Oota, mä luen tän eka loppuun

David Foenkinos: Vaimoni eroottinen potentiaali
Ranska 2004 (suom. 2012)
Gummerus, 200s.

MIKSI?: Minä tykkäsin tosi paljon Nainen, jonka nimi on Natalie -kirjasta.

LYHYESTI: Miten voi olla, että kirja jonka alku on aivan mahtava ja muutenkin pidän suuresti kirjoittajan omintakeisesta tyylistä, niin silti en innostunut tästä yhtään. Siis yksittäisistä lauseista ja kappaleista tykkäsin kovin, mutta kokonaisuus on vaan nihkeä.

Hector on keräilyyn sairastuneena päähenkilönä ihan symppis. Tämä ideakin on ihan kutkuttava. Mutta toteutus ontuu - mikä on kirjailijan ajatus tarinasta?

Vaimoni eroottinen potentiaali on ihana nimi. Tässä ajassa on hassua se, että oman vaimon näkeminen eroottisena on suorastaan raikas ajatus! Mutta kyllähän tässäkin sitten petetään. Se ikkunanpesuhomma, kidutus ja loppukohtaus menivät sitten jo niin överiksi, että päädyin jopa selailemaan joitain sivuja.

Voi Foenkinos! En aio lakata pitämästä sinusta, vaikka tämä ei osunutkaan. Aion muistaa täydellisen alkulauseen, hymyilyt ja naurahdukset seurassasi, mutta seuraavalla kerralla vaadin parempaa.

MUUTA: Tässä yhteydessä on pakko todeta, että ostin Nainen, jonka nimi on Natalien eräälle fiksulle 17v. lukijalle joululahjaksi. Luki jo ja tykkäsi! Koska luin kirjan alunperin kirjastolainana, kopio oli päällystetty muovilla enkä ollut huomannut miten kaunis kansi siinä olikaan! Gummerus on todella onnistunut kansissa - Sydämen mekaniikka on kantena aivan upea myöskin (en ole lukenut kirjaa).

(Kumpikaan ei näytä minusta tässä niin ihmeelliseltä,

mutta livenä nämä ovat aivan erityisiä kirjoja hiplattavaksi)

TÄHDET:
+ + +

Linnut LUMEN VALOSSA

2012-01-25T19:18:00.001+02:00

LINNUT LUMEN VALOSSA
Tekijät: Arto Juvonen, Tomi Muukkonen, Jari Peltomäki ja Markus Varesvuo
Valokuvakirja, 190s.
Tammi, 2011

LYHYESTI: W-A-U!

FIILIS: Tämän täytyy olla parasta kirjablogeissa: näkee Leenan blogissa esittelyn kirjasta, joka ei juurikaan kiinnosta. Näkee kirjan kirjastossa ja alkaa selata sitä. Tuo kirjan kotiin ja on täysin lumoutunut.

Harva kirja tekee fania sekä äidistä että tyttärestä. Olemme opetelleet lintujen nimiä, valikoineet suosikkilintuja, hassuimpia nimiä ja tietysti suosikkikuvia. Kuvat ovat herättäneet ihastusta ja säikähdystä. Ne ovat myös yllättäneet. Useammalla katselukerralla kuvissa myös näkee eri asioita.

Kirjan aihe, siis linnut lumimaisemassa, ei tavallisesti innostaisi. Lumesta ja erityisesti talvisesta valosta pidän valtavasti. Kuvat ovat uskomattoman upeita. Lukujen nimistä voi jonkin verran päätellä sisältöä. Sisällyksestä löytyy höyhensarja (miten söpöjä pikkulintuja), siivet, valo, pedot, sula, valkoista ja mustaa jne. En osaa edes nimetä suosikkia, mutta siivet- ja valo- lukujen kuvat jäivät aivan erityisesti mieleen.

Me ollaan maailman surkeimpia lintubogareita. Tyttäreni huolenaiheena olikin onko kirjassa talitinttiä, koska se taitaa olla ainoa lintu jonka hän tunnistaa. Tai siis tunnisti ennen tätä kirjaa. Odotus palkittiin. Ja äitikin oppi aika monta uutta lajia. Uusikisi suosikeiksi nousi lunni ja kuukkeli.

Pakko vielä mainita pöllöt. Minulla on joku erityinen pöllöihastus meneillään. Miten uskomaton katse onkaan tunturipöllöllä?!

