Blogistanian parhaat kirjat 2013

^Tämä on fiilis äänestyksen suhteen. Äänestä nyt tässä kun olen lukenut kaikenlaista, mutta blogannut vain harvasta ja arvion löytyminen blogista on ehtona äänen antamiselle. Entistä parempi syy kirjoittaa jokaisesta lukemastaan kirjasta myös blogiin! Mutta äänet menevät silti erittäin hyville kirjoille, vaikkakin suurelta osiltaan eri kuin mitä olin ajatellut. Eniten harmittaa, etten blogannut Taivaslaulusta, mutta monta muutakin jäi. Viime vuodelta ylipäätään lukemiani listailin järjestykseen aiemmin.

Blogistanian Finlandia 2013 -ehdokkaani:
Tua Harno: Ne jotka jäävät (3)
Kati Hiekkapelto: Kolibri (2)
Pekka Hiltunen: Iso (1)

Blogistanian Globalia 2013 -ehdokkaani:
 Noviolet Bulawayo: Me tarvitaan uudet nimet (3)
Greace McCleen: Ihana maa (2)
John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe (1)

Henrik Andersen: Turvavyöhyke

Henrik Andersen: Turvavyöhyke
Tanska 2012
WSOY, 448s.

LYHYESTI: Perhedraama ja sukupolvikuvaus jalkapallolla ja DDR:llä.

MIKSI?: Mari A. suositteli blogissaan

"Oli myöhäistä, eikä tässä kuitenkaan sanottaisi mitään, mikä muuttaisi asioita puoleen tai toiseen."

FIILIS: Tavallinen tanskalainen perhe. Kaksi lahjasta poikaa ja tulevaisuus edessä. Mutta kun palataan vuosia taaksepäin, löytyykin muurin takainen Itä-Saksa, jossa Ingrid-äiti kasvoi. Poul, joka rakastuu ja oppii, ettei mitään saa ilmaiseksi. Tulevaisuus tuo pakoilua ja sen muistamista, minkä kaikki ovat jo halunneet unohtaa. Menetyksiä ja salaisuuksia.

Jalkapalloromaani tämä ei ole, sillä tapaa kansi on harhaanjohtava. Hienolla tavalla jalkapallo kuitenkin kulkee tarinassa mukana - siinä miten pelaaminen luo ystävyyttä ja tulevaisuutta eri tavoin. Martin-poika on tähtipelaaja, joka joutuu tekemään sovinnon oman ja vanhempiensa menneisyyden kanssa.

Aika ja kerrostumat lomittuvat. Todella hieno aloitus on oikeastaan jo loppu, mutta siihen välille mahtuu koko elämä. DDR, muuri ja vakoilukuviot ovat itselleni tosi vaikeita ymmärtää, että miten kummassa se historiassa meni noin. Tämän kirjan kautta pääsin hitusen lähemmäs tuota käsittämättömyyttä.

Iloitsen, että löysin tämän kirjan. Aitous vakuutti. Lukeminen oli hidasta, osiltaan varmaankin kaiken lasten ja oman sairastamisen keskeltä (maintse vaan joku lastentauti, meillä on ollut se. Tänä vuonna). Pidempään olen halunnut lukea juuri tähän historian kohtaan sijoittuvaa ja sitä etsiville suosittelisinkin tätä erityisen lämpimästi.

TÄHDET:
+ + + +

Graeme Simsion: Vaimotesti (The Rosie Project)

Graeme Simsion: Vaimotesti (The Rosie Project)
Australia 2013
Otava, 291s.

LYHYESTI: The Wife Project. The Father Project. The Rosie Project.

MIKSI?: Kiinnostuin HS:n tekemän kirjailijan haastattelun perusteella.

MISTÄ: Amazon.com (Kindle)

FIILIS: 40-vuotias Don haluaa vaimon. Hänen sosiaaliset taitonsa ovat kuitenkin ongelma, sillä Don sanoo asiat ajattelematta sitä miltä muista saattaisi tuntua. Maailmaa ja ihmisiä on huomattavasti helpompi katsella tarkkanäköisesti etäisyyden päästä, toisin kuin itseään. Ja jos ei ole muuta pysyvää, niin ainakin rutiinit!

Viehätyin erikoisesta päähenkilöstä, mutta aluksi heräsi myös epäilys kantaisiko näin omalaatuinen idea läpi kokonaisen romaanin. Pelko oli turha.

