Blogistanian parhaat kirjat 2013

^Tämä on fiilis äänestyksen suhteen. Äänestä nyt tässä kun olen lukenut kaikenlaista, mutta blogannut vain harvasta ja arvion löytyminen blogista on ehtona äänen antamiselle. Entistä parempi syy kirjoittaa jokaisesta lukemastaan kirjasta myös blogiin! Mutta äänet menevät silti erittäin hyville kirjoille, vaikkakin suurelta osiltaan eri kuin mitä olin ajatellut. Eniten harmittaa, etten blogannut Taivaslaulusta, mutta monta muutakin jäi. Viime vuodelta ylipäätään lukemiani listailin järjestykseen aiemmin.

Blogistanian Finlandia 2013 -ehdokkaani:
Tua Harno: Ne jotka jäävät (3)
Kati Hiekkapelto: Kolibri (2)
Pekka Hiltunen: Iso (1)

Blogistanian Globalia 2013 -ehdokkaani:
 Noviolet Bulawayo: Me tarvitaan uudet nimet (3)
Greace McCleen: Ihana maa (2)
John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe (1)

Henrik Andersen: Turvavyöhyke

Henrik Andersen: Turvavyöhyke
Tanska 2012
WSOY, 448s.

LYHYESTI: Perhedraama ja sukupolvikuvaus jalkapallolla ja DDR:llä.

MIKSI?: Mari A. suositteli blogissaan

"Oli myöhäistä, eikä tässä kuitenkaan sanottaisi mitään, mikä muuttaisi asioita puoleen tai toiseen."

FIILIS: Tavallinen tanskalainen perhe. Kaksi lahjasta poikaa ja tulevaisuus edessä. Mutta kun palataan vuosia taaksepäin, löytyykin muurin takainen Itä-Saksa, jossa Ingrid-äiti kasvoi. Poul, joka rakastuu ja oppii, ettei mitään saa ilmaiseksi. Tulevaisuus tuo pakoilua ja sen muistamista, minkä kaikki ovat jo halunneet unohtaa. Menetyksiä ja salaisuuksia.

Jalkapalloromaani tämä ei ole, sillä tapaa kansi on harhaanjohtava. Hienolla tavalla jalkapallo kuitenkin kulkee tarinassa mukana - siinä miten pelaaminen luo ystävyyttä ja tulevaisuutta eri tavoin. Martin-poika on tähtipelaaja, joka joutuu tekemään sovinnon oman ja vanhempiensa menneisyyden kanssa.

Aika ja kerrostumat lomittuvat. Todella hieno aloitus on oikeastaan jo loppu, mutta siihen välille mahtuu koko elämä. DDR, muuri ja vakoilukuviot ovat itselleni tosi vaikeita ymmärtää, että miten kummassa se historiassa meni noin. Tämän kirjan kautta pääsin hitusen lähemmäs tuota käsittämättömyyttä.

Iloitsen, että löysin tämän kirjan. Aitous vakuutti. Lukeminen oli hidasta, osiltaan varmaankin kaiken lasten ja oman sairastamisen keskeltä (maintse vaan joku lastentauti, meillä on ollut se. Tänä vuonna). Pidempään olen halunnut lukea juuri tähän historian kohtaan sijoittuvaa ja sitä etsiville suosittelisinkin tätä erityisen lämpimästi.

TÄHDET:
+ + + +

Graeme Simsion: Vaimotesti (The Rosie Project)

Graeme Simsion: Vaimotesti (The Rosie Project)
Australia 2013
Otava, 291s.

LYHYESTI: The Wife Project. The Father Project. The Rosie Project.

MIKSI?: Kiinnostuin HS:n tekemän kirjailijan haastattelun perusteella.

MISTÄ: Amazon.com (Kindle)

FIILIS: 40-vuotias Don haluaa vaimon. Hänen sosiaaliset taitonsa ovat kuitenkin ongelma, sillä Don sanoo asiat ajattelematta sitä miltä muista saattaisi tuntua. Maailmaa ja ihmisiä on huomattavasti helpompi katsella tarkkanäköisesti etäisyyden päästä, toisin kuin itseään. Ja jos ei ole muuta pysyvää, niin ainakin rutiinit!

Viehätyin erikoisesta päähenkilöstä, mutta aluksi heräsi myös epäilys kantaisiko näin omalaatuinen idea läpi kokonaisen romaanin. Pelko oli turha.