Kuva on kirjasta, mutta se on kopioitu täältä.

Aivan mielettömän upea kirja! Tämän haluaisin ehdottomasti myös itselleni kotiin.

Lopussa on kuvaajien "päiväkirja"merkintöjä kuvausreissuilta, niitä on mukava lukea.

Esipuheessa muistutetaan ilmastonmuutoksesta, joka on uhkana näille talvilinnuillekin.

MUUTA: Tekijöiden ylläpitämällä lintukuva-sivustolla on paljon kuva- (ja ääni-) materiaalia, kannattaa tsekata!

TÄHDET:

+ + + + +

----------------------

Minulla on pahanlaatuinen lukutoukan keskittymishäiriö. Kaikenlaisia muuttujia on ollut muutenkin, surua ja aloittelevan freelanseeraajan ajankäyttöongelmia. Olen aloittanut loputtoman määrän kirjoja enkä saa yhtäkään loppuun!! Mutta kyllä niistä tänne yksi kerrallaan sitten kirjoittelen, ajallaan.

Véronique Ovaldé: Mitä tiedän Vera Candidasta

2012-01-22T23:23:00.002+02:00

Véronique Ovaldé: Mitä tiedän Vera Candidasta
Ranska 2009 (suom 2011)
284 sivua, WSOY

MIKSI?: Leena Lumen vahvasta suosituksesta.

GENRE: Kaunoa reaalifantasian elementeillä? Kariabialainen kaunokirjallisuus?

LYHYESTI: Kolmen sukupolven naisten tarinat, mutta ei lainkaan suomalaisten esikoisten tyylillä.

FIILIS: Tämän kirjan arvio on jäänyt minulta roikkumaan. Innoistuin ekasta luvusta ja alusta aivan hurjasti, se oli loistava. Mutta sitten tapahtui jotain ja lopulta taisin vähän pitkästyä ja pettyä.

Kirjan takakansi oli harvinaisen epäkiinnostava: "kertoo naisista, jotka etsivät omaa arvoaan maailmassa, jonka säännöt miehet ovat laatineet omaksi edukseen." Minusta se ei tavoita lainkaan kirjan tarinaa tai tunnelmaa. Joka tapauksessa Vera on isoäitinsä Rosen (Vatapunan kaunein huora ja paras lentokalanpyytäjä) ja äitinsä tytär, joiden kaikkien epätavallista elämää valotetaan. Historia toistaa itseään ainakin siinä suhteessa, että jokaisen suhde miehiin on poikkeuksellinen ja vastenmielinenkin, vaikka Vera saa kokea myös rakkauden. Kaikki saavat myös yhden tyttären.

Romaanissa parhautta on hienosti rakennetut lauseet ja ilmaisut sekä tunnelma, jota on vaikea kuvailla - suomentaja on tehnyt hienoa työtä. Ehkä Veralle tapahtui liikaa, tai ehkä en lopulta kuitenkaan oikein ymmärtänyt maailmaa jossa hän eli. Liian tyyneesti tulevat vastaanotetuksi niin monet kauheudet ja liian vähäeleisesti suhtaudutaan ihmissuhteisiin. Kirjailija ei tainnut osata auttaa minua pääsemään tarpeeksi sisälle Veran maailmaan. Minulla on tosin ollut aina ongelmia tällaisen latinalaisamerikkalaisen/ karibilaistyylisen kaunon kanssa (ja osin myös ranskalaisen kirjailliuuden), eikä tämäkään osunut maaliin ihan täysin. Helmiä tekstissä riitti:

"Rosa Bustamente oli aina sanonut että kannatti valita huomattavasti itseään vanhempi mies" koska he ovat jo ratkaisseet omat ongelmansa ja voivat keskittyä sinun ongelmiisi", hän ei koskaan sanonut sitä mitä Vatapunan naiset hokivat hokemasta päästyään, että miehen piti olla ahkera, naistaan rakastava ja kunnioittava, koska kuulleessaan sen Rosa Bustamente käänsi katseensa taivaaseen, kohautti olkapäitään ja huudahti, Yhtä hyvin voi odottaa sadetta aasin perseestä."