Vaimon pitäisi olla täydellinen ja sellaista naista aspergeriin päin kallistuvan tiedemiehen on helpointa etsiä kyselytutkimuksella. Oikein kukaan ei silti täytä kriteerejä, varsinkaan Rosie.
Monien koomisten vaiheiden myötä Don oppii paljon läheisistään ja ennen kaikkea itsestään. Lopulta kaikki projektit tulevat päätökseen.

Romaani on kertakaikkisen viehättävä, hauska ja koukuttava. Ymmärrän hyvin vertaukset David Nichollsin Sinä päivänä- kirjaan, vaikka dynamiikka tässä onkin erilainen. Mieleen tuli myös Maria Semplen Missä olet Bernadette? (Molemmat kirjoja, jotka kannattaa ehdottomasti lukea mikäli kepeä ja liikuttava kirjallisuus kiinnostaa)

Kirja loppui minulle jotenkin töksähtäen ja juonessa oli ennalta-arvattavuutta, mutta jään kovasti odottamaan luvattua jatkoa.

MUUTA: Kansi on ihana! Esikoinen!

TOISAALLA:
Susa sanoo, että ihana.
Norkku viihtyi ja nauroi

TÄHDET:
+ + + + (+)

Noviolet Bulawayo: Me tarvitaan uudet nimet

Noviolet Bulawayo: Me tarvitaan uudet nimet
Zimbabwe/Yhdysvallat 2013
288s. Gummerus

LYHYESTI: Hökkelikylässä haaveillaan Amerikasta, mutta missään ei ole niin kuin pitäisi.

MIKSI?: Afrikkalaiset kirjat ja tarinat kiinnostavat.

FIILIS: "Me alamme elää. Tämä ei enää toistu. Ala, muutos, ala nyt. Niin aikuiset puhui, ne valvoi yön toisensa jälkeen ja odotti muutosta, joka oli lähellä.. Odotti, odotti ja odotti. Mutta odotus ei päättynytkään eikä muutos alkanut. (...) Nyt kaikki on samalaista aikuisia lukuunottamatta. Kun niitä katsoo kasvoihin tuntuu että jokin niissä on noussut, kerännyt tavaransa ja kävellyt pois."

Kasvutarina hökkelikylästä nimeltä Paratiisi. Siellä lapset tarvisivat uudet nimet (sillä heidän nimensä ovat täysin kummallisia, kuten Kulta, Luojatietää ja Kovanaama), mutta he tarvitsisivat niin paljon muutakin: ruokaa, turvaa, koulun.

Ja silti on ystävyys, haaveet ja Budapest, jossa on isonisoja taloja joiden katoilla on satelliittiantenneja ja ympärillä hieno sorapiha tai leikattu nurmikko. Sieltä voi varastaa guavoja. Vaikka niistä tuleekin vatsa kipeäksi.

Aika monet haaveet ovat toteutuessaan erilaisia kuin ajatteli. Se kun isä tulee kotiin. Vaalit. Ja suurin kaikista, Yhdysvallat.

Kirjan rytmi on upea, se hakee aina uuden tahdin aivan kuten taitavan soittajan käsissä. Osa luvuista poikkeaa niin paljon toisista, että ne toimisivat hienosti novelleina. Kokonaisuus on silti eheä. Kannen kauneus on osaltaan harhaanjohtava, tässä tapahtuu pahoja asioista. Lapsen näkökulma auttaa lukijaa kestämään.

Lopulta joku jää ja toinen lähtee, yksi selviää paremmin keinoin kuin toinen. Jokainen tietää kärsimyksestä enemmän kuin meistä kai kukaan.

"Mutta ethän sinä ole se, joka kärsii. Luuletko sinä, että tiedät, mitä on tekeillä, koska katselet BBC:tä? Ystävä hyvä, et sinä tiedä - kipu tuntuu haavassa."


MUUTA: Esikoinen!?

TOISAALLA: Esim. Kirjava kammari & Kirjojen keskellä & Mari A.
TÄHDET:
+ + + + (+)

Päivä 4: Pelon huone

Koskahan tulee taas copycat-kansikuvakilpailun aika, tässä on minun 30 sekunissa tehty versio :) (Hienoja kansia voi selata Amman blogista täältä.)

Vatsataudissa ja surkeana luin tuon Pelon huoneen loppuun. Se oli liian pelottava minulle, mutta ei sitä keskenkään voinut jättää.

