Lastenkirjasunnuntai #9

Jos minä olisin SINÄ
Teksti: Richard Hamilton
Kuvat: Babette Cole
Suomennos: Raija Viitanen
Englanti 2008
24 sivua

Tästä sunnuntaista alkaa väkisinkin tulla maanantai. Äitienpäivän tienoilla vähän isistäkin:

LYHYESTI: Tytär ja isä leikkivät ajatusleikkiä siitä, jos he vaihtaisivat osia niin miltä elämä sitten näyttäisikään.

LAPSEN KOMMENTTI: No kun se työntää isiä rattaissa ja isillä on mekko. Eihän niin voi tehdä! (hihtystä) Tässä lempisivu:

"Ei ikinä" älähti isä, 

"että uloskin moiset hörhelöt yllä? 

Naapurit nauruun tikahtuu kyllä."

FIILIS: Tämä on meistä molemmista tosi hauska. Kirjan lukee varsin nopeasti ja se naurattaa. Tämän kanssa pääsee myös puhumaan siitä, mitkä on aikuisen ja lapsen velvollisuuksia,vastuita ja vapauksia. Kirjassa toki leikitellään varsin vahvoilla sukupuolirooleilla, mutta meidän perheessä nämä roolit myös pitävät paikkansa.
Suomennos on riimitetty laadukkaasti. Sanaleikki on hauska ja lopussa se tulee selkeimmin:

"Unelmapäivä!" Isä huokaa. 

Ei tarvitse siivota, laittaa ruokaa. 

Loistoidea - kiinni veti! 

Vaihdetaan osia vaikka heti!"
Tytti katsoi isäänsä. 

Hän sanoi: "Isä, jos minä olisin sinä ja sinä olisit minä... 

taitaisin mieluummin olla minä!"

Anne B. Ragde : Berliininpoppelit

Anne B. Ragde : Berliininpoppelit
 Norja 2004
294 sivua

MIKSI: Kaikki ovat ilmeisesti lukeneet tämän, paitsi minä. Kaikki ovat myös kehuneet. Tämä on trilogia, jonka muutkin osat kaikki ovat tietysti jo lukeneet. Minä vasta aloitin tällä yhdellä.

LYHYESTI: Kesiki-ikäisten veljesten äiti vajoaa yllättäen koomaan ja näin kaukana toisistaan pysytellyt perhe kokoontuu vastahakoisesti yhteen. Ja yllätyksiä seuraa.

FIILIS: Takakannen "Hurmaavan hauska ja koskettava perhedraama" -määrittely sai minut odottamaan jotain muuta kuin kirja oli. Etenkin tuo ensimmäinen lause. Luulin ymmärtäväni mustaakin huumoria, mutta tästä kirjasta en sitä juurikaan löytänyt. Kirja oli silti hyvä. Raskaat teemat kuitenkin yllättivät.

Veljekset on kovin eriliaisia ja näiden hahmojen välinen jännite toimii hienosti. Lukijan ei tarvitse olla kummoinen keittiöpsykologi ihmetellääkseen lapsuudenperheen heihin jättämiä jälkiä:  kenelläkään veljeksistä ei ole perhettä ja sosiaaliset suhteetkin ovat muutenkin vähän hakusessa, ainoastaan Erlendillä parisuhde. Ja hän onkin kaikkein selvimmin tehnyt eron perheeseensä.

Tosin paikalle ilmaantuu myös yksi yllätyslapsenlapsi - vanhempiensa kanssa asuva ja heidän sikafarmiaan hoitava Tor on nuoruudessaan ollut kerran naisen kanssa ja tästä seurasi tytär Torunn. Kun tähän lisätään vielä hautaustoimistoa pitävä  Margido ja isä, joka ei juurikaan tule ulos huoneestaan, asetelma on kieltämättä herkullinen.

Kirjan eriytisyys taitaa tulla sikafarmista ja ehdottoman kummallisesta perheestä. Lukija kaipaa selitystä ja saakin sen sitten viimeisillä sivuilla. Muutkin osat on luettava.

TÄHDET:
+ + + (+)

äiti-päivää

Hyvää äiti-päivää!

Olkoon tämä juhla meille:

 äidit, mummot, 

enkeleiden äidit,

vara-äidit, 

uusperheäidit,

sijaisäidit ja 

ne, jotka toivovat tulevansa 

äideiksi.

"ÄITI ISTUU PIMEÄSSÄ, KUN ME NUKUTAAN,

PITÄÄ KÄDESTÄ JOS TÄYTYY.