TOISAALLA(Leenan lisäksi ainakin):
Karoliina
Lukutuulia
Mari A.
Noora Valkoinen
Anneli

TÄHDET:
+ + + (+)

Tiiliskivikaipuu

2012-01-14T17:41:00.001+02:00

Vapaus (älkää kyllästykö, aion nimittäin muistutella tästä) sai minut kaipaamaan tiiliskiviä. Helmi K(ekkonen) ihqussa blogissaan kertoi juuri Haahtelasta ja kuinka hän pitää pineistä kirjoista, "joissa tuntuu että jokainen lause on tärkeä ja hiottu, joissa ei tunnu olevan mitään turhaa." Tällainenhan on myös Valinta, josta itsekin pidin paljon. Mutta Valinnan kohdalla toivon, että tarina olisi jatkunut.

Luulen, että bloggaus on ilman kenenkään pyyntöä saanut minut lukemaan enemmän lyhyitä kirjoja. Tiiliskivissä kun kestää kauan - on se tosin elämäntilanteenkin kysymys. Tulee myös erilaisia kausia lukemisessa. Nyt huomaan kaipaavani pitkiä kaaria- tarinaa ja henkilöitä, johon voi uppoutua pidemmäksi aikaa. Tasapainoa tulee toki monista muista kirjoista, joita voi lukea samaan aikaan - tiiliskivi ei ainakaan kulje kovin kepeästi mukana.

Tai sitten olen vain kehittänyt vaihtoehtoisen liikuntamuodon. Olen lopettanut kaiken urheilun raskauden ja vauvan jälkeen. Mutta nyt siis harrastan tiiliskivien kantamista kirjastosta.

Nähtäväksi jää kuinka monta tulen kuvatuista kirjoista lukemaan. Mistähän aloittaisi?

Jennifer Egan: Aika suuri hämäys (A Visit from the Goon Squad)

2012-01-13T15:46:00.000+02:00

Jennifer Egan: Aika suuri hämäys (A Visit from the Goon Squad)
Yhdysvallat 2010
Ilmestyy huhtikuussa 2012 Tammen keltaisessa kirjastossa, 400 sivua

GENRE: Tämä ei ole romaani, eikä se ole novellikokoelma, vaan jotain siltä väliltä. Luvut toimivat itsenäisesti ja yhdessä.

LYHYESTI: Tätä on mahdotonta tiivistää, mutta teoksessa esiintyy joukko ihmisiä menneen ja tulevan risteyskohdissa.

FIILIS: Kirja ei todellakaan päästä lukijaa helpolla. Voi olla, että englannin haastavuus vaikutti, mutta kyllä tässä riittää pureskeltavaa suomeksikin. Suomentaja Heikki Karjalainen saa panna parastaan.

“I'm always happy," Sasha said. "Sometimes I just forget.”

Ensimmäinen luku on parhaita koskaan lukemiani. Se kertoo varastamisongelmaisesta Sashasta, joka keskustelee terapeuttinsa kanssa. Luin kirjan alun kolme kertaa. Osittain siksi, että se oli niin hyvä, mutta myös siksi, että putosin niin kolahtaen kärryiltä. Kun putoamis-kiipeämis - kierteeseen tottui, kirjasta tuli nautinnollinen ja äärimmäisen kiinnostava.

Kirjassa mennään 70- luvun punk -San Fransiscosta 2020- luvun New Yorkiin. Eikä mitenkään lineaarisesti, sen voin vakuuttaa. On kokaiinihuuruinen levytuottaja Lou, josta tulee Bennien mentori. Benniestä tulee myös tuottaja, joka palkkaa Sashan sihteerikseen. Heidän tuntemansa ja kohtaamansa ihmiset kertovat kukin vuorollaan oman osansa tarinaa eri paikoista ja vuosista. Yksi luku on kokonaan Power Point- esityksen muodossa. Ei uskoisi, että se on yksi koskettavimpia koko kirjassa.

Egan ei kaihda vakavia ja rankkoja aiheita. Hän tavoittaa yllättävän keveyden vaikeissakin teemoissa lyömättä leikiksi. Toki ilmassa leijuu jonkinlainen sarkasmin tuoksu, miksi onkin mahdoton määritellä onko tämä sukupolvi- ja kasvamiskertomus vai ihan vaan kokeellinen tutkielma. Onnistunut se joka tapauksessa on. Kirja jättää taatusti lukijan pään pyörälle ja painaa hahmot mieleen. Kieli ja kerronta saavat vuorottain huokailemaan ihastuksesta, jännityksestä ja turhautumisesta. Rakenteessa on jotain samaa kuin Valtosen Vesiseinässä.