Tässä taudissa keskittymiskyky ei riitä moneen sivuun kerrallaan. Olenkin aloittanut Tuula-Liina Variksen Maan päällä paikka yksi on, Juhani Ahon Papin tyttären sekä Henrik Andersenin Turvavyöhykeen. Viimeisin vei mennessään.

Karin Slaughter: Pelon huone
Ruotsi 2008
Tammi 496s.

LYHYESTI: Kolmelle nuorelle tapahtuu kammottavia asioita. Psykologinen jännäri kauhistuttaa ja pitää otteesaan, erityisesti kiinnostavien poliisihahmojen takia.

TOISAALLA: Susa suosittelee koko tuotantoa dekkareiden ystäville, kuten myös Leena Lumi.

DEKKARITÄHTIÄ:
+ + + (+)

Kristina Ohlsson: Varjelijat

Kristina Ohlsson: Varjelijat
WSOY 2013
Ruotsi 498s.

MIKSI?: Tämä näkyi näyttävästi hyllyissä ja katalogeissa joulumyynnissä. Blogikehuja on myös riittänyt.


LYHYESTI: Metsästä löytyy paloiteltu ruumis ja jäjet johtavat kauas menneisyyteen.

FIILIS: "Olen työskennellyt poliisina yli puolet elämästäni. Tämä tapaus lyö ehdottomasti karmeudessaan kaikki muut. Se on yhtä painajaista, täynnä infernaalista pahuutta. Tarina, jolla ei voi olla onnellista loppua."

Suhteeni dekkareihin on edelleen varsin monitahoinen. Aina aluksi tunnustelen mahdanko uskaltaa lukea loppuun. Tämän kohdalla mahdollisuuksia pohdintaa ei tarvittu, sillä tarina kiinnostavine hahmoineen imaisi välittömästi mukaansa.

Kirjan keskiössä on vanha filmi, jossa kuvataan raaka murha. Onko pätkä aito? Kuka siinä esittää murhaajaa, kuka pitelee kameraa? Entä kuka on kuollut tyttö? Jokainen vihje ja johtolanka vie samaan henkilöön - lastenkirjailijaan, joka on istunut miehensä murhasta elinkautisen vankilassa ja lakannut puhumasta jo 30 vuotta sitten.

Kyseessä on kolmas Fredrika Bergman-jännäri, mutta se etten ole lukenut aikaisempia osia ei haitannut lainkaan. Murhatutkinta etenee kiinnostavasti. Monien poliisien oma henkilökohtainen elämä sekottuu tarinaan, mikä tekee kaikesta monimutkaisempaa. Lukija pääsee arvailemaan ratkaisua myös tulevaan sijoittuvien kuulustelupöytäkirjojen valossa.

Ihailen Ohlssoniin taitoa kuvata henkilöhahmojaan, jotka vaikuttavat erittäin aidoita. Jokaisella on omat pimeät puolensa ja salaisuutensa sekä pyrkimys parempaan. Tarina pysyy hienosti kasassa ja koukuttaa lukemaan "vielä yhden luvun" aina vaan uudestaan. Jatkoa odotellessa!

DEKKARITÄHDET:
+ + + + (+)

Päivä 1: Sotku

Olisi hieno ajatus aloittaa puhtaalta pöydältä vuoden alussa. Minun kaikki pöytäni ovat täynnä muistoja, joita ei saa piiloon, lasten leluja, piirrustuksia, sotkuja ja onneksi myös kirjoja.

Vuosi 2014 alkaa ilman kirjalupauksia tai -tavoitteita. Aion lukea tunteakseni, viihtyäkseni ja ymmärtääkseni. Tai olla lukematta.

Blogitavoite sentään on ja se on kirjoitella tänne lyhyitä merkintöjä lukupäiväkirjatyyliin (tunniste=lukupäiväkirja 2014). En varmasti joka päivä, mutta useammin kuitenkin. Kirjoista kirjoitan myös vanhaan tyyliin. Muiden blogeja haluan lukea enemmän.

Nyt päätin antaa Will Trentille mahdollisuuden, hän kun on kuulemma dekkarimaailman kiinnostavin poliisi. Eli menossa on Karin Slaughter Pelon huone uuden vuoden kunniaksi.

Mahtavaa kirjavuotta 2014 kaikille!