SILLOIN EI SAIS PUHUA ENÄÄ

KUN MELKEIN NUKUTAAN,

ÄITI ISTUU

JA NÄKYY SIINÄ, JOS JAKSAA RAOTTAA

SILMÄÄ,

ÄITI EI KOSKAAN LÄHDE POIS

ENNENKUIN MYÖHÄÄN, KUN ME EI KUULLA

JA OLLAAN IHAN UNESSA."

Maila Pylkkönen (1976)

kirjat, jotka muuttivat elämääni

Tässä viime aikoina (päivinä, viikkoina? internet-aikavyöhykkeellä aika on jotenkin erilaista) blogeissa on ollut myös Top-kirja listoja. Sain Amman tekemään sellaisen ja myös Leena Lumi ja Lumiomena tekivät omansa aiemmin.

Tehtävä on tavallaan mahdoton. En ole juuri koskaan lukenut uudelleen kirjaa, en edes niitä joista olen pitänyt eniten. Osasyynä lienee pelko siitä, ettei se enää olekaan vaikuttava samoin kuin aiemmin. Listassa olevat kirjat eivät siis välttämättä ole maailman parhaat kirjat, mutta kaikkia näitä voin suositella kuitenkin.  Nämä kirjat ovat muutamia lukuunottamatta myös niitä joihin palaan ja jotka ovat jättäneet minuun lähtemättömän jälkensä. Kirjat ovat aakkosjärjestyksessä ja varsin eri tyyppisiä. Joku varmasti sanoisi, että on mennyt puurot ja vellit sekaisin: minusta tämä taas näyttää sen, ettei ole olemassa yhden tyyppistä kirjaa, joka liikuttaa. Valitsin 10. Haastan myös sinut tekemään listasi, voit tehdä sen kommenteihin tai jätä sinne linkki! Kerro myös mitä listastani tulee mieleen.

Dostojevski, Fjodor: Rikos ja rangaistus. (Преступление и наказание, 1866. Venäjä)
Tämä on venäläisistä klassikoista se, jonka valitsen jos yksi on pakko valita. Paras syyllisyyden tutkielma, jonka olen lukenut.

Goethe, Johann Wolfgang von: Nuoren Wertherin kärsimykset. (Die Leiden des jungen Werthers, 1774. Saksa)
Aah, tuo epätoivoinen nuoruuden rakkaus. Mitä olisi ollut teiniangsti ilman tietoa että jo satoja vuosia sitten kaikki sama toistui jo silloin.

Hosseini, Khaled: Leijapoika. (The Kite Runner, 2003. Yhdysvallat)
Tämä nyt on vähiten muuttanut elämääni, mutta tämmöisiä koskettavia ja merkityksellisiä lukuromaaneja lukisin nautinnolla loputtomiin. Tämä on ehdottoman hyvä.













 
Kierkegaard, Søren: Välisoittoja. (Alkuteos sisältyy teokseen Enten – eller, 1843. Tanska)
Vanhoista uskonnonfilosofeista Kierkegaard on ehdoton suosikkini. Helpointa ja kaikille suositeltavaa luettavaa on hänen "mietelause" tyyppinen Välisoittoja. Aivan loistava.

Leino, Eino: Helkavirsiä. (1903, Suomi). Osaan ulkoa paljon Leinoa. Palaan asiaan, mutta muutamalla rivillä en pysty sanomaan tästä mitään.

Loe, Erlend: Supernaiivi. (Naiv.Super 1996. Norja)
Tämä kirja yhdisti minut ja mieheni, joten sillä on aivan erityinen merkitys, vaikka onkin pieni kirja. Mutta tämä on myös todella hauska.












Martel, Yann: Piin elämä. (Life of Pi, 2002. Kanada)
On todella ihmeellistä pystyä kuljettamaan tarinaa niin vähistä aineista, kysyä suuria kysymyksiä ja samalla viihdyttää. Kirja tutkii uskon olemusta mielikuvituksen valossa. Muistan suuren kateuden syttyneen Martelia kohtaan.

Milne, A.A: Nalle Puh. (Winnie the Pooh, 1926)
Kaiken maailman jatko-osat ja oheistuotteet ovat haalentaneet tämän arvoa, mutta alkuperäinen Nalle Puh on loistava. Mikään ei saa minua yhtä hyvälle tuulelle uudelleen ja uudelleen. 

Saramago, Jose: Kertomus sokeudesta. (Ensaio sobre a Cegueira, 1995. Portugali)
Tämä kirja on pelottava ja tarkkanäköinen yhteiskuntakuvaus, joka kaikessa kauheudessaan puhuttelee syvältä. 

Waltari, Mika: Johannes Angelos. (1952, Suomi)
Valitsin Waltareista tämän - se on hänen historiallisista romaaneistaan vähän erillainen: keskittyy vain yhteen vuoteen ja rakkaustarina saa paljon huomiota. Olin niin onnelinen kun löysin Waltarin ja tajusin miten paljon hänen teoksissaan on luettavaa!











 -- tajusin juuri ettei tässä listassa ole yhtään naisen kirjoittamaa kirjaa!!?!? Kääk.

minusta

Leena Lumi ja Lumiomena julkaisivat viime viikolla 'asioita minusta' -listat. Itselläni sellainen on ollut valmiina 'bloggaajan esittely' -sivulla, mutta ehkä monikaan ei ole sinne päätynyt. Joten tässä muutamia satunnaisia asioita minusta:

- Olen aamu-uninen ja snooze-nappulan suurkuluttaja.
 - Minulla on kirjoja kaikkialla, vaikka olen antanut niitä paljon pois enkä enää pitkään aikaan ole ostanut niitä. Paitsi joskus pokkareita. Ja iPhone kindle-kirjoja, mutta ne ei vie tilaa.
-  Muistan varsin vähän asioita. Siksi varmaan aloitin kirjablogin, että on joku pysyvä jälki luetuista kirjoista
- En silitä. Ikinä. Mitään. Hyvin harvoin myöskään siivoan.
- En ole koskaan juonut kahvia. Tiedän toki miltä se maistuu.
- Viihdyn parhaiten ihmisten kanssa, jotka tavoittelevat aitoutta.
 - Lapseni rakastaa vaaleanpunaista, barbeja ja prinsessoja, vaikka itse olen yrittänyt tarjota hänelle muita(kin) kiinnostuksen kohteita.
- Katson paljon elokuvia. En pidä elokuvista joita en tajua. Tuhansia leffoja katsottuani alan kallistua siihen, että kirjat ovat yksinkertaisesti parempia.
- Olen kiinnostunut oikeudenmukaisuudesta, uskonnoista, ilmiöistä, luokkaeroista, yksinkertaisuudesta, hiljaisuudesta, löytämisestä jne.
- Olen asunut mm. Chicagossa ja Uppsalassa. Meillä on lähisukulaisia Ranskassa. Matkustelumme rajoittuu useimmiten näihin kohteisiin.
- Olen aina halunnut matkustaa Islantiin. Se on vielä näkemättä.
- Tykkään ottaa valokuvia. Olen harrastanut niitten tekemistä itse joskus kauan sitten ja toivottavasti vielä joskus uudelleen.
- Suosin lähi- ja luomuruokaa. Vältän light-tuotteita, lisäaineita ja eineksiä. Leivon leipäni itse.
- Aloin harrastaa ratsastusta vasta aikuisena.
- Olen jossain määrin hullunrohkea (tai tyhmän). Äidiksi tulo on hieman hillinnyt tätä puolta minussa.
-  Mukavuus päihittää trendit, sisustuksessa ja vaatteissakin.
- Tykkään pohtia juttuja, katsella niitä monesta eri vinkkelistä, analysoida ja selvittää. Haluaisin myös enemmän olla aina jotain mieltä asioita, mutta edellä mainituista syistä tuntuu että aina voi ajatella asiaa toiseltakin kannalta.
- Olen ollut erittäin riippuvainen light-colasta. Viimeisin lakkoni on kestänyt lähes vuoden!
-  Innostun peleistä ja kaikenlaisista haasteista.
- Rakkaimmat laitteeni ovat iPod ja iPhone.
- Juoksemassa ja salilla pääni tyhjenee kaikesta. Olen riippuvainen urheilusta.
- Itken tosi harvoin. On vain yksittäisiä erittäin harvoja leffoja tai kirjoja, jotka on saanut minut kyyneliin.

Kamila Shamsie: Poltetut varjot

Kamila Shamsie: Poltetut varjot
Englanti/Pakistan 2009
461 sivua

MIKSI: Oletusarvollisesti pidän tälläisista kirjoista kaikkein eniten; sukutarina, johon liittyy historiaa, suuria tunteita ja tällä kertaa myös yhteiskunnallinen sanoma. Kirjaan tartuin muka sattumalta, mutta jälkeenpäin huomasin lukeneeni useampia suosituksia.