Rakastin Eganin The Keep -kirjaa (linkitän myöhemmin, löydät haulla). Se oli mahtava ja vaikka tämä on suomennettu ja voittanut palkintoja, niin pidin silti siitä enemmän. Ihmettelen miten erilaisia kirjat ovat!

MUUTA: Kirja voitti Pulizerin. Teos jakaa selvästi mielipiteitä ja ymmärrän kyllä miksi, niin erilainen se on. En malta odottaa, että muut bloggajat lukevat tämän!

“Happened as I listened: I felt pain. Not in my head, not in my arm, not in my leg; everywhere at once. I told myself there was no difference between being “inside” and being “outside,” that it all came down to X’s and O’s that could be acquired in any number of different ways, but the pain increased to a point where I thought I might collapse, and I limped away.”

TÄHDET:
+ + + +

(arvio tehty iPadillä ja tekstinkäsittely on nyt sit tämmöstä säätöä)

Edessä oma elämä

2012-01-09T18:31:00.000+02:00

Edessä oma elämä
Tekstit:
Anna-Mari Kaskinen
Katja-Maaria Kaskinen
Kuvat:
Sami Repo
63 sivua, Kirjapaja 2006

"Jonakin päivänä lähtisit.
Huoneesi olisi tyhjä.
Vaateröykkiöt,
lehtiöt, luonnokset, maalausteline
ja kirjapinot
olisivat poissa.
Ja kaipaisin sinua niin
ja kysyisin, mihin menivät vuodet.
Jonakin päivänä lähtisit.
Ja nyt se päivä on tullut."
Anna-Maija

Jonkin toisen blogin kommenteissa kyseltiin kirjoista, joissa puhutaisiin siitä kun lapsi lähtee pois kotoa. Tuleeko teille muuten mieleen sellaisia? Olen siitä asti haulunnut esitellä tämän äidin ja tyttären runovuoropuhelun, jossa käsitellään teemaa.

"Tätä ei kerrottu synnytysvalmennuksessa,
että synnytys jatkuu,
poltot ja äitien parkaisut,
kun lapset lähtevät maailmalle
repuissaan unelmat,
äitien ohuet eväät."
Anna-Maija

Sekä runot että kuvat ovat mukavan välijiä. Äidin ja tyttären suhde on läheinen, mutta silti täytyy välillä myös murista. Eikä mukaan voi pakata kasvamisen ja kasvatuksen eväistä, kuin sen mitä itse valitsee. Äiti-Kaskinen on kirjoittanut vaikka mitä, mutta Katja-Maarian oma ääni kuuluu kyllä.

Jumala mainitaan ja se, ettei jossain kohtaa jää jäljelle kuin rukous.

"On kuljettava ulos kodin magneettikentästä,
että oma kompassi voisi toimia."
Katja-Maaria

Minä en oikeastaan muista, miltä se tuntui, lähteä omilleen. Sitä oli jotenkin niin iso ja aikuinen, vaikka nyt huomaa napanuoran olleen edelleen katkeamatta. Se tässä kirjassa onkin parasta, että molempien näkökulma on niin totta. Onneksi on vielä aikaa siihen, kun minun lapseni lähtee maailmalle.

Miniarvioita

2012-01-06T13:15:00.000+02:00

Loppuvuodelta jäi kaikenlaista roikkumaan. Tässä muutama miniarvio niistä. Nämä ansaitsivat pidemmät maininnat, mutta uutta on jo tulossa...

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja.
WSOY 2010

LYHYESTI: Kyllä minä vähän mieleni pahoitin kun tämä ei ollutkaan niin täydellisen hauska mitä kohtuuttomilla odotuksilla odotin. Siis ehdottoman huvittavaa ja toimivaa satiiria. Luulen silti että mielensäphoittaja on ollut parhaimmillaan radiossa. Enkä voi sille mitään, että tämän kohdalla suosio ja jatko-osa ärsyttää. Kyröstä tykkään kovin, lukekaa ihmeessä Kerjäläinen ja jänis.

Tästä Susan monia hauskoja lainauksia sisältävään arvioon.