Vuoden 2013 parhaat kirjat

Sinne vierähti kirjavuosi 2013. Se näin lopulta tuntuu jotenkin sumealta, kuten koko vuosi muutenkin. Parasta oli Suomen Kuvalehden lukupäiväkirja, sitä oli ilo tehdä! Harmittaa myös, että niin monesta kirjasta jäi bloggaamatta. Itselläni tunnelmat kirjasta laimenevat herkästi ja muuttuvatkin, jos niistä ei kirjoita.

En pyytänyt arvostelukappaleita koko vuonna, koska en voinut olla varma, että kirjoittaisin niistä. Jonkin verran silti niitä sain ja pääsääntöisesti luinkin kaikki.

 

Kirjat 2013 on kokonaisuudessaan listattuna välilehdelle. Lihavoin parhaimmiston. En kertakaikkiaan osaa nostaa yhtä tiettyä kirjaa kaikkien muiden yläpuolelle. Selkä seinää vasten pakotettuna sanon, että Tua Harnon Ne jotka jäävät. Se tosin osui monilla tavoilla kirjallisten ansioiden lisäksi. Muitakin suosittelisin kuin tässä listassa, mutta jos nyt jotain suosikkeja täytyy valita:

Kotimaisia:
Taina Latvala: Välimatka
Katja Kallio: Säkenöivät hetketPekka Hiltunen: Iso
Tua Harno: Ne jotka jäävät
Marjo Niemi: Ihmissyöjän ystävyys
Pauliina Rauhala: Taivaslaulu

Käännös:
Noviolet Bulawayo: Me tarvitaan uudet nimetJonathan Frantzen: Muutoksia
Margaret Atwood: The Handmaid's Tale

Grace McCleen: Ihana maa
Beate Grimsrud: Hullu vapaana
44 Peter Hoeg: Norsunhoitajien lapset

Jännitystä:
Marisha Pessl: Yönäytös
Kati Hiekkapelto: Kolibri
Kristina Ohlsson: Varjelijat

"Kepeitä":Maria Semple: Missä olet, Bernadette?
 John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe (The Fault in Our Stars)

Lasten: Astrid Lindgren: Maailman paras Katto-Kassinen
Ronald Dahl: Jaakko ja jättipersikkaZ. Topelius: Adalmiinan helmi
H.C. Andersen: Pieni Merenneito

Koska bloggaaminen ei näytä mahtuvan kalenteriin, ajattelin uudistaa tätä. Aloitan huomenna lukupäiväkirjan: luulen, että lyhyemmät merkinnät elämästä ja kirjoista voisi olla nyt kiva tapa pysyä kiinni blogimaailmassa. Sekaan tulee varmasti sitten myös kirja-arvioita vanhaan tyyliin. Katsotaan mitä vuosi tuo tullessaan!

Ihanaa uutta vuotta kaikille!!

Vieraskirjoitus: Kolme kaupunkia kirjojen ystävälle

Huomasin, että Hanna Kirjainten virrassa-blogissa oli eilen hieno vieraskirjoitus.  Nyt on yllättäen tarjolla toisenlaista bloggausta ja vierailua myös täällä.

Kirjoittajasta:

"Heini on intohimoinen lukija ja kirjoittaja, joka on kirjallisuuden ja journalistiikan opiskelujen kautta päätynyt asumaan Lontooseen. Hänen mielestään parhaita kirjoja ovat sellaiset, jotka saavat ihon kananlihalle ja paras paikka lukea on kauas menevä bussi."

Kolme kaupunkia kirjojen ystäville

Vieraissa kaupungeissa vierailu on aina jännittävää. Jalkojen alla lepäävät uudet, tutkimattomat kadut eikä koskaan tiedä varmasti, mihin ne johtavat. Ehkä vielä kihelmöivämpää on tutustua uusiin kaupunkeihin kirjallisuuden kautta.  Monet tuntevat James Joycen Dublinin ja Shakespearen tai Dickensin Lontoon, mutta maailmassa riittää paljon mielenkiintoisia, vähemmän tunnettuja kirjallisia kaupunkeja: Pietari, Budapest ja Istanbul ovat kaikki täynnä kaunokirjallista historiaa.

Pietarin kahdet kasvot

Vaikka Pietari on fyysisesti aivan lähellä, siellä tuntee monella tapaa astuvansa vieraaseen maailmaan. Ikivanhoja kivisiä katuja kulkiessaan vierailija tuntee selvästi kaupungissa vaikuttaneiden suurten kirjailijoiden hengen: täällä ovat askeltaneet myös Tolstoi ja Dostojevski.

