Tänään julkistettiin 2013 vuoden esikoispalkintoehdokkaat 90 kirjan joukosta. Itse olen lukenut listalta kaksi kirjaa, eli Tua Harnon Ne jotka jäävät, sekä Pasi Pekkolan Unelmansieppaajan. Rakastin Harnon kirjaa. Kertakaikkiaan ja varmaan myös aika sokeasti. Joten jos saisi äänestää, niin minun ääneni menisi miettimättä hänelle.
Teen pian esittelyn myös Pekkolan kirjasta, kun se on jäänyt tekemättä. Sillä välin voit tutustua Järjellä ja tunteella -Susan kirjoitukseen ja sieltä löytyviin linkkeihin toisiin blogeihin. Antti Heikkisen Pihkatappi löytyy kehuvana arviona Kirsin kirjanurkasta. Veera Niemisen Avioliittosimulaattoirian on kuvattu hauskaksi ja piristäväksi Kirjojen keskellä -blogissa. Niina Miettisen Israel-tyttö esikoisesta ei jäänyt Lumiomenaan pysyvämpää jälkeä. Muita nimettyjä en tunnistanut tai ollut laittanut aktiiviseen muistiin.
Moni on jo ihmetellyt sitä, miksi Pauliina Rauhalan Taivaslaulu ei ollut listalla. Itsekään en oikein ymmärrä miksi näin. Vertailu on tietysti mahdotonta, koska en ole lukenut noita muita listalla olevia teoksia. Todettakoon silti, että kaunokirjallisilta ansioiltaan sanoisin Rauhalan ylittävän Pekkolan.
Huomenna vihdoin kirjamessuille!
Minäkin ihmettelin Taivaslaulun jäämistä listan ulkopuolelle. Toisaalta kaipa on ihan hyvä, että Taivaslaulua vähemmän huomiota saaneet esikoiskirjat saavat nyt huomiota palkintoehdokkuuden myötä. En ole lukenut yhtään ehdokkaista, joten en voi sanoa, olisiko Taivaslaulu mielestäni ansainnut olla listalla, mutta odotin kyllä sen kymmenen joukkoon pääsevän.
VastaaPoistaKyllä se myös kirjailijalle voi olla kova paikka, että vaikka myyntiluvut ovat mahtavat, niin silti ei saa arvostusta nimenomaan kirjallisista ansioistaan. Minusta Rauhala olisi ansainnut tämän. HS:n arvio kirjasta oli aivan järkyttävä, joten jos sen perusteella on päätetty jotain, niin sitten ymmärrän ulkopuolelle jäämisen.
PoistaTai ehkä, vain ehkä, Taivaslaulu ei todellisuudessa ollut kovin hyvä?
VastaaPoistaMikä sitten on todellista? Minuun Taivaslaulu teki voimakkaan vaikutuksen sekä tyylinsä, kielensä, tarinansa että teemojensa tasolla. Kokemus on minulle aivan todellinen. Mitkä sitten ovat absoluuttisen hyvän ja huonon taideteoksen mittarit, onkin mielenkiintoinen kysymys. Niitä mittareita odotellessa :D
PoistaOlen lukenut Taivaslaulun, joka oli mielestäni Ne jotka jäävät kirjaa parempi. Mutta valitsen Avioliittosimulaattorin parhaimmaksi.
VastaaPoistaJa eihän listalla ollut sitä kaikkein parasta eli Laura Saven Paljain jaloin kirjaa.
PoistaOnneksi on paljon hienoja esikoisia! Ja määrittely paremmuudesta on niin kovin vaikeaa. Hyvä, että esille pääsevät erilaiset kirjat.
PoistaEpäilen, että Muinosen Mustat paperit voittaa. Olen lukenut tämän ehdokkaan lisäksi Karilan , Harnon ja Niemisen kirjat. Niin totta, mitä Minna tuossa äsken sanoit, että määrittely paremmuudesta on vaikeaa.
VastaaPoistaTäytyy laittaa tämä Mustat paperit korvan taakse :)
PoistaOutoa myös, että on vain yksi runokokoelma! Veikkaan itsekkin, että Mustat paperit voittaa, mutten ole kyllä lukenut läheskään kaikkia noista kymmenestä.
VastaaPoistaRunoja on kai perinteisesti ollut yksi tai kaksi. Runojen ja novellienkin vertautuvuus romaaneihin on vähän hankalaa juurikin tuon arvioinnin kanssa. Mutta hyvä että runoja myös nostetaan listalle.
PoistaEikös siellä ole aina yksi runokoelma, yksi novellikirja ja yksi muita nuorempi, yleensä se runoilija? Tänäkin vuonna nuorin on runoilija Erkka Filander, vuosimallia 1993.
VastaaPoista20-vuotias tuntuu tosi nuorelta, mutta kun esikoisista on kyse, niin hyvä että on nuoria.
PoistaMuinosen ja Leskisen kirjat ovat minulla lukematta (ja pari muutakin listalta toki), mutta ne ovat alkaneet kiinnostaa ehdokkaitten julkistamisen jälkeen kovasti. Monet ovat niitä lukiessaan vaikuttuneet.
VastaaPoistaMinä olen sitä miettinyt, että esikoisen täytyy näinä aikoina olla erityisen hyvä, että tulee julkaistuksi, jopa seuraavaa parempi. Eli varmasti ovat kaikki omalla sarallaan erinomaisia kirjoja.
Poista