TÄHDET:
+ + + (+)

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa, valoa, valoa
Karisto 2011
Junior Finlandian voittajalla on aivan hurmaavan täydellinen alku. Muutenkin kirja on piristävän erillainen ja raikas. Joku tässä kuitenkin oli, ehkä sitten tuo nuortenkirjamaisuus. Olin aivan täysin samaa mieltä tästä Hannan kanssa. Sieltä myös linkkejä toisten arvioihin.

TÄHDET:
+ + + (+)

Natalie Taylor: Signs of Life
Yhdysvallat 2011

Natalien suunnitelma elämänsä varalle menee täysin uusiksi kun hänen aviomiehensä kuolee onnettomuudessa. Hänestä tuleekin varoittamatta raskaana oleva leski ja tuleva yksinhuoltaja alle kolmekymppisenä. Kirja käy läpi surun täyttämää vuotta kuukausi kuukaudelta ja toisaalta iloa vauvan syntymästä. Eri tunnoista kerrotaan rehellisesti ja paljoakaan kaunistelematta. Tavallaan muistelmat on perinteinen selviytymistarina, mutta siihen liittyy paljon myös aikuiseksi kasvamista ja maailmankuvan muutosta. Taylor on lukion äidinkielen opettaja ja kovin mielenkiintoisia ovat jaksot, joissa käydään läpi siltä miten monet opetuksessa käytetyt klassikot alkavat näyttäytyä eri valossa oman elämän muututtua. Iso osuus kirjassa käsittelee myös suhdetta muihin läheisiin ja ystäviin tapahtuneen keskellä. Jotain tosi häiritsevän amerikkalaista tässä kuitenkin oli ja minua myös ärsytti kuolleen aviomiehen täydellisyys. Mutta vertaistukikirjana jostain suuresta tragediasta toipuessa suosittelisin toki.

TÄHDET:
+ + + (+)

Muistakaahan äänestää Amman copycat- kansikisassa!

Gayle Forman: Jos vielä jään (If I Stay)

2012-01-05T18:15:00.000+02:00

Gayle Forman: If I Stay (Jos vielä jään)
Yhdysvallat 2009 (suom. 2009)
191 sivua. WSOY

MIKSI?: Joskus sattuu hassusti. Selailin englanninkielisten blogien vuoden 2011 parhaita. Jostain syystä aika monta blogia, joita sattui kohdalle oli keskittyneitä nuorten kirjallisuuteen ja tosi moni mainitsi Gayle Formanin. Päällä olevaan lukublokkiin sopi erinomaisesti lukea jotain vetävää ja helppoa - latasin tämän kirjan. Luinkin sen saman tien. Kun googlasin kirjan huomasin, että se onkin suomennettu jo 2009!! Oho.

GENRE: Nuorten kaunokirjallisuus, listattuna 12+ vuotiaille ja 14+ -vuotiaille.

LYHYESTI: 17v. Mian perhe joutuu auto-onnettomuuteen kamalin seurauksin.

FIILIS: Tällä kirjalla oli minun suhteeni monta kysymystä: 1) Miksi tällä on ollut niin valtaisa suosio? 2) Miten tämä vertautuu kahteen samalla teemalla lukemaani kirjaan Kuin viimeistä päivää(nuortenkirja, jonka kansikin on kaksonen tämän kanssa) ja Rosamund Lupton: Afterwards (aikuisten kaunokirjallista jännitystä).

Ensimmäiseen kysymykseen. Minusta kirja oli heppoisa, liian kiltti ja naivi. Silti halusin lukea sen ehdottomasti loppuun pikaisesti. Minun oli pakko saada tietää miten Mialle käy. Asiaa toki auttoi kirjan lyhyys, mutta olihan tuo vetävästi kirjoitettu. Kuitenkin ne ylistävät adjektiivit, joilla kirjaa kuvataan jenggiblogistaniassa ovat jokseenkin liioiteltuja.

Toisen kysymykseen: Nuo mainitsemani kirjat olivat kyllä selvästi parempia - monitahoisempia, ajatuksia herättävämpiä ja hahmoiltaan mietitympiä.

Minusta kirjan ongelmaa, eli haluaako Mia kuolla, ei saada esitettyä uskottavasti. Nuoremmalle se ehkä menee läpi?