Erityisen kiehtovan Pietarista tekee sen myyttinen asema maan kirjallisuudessa, jossa Pietari on aina ollut kaksijakoinen kaupunki: toisaalta se on valoisten puistojen, kauniiden rakennusten ja rakastavaisten ikuinen kulttuurikaupunki, toisaalta tuhoon tuomittu, löyhkäävien takakujien, epätoivon ja hulluuden kaupunki. Tätä ovat omalla tavallaan kuvanneet suuret kirjoittajat aina Gogolista Anna Ahmatovaan ja Andrei Belyihin.

Kaupungissa on enemmän kirjallisuusmuseoita kuin missään muualla maailmassa. Täällä voi vierailla esimerkiksi Dostojevski-museossa asunnossa, jossa Karamazovin veljekset -teos syntyi ja jossa on yhä kirjailijan huonekaluja ja kirjeitä. Leo Tolstoi -museo omistaa mittavan kokoelman alkuperäisiä, käsinkirjoitettuja tekstejä ja Pushkinin kotimuseossa Moika-joen varrella voi yhä nähdä verijäljet sohvalla, jolle kirjailija kuoli kaksintaistelun jälkeen. Pushkinin kodista on hyvä jatkaa Literaturnoye Café -kahvilaan, jossa Pushkin, aivan kuten henkilöhahmonsa Jevgeni Onegin, söi viimeisen ateriansa.

Matkalukemiseksi: Täällä jos missään kannattaa uppoutua Dostojevskin Rikokseen ja Rangaistukseen.

Kuvalähde

Orhan Pamukin mystinen Istanbul

Monelle Istanbul on yhtä kuin kirjallisuuden Nobel-voittaja Orhan Pamukin kirjoissaan kuvaama Istanbul, maaginen kaupunki jossain uuden ja vanhan, länsimaistumisen ja perinteen välimaastossa. Hänen teoksensa ovat myös hyviä opaskirjoja kaupungissa ensi kertaa vierailevalle. Kuten Pamuk kirjoittaa: ”Nauttiaksesi Istanbulin sivukujista ja arvostaaksesi sen raunioissa sattumanvaraisesti kasvavia viiniköynnöksiä sinun on ennen kaikkea oltava niille tuntematon”.

Pamukin omaelämäkerralinen Istanbul - muistot ja kaupunki  ja traaginen Viattomuuden museo vievät matkalle 50- ja 60-lukujen nopeasti muuttuvaan Istanbuliin ja erityisesti Nisantasi-asuinalueelle, jossa Pamuk vietti ensimmäiset vuotensa. Täällä voi nähdä ja kokea modernin, äärettömän rikkaan Istanbulin, jossa naiset kantavat poikkeuksetta merkkilaukkuja. Toinen ääripää taas löytyy Istanbulin korkeimmasta kohdasta, 1500-luvulla rakennetun Mihrimah Sultan -moskeijan juurella kiemurtelevilta, labyrinttimaisilta pikku kujilta, jossa voi ihmetellä kaupungin ikiaikaisia rakenteita ja kaduilla kortteja pelaavia vanhoja miehiä.

Pamukin kirjoista välittyvä kaunis ja melankolinen kuva kaupungista tiivistyy hyvin näkymään kuuluisalta, kahta mannerta yhdistävältä Galata-sillalta. Päivisin silta täyttyy kalastajista, mutta hienoimmillaan se on auringonlaskun aikaan. Aivan kuten nuori Pamuk aikoinaan, voit seisoa sillalla kuunnellen meren kohinaa ja lokkien kirkunaa kaupungin siluetin piirtyessä terävänä punaista taivasta vasten.

Viattomuuden museossa rakastettunsa menettävä mies muuttaa tämän talon museoksi, jonne hän kerää naisesta ja heidän yhteisestä ajastaan muistuttavia esineitä. Nyt yksi Istanbulin suosituimmista nähtävyyksistä on kirjan museoon perustuva, todellinen Viattomuuden museo.

Matkalukemiseksi: Pamukin Istanbul - muistot ja kaupunki, tietenkin.