Vaimon pitäisi olla täydellinen ja sellaista naista aspergeriin päin kallistuvan tiedemiehen on helpointa etsiä kyselytutkimuksella. Oikein kukaan ei silti täytä kriteerejä, varsinkaan Rosie.
Monien koomisten vaiheiden myötä Don oppii paljon läheisistään ja ennen kaikkea itsestään. Lopulta kaikki projektit tulevat päätökseen.

Romaani on kertakaikkisen viehättävä, hauska ja koukuttava. Ymmärrän hyvin vertaukset David Nichollsin Sinä päivänä- kirjaan, vaikka dynamiikka tässä onkin erilainen. Mieleen tuli myös Maria Semplen Missä olet Bernadette? (Molemmat kirjoja, jotka kannattaa ehdottomasti lukea mikäli kepeä ja liikuttava kirjallisuus kiinnostaa)

Kirja loppui minulle jotenkin töksähtäen ja juonessa oli ennalta-arvattavuutta, mutta jään kovasti odottamaan luvattua jatkoa.

MUUTA: Kansi on ihana! Esikoinen!

TOISAALLA:
Susa sanoo, että ihana.
Norkku viihtyi ja nauroi

TÄHDET:
+ + + + (+)

Noviolet Bulawayo: Me tarvitaan uudet nimet

Noviolet Bulawayo: Me tarvitaan uudet nimet
Zimbabwe/Yhdysvallat 2013
288s. Gummerus

LYHYESTI: Hökkelikylässä haaveillaan Amerikasta, mutta missään ei ole niin kuin pitäisi.

MIKSI?: Afrikkalaiset kirjat ja tarinat kiinnostavat.

FIILIS: "Me alamme elää. Tämä ei enää toistu. Ala, muutos, ala nyt. Niin aikuiset puhui, ne valvoi yön toisensa jälkeen ja odotti muutosta, joka oli lähellä.. Odotti, odotti ja odotti. Mutta odotus ei päättynytkään eikä muutos alkanut. (...) Nyt kaikki on samalaista aikuisia lukuunottamatta. Kun niitä katsoo kasvoihin tuntuu että jokin niissä on noussut, kerännyt tavaransa ja kävellyt pois."

Kasvutarina hökkelikylästä nimeltä Paratiisi. Siellä lapset tarvisivat uudet nimet (sillä heidän nimensä ovat täysin kummallisia, kuten Kulta, Luojatietää ja Kovanaama), mutta he tarvitsisivat niin paljon muutakin: ruokaa, turvaa, koulun.

Ja silti on ystävyys, haaveet ja Budapest, jossa on isonisoja taloja joiden katoilla on satelliittiantenneja ja ympärillä hieno sorapiha tai leikattu nurmikko. Sieltä voi varastaa guavoja. Vaikka niistä tuleekin vatsa kipeäksi.

Aika monet haaveet ovat toteutuessaan erilaisia kuin ajatteli. Se kun isä tulee kotiin. Vaalit. Ja suurin kaikista, Yhdysvallat.

Kirjan rytmi on upea, se hakee aina uuden tahdin aivan kuten taitavan soittajan käsissä. Osa luvuista poikkeaa niin paljon toisista, että ne toimisivat hienosti novelleina. Kokonaisuus on silti eheä. Kannen kauneus on osaltaan harhaanjohtava, tässä tapahtuu pahoja asioista. Lapsen näkökulma auttaa lukijaa kestämään.

Lopulta joku jää ja toinen lähtee, yksi selviää paremmin keinoin kuin toinen. Jokainen tietää kärsimyksestä enemmän kuin meistä kai kukaan.

"Mutta ethän sinä ole se, joka kärsii. Luuletko sinä, että tiedät, mitä on tekeillä, koska katselet BBC:tä? Ystävä hyvä, et sinä tiedä - kipu tuntuu haavassa."


MUUTA: Esikoinen!?

TOISAALLA: Esim. Kirjava kammari & Kirjojen keskellä & Mari A.
TÄHDET:
+ + + + (+)

Päivä 4: Pelon huone

Koskahan tulee taas copycat-kansikuvakilpailun aika, tässä on minun 30 sekunissa tehty versio :) (Hienoja kansia voi selata Amman blogista täältä.)

Vatsataudissa ja surkeana luin tuon Pelon huoneen loppuun. Se oli liian pelottava minulle, mutta ei sitä keskenkään voinut jättää.