Musiikilla on kirjassa iso rooli. Käsitellään siinä muutenkin tuttuja aiheita nuortenkirjoista, kuten perheeseen kuulumista, ystävyyssuhteita ja tietysti rakkautta.

MUUTA: Kirjan seuraava osa on ilmestynyt nimellä Where She Went Yhdysvalloissa toukokuussa. Best Book of the Month Amazonissa. Eiköhän WSOY suomenna senkin?
Karoliina muuten pohti ehkä vähän samanlaisia kuin minä täällä.

TÄHDET:
+ + +
----------------------------------------------------------------
Voi että kun te muut luette jo kevään uutuuksia! Minä olen tällä joulu"lomalla" lähinnä vain haaveillut lukemisesta. Tulossa kuitenkin elämäni ensimmäinen Shields (miksi en ole lukenut jo aiemmin?!) ja keväänuutuus (tosin itse luen englanniksi) Jennifer Eganin Aika suuri hämäys sekä muitakin kivoja postausaiheita on taskussa uudelle vuodelle.

Blogifinlandia

2012-01-02T10:00:00.000+02:00

Olen lukenut vain 8 suomalaista kaunokirjallista uutuuskirjaa ja näistäkin tuo Valoa, valoa, valoa on nuortenkirja. Ehdottomasti paras tänä vuonna lukemani suomalainen kirja oli Markus Nummen Karkkipäivä. Finlandia ehdokkuuksia ei tarvinut antaa sellaisille jotka on välttämättä itse lukenut, mutta tuntuu hankalalta nimetä joku toisten arvioiden perusteella. Minulla on lukematta monta blogisuosikkia kuten vaikkapa Tervo, Hotakainen, Ketun Kätilö, Kaukosen Odelma ja mm. kaikki oikeat finladiaehdokkaat. Tässä lukemani kirjat:

Helmi Kekkonen: Valinta

Joonas Konstig: Kaikki on sanottu

Miika Nousiainen: Metsäjätti

Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis

Inna Patrakova: Naapurit

Marisha Rasi-Koskinen: Katariina

Carita Forsgren: Jänistanssi

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa, valoa, valoa

(Lisäksi noin puolet kirjoista Johanna Venho: Syntysanant ja Bo Carpelan: Lehtiä syksyn arkistosta - nämä jäivät kesken oikeastaan vain surkean lukuajankohdan ja liian nopeiden palautuspäivien takia)

Ehdokkuuteni menevät teoksille:

Helmi Kekkonen: Valinta

Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis

Miika Nousiainen: Metsäjätti

Perusteluina sanottakoon, että kaikki edellämainitut ovat kaikki olleet tosi pidettyjä ja suosittuja blogistaniassa. Ne ovat myös ajankohtaisuudessaan ajattomia ja hienoja romaaneja, joiden parissa viihtyy moni.

Ja vaikka tämä ei oikeastaan kuulukaan asiaan, niin minusta tämän vuoden kotimainen blogi-ilmiö on ollut ehdottomasti Jussi Valtonen. Hänen kirjoistaan on pitänyt poikkeuksetta kaikki, jotka niihin ovat tarttuneet ja useampi on suorastaan rakastunut. Siinä mielessä tämä on huomionarvoista, että blogeissa voi "vanhakin" kirja saada paljon lukijoita ja nousta suosioon - kirjailijan viimeisin kirja on ilmestynyt 2007! Siipien kantamat ja Vesiseinä olisivat ehdottomasti blogifinlandia-ehdokkaani, jos vanhoja kirjoja saisi nimetä.

iPad vs. Kindle

2011-12-30T11:14:00.000+02:00

"Liikaa leluja" sanoo omatunto ja on oikeassa. Joka tapauksessa meillä asuu nyt sitten sekä Kindle että iPad. Alunperin en edes harkinnut viimeeksi mainittua sen korkean hinnan vuoksi, mutta nyt hinnat ovat kohtuullistuneet ja tarjolla on myös 3G vaihtoehto. Oikeassa perheessä on ollut tarvetta yhdelle lisä "tietokoneelle". Myös sitoutumiseni ja kiintymykseni iPerheeseen on kasvanut. En ajatellut käyttäväni laitetta lainkaan lukemiseen, mutta tosin näyttää käyvän. Katsasta myös Kindle aakkoseni viime keväältä.