Kuvalähde

Kirja- ja kahvilahistoriaa Budapestissa

Unkarin kirjallinen historia on pitkälti sidottu Budapeastin historiallisiin kahvitaloihin, jotka nousivat kukoistukseen 1900-luvun alussa. Kahvitalot olivat kirjailijoiden kohtaamispaikkoja, työpaikkoja – välillä jopa lähes koteja. Kahvilat tarjosivat kirjailijoille ilmaista mustetta sekä paperia ja halvan ”kirjoittajan menun”, johon kuului leipää, juustoa ja leikkeleitä.

Tarinan mukaan kirjailija Ferenc Molnár halusi Budapestin legendaarisimpiin kahviloihin kuuluvan New York Cafen pitävän ovensa auki vuorokauden ympäri ja heitti siksi paikan avaimet Tonavaan. Loistokkaassa New York Palace -hotellin alakerrassa sijaitseva kahvila oli 1900-luvun alussa maan kirjallisen eliitin tukikohta ja on säilyttänyt arvokkaan ilmapiriinsä nykypäivään saakka. Toinen vahvan kirjallisen historian omaava kahvila on Centrál Café, jossa on kirjoitettu monia tärkeitä romaaneja ja perustettu maan tärkein kirjallisuusjulkaisu Nyugat.

Cafe Pilvax oli aikoinaan Unkarin kansalliskirjailijana pidetyn ja unkarilaisen runouden maailman tietoisuuteen nostaneen runoilija Sándor Petőfin kantakahvila, jossa hän johti kirjallisia keskusteluja ja kirjoitti kuuluisan, vuoden 1848 suureen vallankumoukseen vaikuttaneen Nemzeti dal(”kansallislaulu”) -runonsa. Valitettavasti kahvila tuhottiin vuonna 1912 sodan jaloissa. Lähes kaikki tärkeimmät Unkarin kahvitalot suljettiin liian poliittisina neuvostovallan ajaksi, mutta New York Cafen Ja Central Cafen lisäksi monet ovat avanneet ovensa uudelleen viime vuosina.

Eniten kahviloista ja niiden kirjallisesta historiasta saa irti osallistumalla ohjatulle kahvilakierrokselle, johon kuuluu kulttuurin lisäksi myös runsaasti kakun syömistä. Historiallista teemaa on Budapestissa helppo jatkaa myös hotellissa – esimerkiksi  Budapestin vanhimpiin hotelleihin kuuluva Hotel Gellert ja barokkityyliin rakennetty taidehotelli Art'otel ovat mielenkiintoisia majapaikkoja. Matkanvaraussivusto Expedialta löytyy hyviä tarjouksia hotelleihin Budapestissa.

Matkalukemiseksi: Nobel-voittaja Imre Kerteszin Kohtalottomuus.

Kuvalähde

Heini

Himolukijan päiväkirja Suomen Kuvalehdessä!

Suomen Kuvalehti julkaisi tänään kirjaliitteen, josta löytyy lukupäiväkirjani! Painetussa lehdessä on lyhennelty versio ja verkossa sitten pidemmin. Etsikäähän käsiinne! Sen voin sanoa, että kulunut vuosi on ollut kovin mielenkiintoinen ja ainakin jotain siitä välittyy myös päiväkirjaan.

Päiväkirjan kirjoittaminen on ollut todella antoisaa ja tuonut vaihtelua bloggaamiseen. Vuodessa ehtii tapahtumaan paljon myös suhteessa kirjoihin, välillä luin jatkuvasti ja toisinaan en lainkaan.

Näytän ihan hassulta tuossa kuvassa (enkä nyt ole vielä nähnyt miltä näytän lehden kuvissa, mutta mun lapset on supersöpöjä!)



Suomen Kuvalheti listasi 68 tärkeää tänä vuonna ilmestynyttä kirjaa. Mukana listauksessa on myös tieto- ja historiakirjat, lasten- ja nuorten kirjat, runot ja sarjakuvat. Itse olen lukenut listalta vain Pauliina Rauhalan Taivaslaulun, Gilian Flynnin Kiltti tyttö ja Grace McCleenin Ihanan maan, jotka ovat kaikki olleetkin huippukirjoja. Muista mainituista eniten kiinnostaa ainakin seuraavat teokset:
Miina Supinen: Säde. 328 s. WSOY.
J-P Koskinen: Ystäväni Rasputin. 355 s. WSOY.
Antti Heikkinen: Pihkatappi. 276 s. Siltala.
Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme. 526 s. Teos.
Petteri Pietikäinen: Hulluuden historia. 456 s. Gaudeamus.