LYHYESTI: Kaksi perhettä, jonka jäsenet ovat maailmankansalaisia, etsivät kotia ja toisiaan. Heidän kanssaan matkataan Nagasakin pommista savuavien WTCn tornien raunioille ja ihmetellään maailman menoa.

FIILIS: Tämä on suuri kirja. Pelkäsin, että suuren määrän historiaa sijoittaminen yksiin kansiin ja perheeseen vaikuttaisi vähintäänkin teennäiseltä, mutta niin ei tapahdu. Kirja herättää myös paljon ajatuksia maailman poliittisesta ja uskonnollisesta tilasta. Amerikkalaisten pudottama atomipommi, Pakistanin itsenäistyminen, Intian ja Paikstanin ydinvarustelu, Afganistanin loppumattomat sodat, Yhdysvaltojen osuus näissä kaikissa, sota terroristeja vastaan... ja tämän kaiken keskellä kahden perheen tarinat sekoittuvat toisiinsa, eletään arkea, rakastutaan kiihkeästi, erotaan ja kuollaan.

Tämä kirja on ensimmäinen laatuaan, joka taidokkaasti uskaltautuu käsittelemään lähihistoriaa ja näyttämään sitä monesta eri näkökulmasta. Kirjan ihmiset syntyvät, kasvavat, vanhenevat ja muodostavat perheitä monessa eri maassa ja eri kultuurien vaikutuspiirissä. He tekevät sen ennakkoluulottomasti, niin kuin ei ole ollut tapana edeltävinä vuosikymmeninä. Tämä kodittomuus antaa myös uudenlaisen perspektiivin sotiin rajoista ja vapaudesta.

Luin kirjan nopeasti. Tapahtumat eivät vyöry, vaikkakin yllätävät. Hahmot ovat kiinnostavia, mutta toisaalta heihin ei silti tutustu kovinkaan hyvin. He ovat ristiriitaisia tavalla, jolla ihmiset usein ovat. Kaikkia haluaa ymmärtää ja sitten taas toisaalta huomaa menevänsä jonkun puolelle.

Miinus kirjalle tulee sen lopusta. Odotin jotain muuta. En pidä keskeneräisyydestä tällä tavoin ja onhan se myös myönnettävä: haluaisin ratkaisuja, haluan maailman joka on hyvä ja valmis. Ja haluan kirjailijan, joka antaisi sen minulle. Mutta kun sellaista ei ole kaupan niin ei sitä rehellisyyden nimissä voi myöskään kirjoittaa. Mutta silti.

TEKSTINÄYTE: s.105 (Tämä oli ihana!)

"Olen kuullut, että englantilaiset sanovat: ihmisen pitää antaa olla surunsa kanssa yksin. Mutta urdun kielessä ei sellaista sanontaa  ole. Urdun puhujat ymmärtävät vain ajatuksen, että keräännytään yhteen, ja kaikista tulee 'ghum-khaur'  - surunsyöjiä - jotka syövät kukin osansa ihmistä kohdanneesta surusta. Kumpaa sinä nyt haluat: puhunko minä englantia vai urdua?"

 TÄHDET:
+ + + + (+)

Lastenkirjasunnuntai #8

Yrmy ja Ärmätti
Teksti: Tracey Corderoy
Kuvitus: Lee Wildish
2010 Englanti
24sivua.

LYHYESTI: Maailman kärttyisin peikko saa ystävän, vaikka sen ei pitäisi olla lainkaan mahdollista.




LAPSEN KOMMENTTI: "No kun ne kaivaa räkää toisetensa nenästä ja saa sanoa monta kertaa YÖK!" (-kikatusta-)

FIILIS: Jos viime viikolla oli esillä prinsessoja, niin tämä on sitten tyttäreni "pimeä puoli" :) Meillä rakastetaan kaikkia mörkö-, kummitus- ja peikkotarinoita, kunhan ne ovat vain sopivan pelottavia ja tarpeeksi hauskoja. Tämä kirja on sellainen. Kuvat ovat värikkäitä ja naurattavat. Teksti haastaakin vähän, mutta lukukokemus on nautinnollinen.

Tylsä tiistai kuulostaa tältä: "Ärmätti ei nyppinyt hometta hampaistaan... Se ei siivonnut paikkoja... Se ei tiskannut astioita... Eikä edes vetänyt vessaa!"

MUUTA: Erittäin hauskat kansilehdet ja tilankäyttö - myös kuvitus ja teksti toimii poikkeuksellisen hyvin yhteen. Suomennos on erinomainen.