Vertailu:
iPad (vs. Kindle )
+ valaistu näyttö (kivaa kun voi lukea pimeässä)
+ suurempi näyttö (< kaksinkertainen, pidän aukeaman kirjamaisuudesta)
+ kosketusnäyttö (toisaalta en ole vielä varma kummasta sivunkäännöstä tykkään lopulta enemmän)
+ laajat käyttömahdollisuudet (s-posti, nettiselaus, pelit, musiikki, kamera jne.)
+ värillinen näyttö (kaikki vaan näyttää makeammalta)
+ smart coverin kanssa kirjoja voi lukea laitetta pitelemättä
- painavampi
- kalliimpi
- näyttö heijastaa (?)
- akku kestää vähemmän (riippuu toki käytöstä, mutta Kindlellä voi lukea off-line tilassa viikkoja lataamatta kun taas iPad täytyy ladata käytännössä joka yö).

iPadin ylivertaisuus tulee erityisesti tuosta monikäyttöisyydestä. Matkalla mukana on paljon kätevämpää, että on laite josta löytyy kaikki samasta paketista.

Hinnat: Kindlestä on tullut uusia versioita, joten halvimman saa jo $80 ja kallis värillinenkin maksaa vain $200 (tosin käytössä saattaa olla rajoituksia Suomessa + aina täytyy huomioida verot). iPadien hinnat taas lähtevät n. 500€, mutta niiden käyttötarkoituskin on huomattavasti laajempi kuin Kindlen. Kindlen 3G on ilmainen Suomessa, mutta sitä ei voi käytännössä käyttää kuin kirjojen lattaamiseen ja sanakirjaan tms. iPadin 3G maksaa noin 11€/kk. Molemmissa on wifi.

Kirjojen hintavertailu ei osoita suuria eroja palveluiden välillä. Kindleen kirjat täytyy periaatteessa ostaa Amazon.comista kun taas iPadiin vaihtoehdot laajentuvat huomattavasti . iPadissä on oma iBooks sovellus ja sitten tietysti Kindle, jota olen muutenkin käyttänyt (ja jonka kirjahylly alkaa olla varsin täynnä, onneksi sinne mahtuu ongelmitta.) iPadissa voi käyttää myös muita sovelluksia, kuten esim. Elisa-kirjat. Kaikkien laitteiden synkronointi on todella helppoa ja onnistuu kuin itsestään. Amazon.comia pitkään käytäneenä luotan siihen kuitenkin enemmän kuin iTunesin kirjakauppaa. Kyseessä on enemmän tunteeseen kuin mihinkään faktaan perustuva toteamus. iTunesista puuttuu käyttäjien arviot vielä lähes kokonaan. Plussana taas, että sieltä on saatavissa varsin paljon suomenkielisiä kirjoja - tosin hintaa 19€/kpl, mikä on yksinkertaisesti liikaa. Kaikkiin mainittuihin on saatavilla ilmaisia kirjoja, myös suomeksi (klassikot yms.).

Esimerkiksi:
Nuortenkirja Gayle Forman: If I Stay
maksaa iTunesissa 5,99€ o arviota, ilmainen näyte, ikävästi listattu kategoriaan children's books
ja Amazon.comissa $10,57 (8,20€) 282 arviota, kirjailijahaastattelu, ilmainen näyte, listaus "ages 14 and up" (mikä on mielestäni oikein).

Walter Isaacson: Steve Jobs
suomenkielinen iTunes: 19,90€, suomenkielinen Elisa-kirjat 19,50€
englanninkielinen iTunes 15,99€, englanninkielinen Amazon 13,79$ (10,68€)

Useissa kirjoissa näyttää toistuvan kahden-kolmen euron ero, mutta Amazon on useimissa vertaamissani kirjoissa yllätyksekseni kalliimpi - paitsi Steve Jobsin osalta.

Summa summarum: Jos tietokone- ja nettiselausasiasi ovat kunnossa ja etsit lukulaitetta, sekä tykkäät lukea englanniksi - Kindle on oikein hyvä vaihtoehto. Jos rahaa on ja/tai olet muutenkin harkinnut iPadia, sanoisin sen olevan oikein varteenotettava vaihtoehto myös lukulaiteeksi. Yksistään siihen tarkoitukseen en sitä kuitenkaan ostaisi.

Joulu!