Tässä nyt vielä minun lukemani kirjat tänä vuonna. 100 ei tule täyteen, mutta ei sen niin väliä. Palaan vielä jossain kohtaa tekemään suosikkilistaukseni.

Tammikuu
1 Annukka Salama: Käärmeenlumooja
2 S.J. Watson: Kun suljen silmäni
3 Beate Grimsrud: Hullu vapaana
4 Taina Latvala: Paljastuskirja
5 Gregoire Delacourt: Onnen koukkuja
6 Marjo Niemi: Ihmissyöjän ystävyys
7 Ville Ranta: Joku raja (sarjakuva)
8 Ville Ranta: Eräänlaisia rukouksia (sarjakuva)

 lastenkirjat
9 Laura Suomela: Lokkisaaren säpinät
10 Tuula Kallioniemi: Karoliina ja baskerivillen koira
11 Tuula Kallioniemi: Karoliina ja villit luistimet

Helmikuu
12 Ulla-Lena Lundberg: Jää
13 Eve Hietamies: Tarhapäivä
14 Atiq Rahimi: A Thousand Rooms of Dream and Fear
15 Jeffrey Eugenides: Naimapuuhia

lastenkirjat
16 H.C. Andersen: Pieni Merenneito
17 Tuula Kallioniemi: Karoliina ja lentävä reppu

Maaliskuu
18 John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe (The Fault in Our Stars)
19 Marja Björk: Poika
20 Johan Bargum: Syyspurjehdus
21 J.K. Johansson: Laura
22 Grace McCleen: Ihana maa
23 Ann Heberlein: En tahdo elää, en vain jaksa kuolla
24 Kirja joka muutti elämäni (toim. Lukukeskus)

lastenkirjat:
25 Z. Topelius: Adalmiinan helmi
26 Johan Bargum: Ensilumi

Huhtikuu
27 Kati Hiekkapelto: Kolibri
28 Tua Harno: Ne jotka jäävät
29 Riikka Pulkkinen: Vieras
30 Hilkka Ravilo: Mesimarjani, pulmuni, pääskyni
31 Jukka Pakkanen: Tinasotamiehen poika
32 Pirkko Saisio: Voimattomuus
33 Salla Silmukka: Punainen kuin veri
34 Anna Kontula: Mistä ei voi puhua

Toukokuu
35 Minna Lindgren: Kuolema ehtoolehdossa
36 Herman Koch: Illallinen
37 Jonathan Frantzen: Muutoksia
38 Margaret Atwood: The Handmaid's Tale

Kesäkuu

39 Antti Nylen: Tunnustuksia
40 Paul Murray: Skippy Dies
41 Annamari Marttinen: Ero
42 Eben Alexander: Totuus taivaasta
43 Deon Meyer: Kuolema päivänkoitteessa

Heinäkuu:

44 Peter Hoeg: Norsunhoitajien lapset
45 Pauliina Rauhala: Taivaslaulu
46 Yoko Ogawa: Revenge

Elokuu

46 Linda Olsson: Sonaatti Mirjamille
47 Mikael Niemi: Veden viemää
48 Hans Keilson: Komedia mollissa
49 Marisha Pessl: Yönäytös

Syyskuu

50 Pasi Pekkola: Unelmansieppaaja
51: Pekka Hiltunen: Iso
52 Joel Haahtela: Elena
53 Juha Seppälä: Super Market

Lastenkirjat
54 Ronald Dahl: Jaakko ja jättipersikka

Lokakuu

55 Liane Moriarty: Husband’s Secret
56 Martin Page: Kuinka minusta tuli tyhmä
57 Taina Latvala: Välimatka
58 Robert Galbraith: Käen kutsu
59 Annukka Salama: Piraijakuiskaaja

Lastenkirjat:
60 Astrid Lindgren: Maailman paras Katto-Kassinen
61 Prinsessojen satuaarre

Marraskuu
62 Khaled Hosseini: Ja vuoret kaikuivat
63 Katja Kallio: Säkenöivät hetket
64 Chad Harbach: Pelin henki
65 Alice Munro: Kerjäläistyttö
66 Kari Hotakainen: Jumalan sana
67 Philip Teir: Talvisota - avioliittoromaani
68 Maria Semple: Missä olet, Bernadette?
69 Tomi Takamaa: 875grammaa - Pirpanan tarina