Tässä taudissa keskittymiskyky ei riitä moneen sivuun kerrallaan. Olenkin aloittanut Tuula-Liina Variksen Maan päällä paikka yksi on, Juhani Ahon Papin tyttären sekä Henrik Andersenin Turvavyöhykeen. Viimeisin vei mennessään.

Karin Slaughter: Pelon huone
Ruotsi 2008
Tammi 496s.

LYHYESTI: Kolmelle nuorelle tapahtuu kammottavia asioita. Psykologinen jännäri kauhistuttaa ja pitää otteesaan, erityisesti kiinnostavien poliisihahmojen takia.

TOISAALLA: Susa suosittelee koko tuotantoa dekkareiden ystäville, kuten myös Leena Lumi.

DEKKARITÄHTIÄ:
+ + + (+)

Kristina Ohlsson: Varjelijat

Kristina Ohlsson: Varjelijat
WSOY 2013
Ruotsi 498s.

MIKSI?: Tämä näkyi näyttävästi hyllyissä ja katalogeissa joulumyynnissä. Blogikehuja on myös riittänyt.


LYHYESTI: Metsästä löytyy paloiteltu ruumis ja jäjet johtavat kauas menneisyyteen.

FIILIS: "Olen työskennellyt poliisina yli puolet elämästäni. Tämä tapaus lyö ehdottomasti karmeudessaan kaikki muut. Se on yhtä painajaista, täynnä infernaalista pahuutta. Tarina, jolla ei voi olla onnellista loppua."

Suhteeni dekkareihin on edelleen varsin monitahoinen. Aina aluksi tunnustelen mahdanko uskaltaa lukea loppuun. Tämän kohdalla mahdollisuuksia pohdintaa ei tarvittu, sillä tarina kiinnostavine hahmoineen imaisi välittömästi mukaansa.

Kirjan keskiössä on vanha filmi, jossa kuvataan raaka murha. Onko pätkä aito? Kuka siinä esittää murhaajaa, kuka pitelee kameraa? Entä kuka on kuollut tyttö? Jokainen vihje ja johtolanka vie samaan henkilöön - lastenkirjailijaan, joka on istunut miehensä murhasta elinkautisen vankilassa ja lakannut puhumasta jo 30 vuotta sitten.

Kyseessä on kolmas Fredrika Bergman-jännäri, mutta se etten ole lukenut aikaisempia osia ei haitannut lainkaan. Murhatutkinta etenee kiinnostavasti. Monien poliisien oma henkilökohtainen elämä sekottuu tarinaan, mikä tekee kaikesta monimutkaisempaa. Lukija pääsee arvailemaan ratkaisua myös tulevaan sijoittuvien kuulustelupöytäkirjojen valossa.

Ihailen Ohlssoniin taitoa kuvata henkilöhahmojaan, jotka vaikuttavat erittäin aidoita. Jokaisella on omat pimeät puolensa ja salaisuutensa sekä pyrkimys parempaan. Tarina pysyy hienosti kasassa ja koukuttaa lukemaan "vielä yhden luvun" aina vaan uudestaan. Jatkoa odotellessa!

DEKKARITÄHDET:
+ + + + (+)

Päivä 1: Sotku

Olisi hieno ajatus aloittaa puhtaalta pöydältä vuoden alussa. Minun kaikki pöytäni ovat täynnä muistoja, joita ei saa piiloon, lasten leluja, piirrustuksia, sotkuja ja onneksi myös kirjoja.

Vuosi 2014 alkaa ilman kirjalupauksia tai -tavoitteita. Aion lukea tunteakseni, viihtyäkseni ja ymmärtääkseni. Tai olla lukematta.

Blogitavoite sentään on ja se on kirjoitella tänne lyhyitä merkintöjä lukupäiväkirjatyyliin (tunniste=lukupäiväkirja 2014). En varmasti joka päivä, mutta useammin kuitenkin. Kirjoista kirjoitan myös vanhaan tyyliin. Muiden blogeja haluan lukea enemmän.

Nyt päätin antaa Will Trentille mahdollisuuden, hän kun on kuulemma dekkarimaailman kiinnostavin poliisi. Eli menossa on Karin Slaughter Pelon huone uuden vuoden kunniaksi.

Mahtavaa kirjavuotta 2014 kaikille!