Yhdysvallat 2012
288 sivua
Kindle for iPad
MIKSI?: Kun tarpeeksi hyvin markkinoi uutuutta niin minäkin innostun.
LYHYESTI: Yhtenä päivänä maailman pyöriminen alkaa hidastua ja kaikki muuttuu.
"You might as well know the truth, Julia" she said. "Everything is going to shit."
FIILIS: Tässä on monta hyvän ja taitavan kirjan ainesta:
1) Kirjan alku vie voimakkaasti mukaansa. Ensimmäiset sivut luettuaan ei voisi kuvitellakaan jättävänsä kirjaa kesken. Kun kirjapinot ovat korkeita, huomaan arvostani yhä enemmä taidokasta alkua, joka herättää kiinnostuksen, tempaa mukaansa ja ihastuttaa.*
2) Kirjan maailmassa tai tarinassa on jotain aivan uudenlaista. Tässä maailmanlopun surumielisyys on suuressa ristiriidassa 12-vuotiaan tytön kasvun kanssa.
3) Tulee halu alleviivata ja lainata lähes joka kolmas rivi. Thompson Walker osaa kirjoittaa juuri tälla tavalla.
I remember watching Mr. Valencia next door fill up his garage with stacks of canned food and bottled water, as if preparing, it now seem to me, for a disaster much more minor.
Kirjassa nuori aikuinen Julia muistelee itseään 11-12-vuotiaana, silloin kuin kaikki alkoi muuttua. Yhtenä päivänä uutisissa kerrotaan päivien pidentyvän nopeasti ilman, että kukaan tietää syytä. Ensin ajatellaan maailmanlopun tulevan nopeasti. Pian huomataan, että arjen täytyy jotenkin jatkua. Edelleenkin ihmiset rakastuvat, juhlivat, surevat ja soittavat pianoa. Maapallon pyörimisen hidastumisen seuraukset ovat draamaatisia, eläimet ja kasvit kärsivät - ihmiset yrittävät sopeutua ja aika pian alkaakin olla mahdotonta muistaa, miltä banaani maistui.
Thompson Walker osaa kirjoittaa. Tämä on herkkä, surumielinen ja kaunis kirja. Pidin siitä miten rauhallisesti kaikki on kerrottu, miten lukijakin huomaamattaan sopeutuu uudenlaiseen maailmaan. Californiaan sijoittuvissa tapahtumissa ei yritetäkkään selittää mitä muualla maailmassa tapahtuu, näkökulmaskis riittää kotikatu ja lähitenoo - se rajaa tekstiä hyvin. Uskonnolliset viittaukset huvittivat postiivisesti (We were a diffrent kind of Christian, the quiet, reasonable kind, a breed embarrassed by the mention of miracles.:)) Hauskaa oli myös jutut "pohjoisista leveyspiireistä", ihmisistä jotka jo ennen hidastumista elivät pitkiä aikoja ilman valoa tai ilman auringolaskuja. Jäi silti nokan koputtamistakin - piti tarkastaa oliko kyseessä sittenkin nuorten romaani (ei ollut, lapsikertoja hämää etenkin aluksi). Toistoa ja muutamia naiveja kohtia olisin myös karsinut.
But I guess it never is what you worry over that comes to pass in the end. The real catastrophes are always different - unimagined, unprepared for, unknown.
VERKOSSA: Kirjalle on omat sivut täällä. Kyseessä on kirjailijan esikoisteos!
* Täytyy silti sanoa, että useimmiten taistelen noin sivulle 50. Olen oppinut, että joskus kestää pidempään päästä mukaan rytmiin ja tapahtumiin. Harvoin kuitenkaan rakastan kirjaa, johon en ole ihastunut ensisivuilla. Toisaalta olen myös pettynyt kirjoihin, joiden alkuihin olen tykästynyt. Hmm.
TÄHDET:
+ + + +
---------------------------------
PS. Blogi löytyy nyt myös FB:stä, tuu tykkäämään!
PPS. Jenni hämmentyi lukiessaan Tuula-Liina Variksen juttua ja kirjoitti siitä kiinnostavasti blogissaan, kurkatkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti