikki on ollut ihan hyvin kunnes perheen vanhin tytär 19-vuotias Norah keskeyttää opintonsa ja löytyy kerjäämästä suurkaupungin kadunkulmasta kaulassaan lappu, jossa lukee hyvyys.

Norahin tarina on mielenkiintoinen. Miksi tyttö, jolla on kaikki mahdollisuudet edessään, valitsee kerjäämisen ja vaikenemisen? Mikä on mennyt pieleen perheessä tai ympäröivässä yhteiskunnassa? Reta löytää useita vastauksia ja silti mikään niistä ei tyydytä häntä. Elämä jatkuu vaikka kaikki täytyy kohdata Norahin valinnan kautta. Siitä näkökulmasta onneen tulee väistämättä säröjä.  Huomaan lukeneeni paljon kirjoja, joissa on useita kertoja näkökulmia. Virkistävää lukea Retasta, jonka pään sisälle pääsi niin kokonaisvaltaisesti.

Shilds muistuttaa Munroa, vaikkakin on kiltimpi (ja minä taidan pitää tylymmästä). Antakaa nyt anteeksi, mutta jonkin sortin jaarittelu hetkittäin pitkästytti minua. En ihan ymmärtänyt miksi Retan kirjoittamaa romaania piti pohdiskella niin pitkästi? Ja kaiken sanotun jälkeen loppu oli liian helppo. Höh.

Valtavan viehättävää oli lukujen nimet: sitten, joka tapauksessa, tässä, no niin, muutoin, yhtään, mitä tahansa jne. Reta tuntuu rupatelleensa minulle koko elämänsä ja häneen olikin kiinnostavaa tutustua. Keski-ikää odotellessa...

TÄHDET:
+ + + +

Edessä oma elämä

Edessä oma elämä
Tekstit:
Anna-Mari Kaskinen
Katja-Maaria Kaskinen
Kuvat:
Sami Repo
63 sivua, Kirjapaja 2006














"Jonakin päivänä lähtisit. 
Huoneesi olisi tyhjä. 
Vaateröykkiöt,
lehtiöt, luonnokset, maalausteline
ja kirjapinot 
olisivat poissa.
Ja kaipaisin sinua niin
ja kysyisin, mihin menivät vuodet.
Jonakin päivänä lähtisit.
Ja nyt se päivä on tullut." 
Anna-Maija

Jonkin toisen blogin kommenteissa kyseltiin kirjoista, joissa puhutaisiin siitä kun lapsi lähtee pois kotoa.  Tuleeko teille muuten mieleen sellaisia? Olen siitä asti haulunnut esitellä tämän äidin ja tyttären runovuoropuhelun, jossa käsitellään teemaa.

"Tätä ei kerrottu synnytysvalmennuksessa, 
että synnytys jatkuu,
poltot ja äitien parkaisut,
kun lapset lähtevät maailmalle
repuissaan unelmat,
äitien ohuet eväät."
Anna-Maija

Sekä runot että kuvat ovat mukavan välijiä. Äidin ja tyttären suhde on läheinen, mutta silti täytyy välillä myös murista. Eikä mukaan voi pakata kasvamisen ja kasvatuksen eväistä, kuin sen mitä itse valitsee. Äiti-Kaskinen on kirjoittanut vaikka mitä, mutta Katja-Maarian oma ääni kuuluu kyllä.

Jumala mainitaan ja se, ettei jossain kohtaa jää jäljelle kuin rukous.

"On kuljettava ulos kodin magneettikentästä,
että oma kompassi voisi toimia."
Katja-Maaria

Minä en oikeastaan muista, miltä se tuntui, lähteä omilleen. Sitä oli jotenkin niin iso ja aikuinen, vaikka nyt huomaa napanuoran olleen edelleen katkeamatta. Se tässä kirjassa  onkin parasta, että molempien näkökulma on niin totta. Onneksi on vielä aikaa siihen, kun minun lapseni lähtee maailmalle.

Pirjo Rissanen:
Posliinihäät
keski-ikäisten
yllätysten kesä
(Suomi 2006)
+++