2011-12-25T11:15:00.000+02:00

"Mä kanssa paimenten käyn seimen äärehen. Käyn lasta katsomaan mä olkivuoteessaan - Mun tähteni syntyi hän tänne. Mä kanssa enkelten myös laulan kiitoksen, kun Herra armossaan tuo rauhan maailmaan, myös mulle hän rauhansa antoi."

Hyvää joulua kaikille!

uusi kirjavuosi 2012 ja remppaa

2011-12-21T12:05:00.000+02:00

Lupasin joskus kuvia remontista ja/tai uudesta kodista. Reilu kuukausi sitten sama näkymä oli tällainen:

Tyttären huoneesta:

Oi ihanuus! Tässä sitä on joululahjaa kerrakseen.

Ensi vuoden kirjoista olen jaksanut innostua toistaiseksi huonosti. Tuntuu, että tältä syksyltäkin on vielä monta hienoa kirjaa lukematta ja vanhemmissakin. Ja omassa hyllyssäkin riittäisi.

Minulta jää aina vaikka mitä bongaamatta joka tapauksessa, enkä ole kovinkaan perillä mitä kannattaisi lukea - sitä vartenhan on blogit, että voi lukea muiden löytöjä! Suomalaiset esikoiset myös kiinnostaa, vaikka en niitä osaa tähän listatakaan. Mutta ehdottomat Tapaukset tässä:

Gummerus:

David Foenkinos: Vaimoni eroottinen potentiaali
Elif Shafak: Kirottu Istanbul
jo luettuna Rosamund Lupton: Sister, jota suosittelen ehdottomasti!

Tammi

Jennifer Egan: Aika suuri hämäys

Yiyun Li: Kultapoika, Smaragdityttö

Philip Pullman: Rehti mies Jeesus ja kiero mieli Kristus
Avain:
Daniyal Mueenuddin: Hunajaa ja tomua

Lina Ben Mhenni: Tunisialainen tyttö

Otava:

Carita Forsgren: Perintö

Olga Tokarczuk: Vaeltajat

Kirjapaja:

Liisa Väisänen: Hitaasti hyvä tulee

Hannele Huovi: Ihme juttu! (lasten runot)

Lisää kustantamoja myöhemmin!

Lahjavinkit lastenkirjoista

2011-12-21T11:02:00.001+02:00

Uskaltaisin väittää, että meillä luetaan lastenkirjoja yli 100 vuodessa. Määrä on nyt vähentynyt, koska luetaan pidempiä kirjoja - toisaalta taas emme enää lue uudestaan samoja niin paljon. Yleinen mielipiteeni kirjastosta haja-ammunnalla löydettävistä lastenkirjoista on jokseenkin tympeä. Monet ovat pettymyksiä, mutta vielä suurempi joukko on sellaisia "ihan ok"-kirjoja, joita en muista lainkaan kirjan sulkemisen jälkeen. Monesti käy niinkin, että tytär innostuu kovasti kirjasta, josta äiti ei. Nyt kun 6v jaksaa jo keskittyä pidempiin kokonaisuuksiin, on ihanaa kun voidaan lukea klassikoita - niitä joita itsekin rakastan. Tällä hetkellä menossa onihana Eemeli, jonka mieheni on saanut joululahjaksi 7-vuotiaana joskus 70-luvulla.

Muutamia poimintoja niistä helmistä, jotka ovat jääneet positiivisinä yllätyksiä mieleen. Ykköspalkinto menee Lumiprinsessa- kirjalle.
Emily Hawkins & Lisa Evans: Lumiprinsessa. 32 sivua. Suom. 2011 WSOY

Kirja on valtavan kaunis ja yksityiskohtainen taideteos. Sen tarina on myös jännittävä ja perinteisyydessäänkin raikas. Jokaisen prinsessan unelmakirja, josta voit lukea Katjan hienon arvio täältä.

Tykkäsin myös Hannu Hirvonen ja Pia Sakki: Rakastunut krokotiili- kirjasta. (2011 Tammi. 76 sivua.) Teos johdatteli uskomattoman hauskoihin keskusteluihin meidän perheessä. Aiheena on siis rakastuminen ja ihastuminen. R- kirjan on meillä opittu jo kauan sitten ja sen hokeminen ehkä vähän rassasi, mutta toistaalta se alkoin jo jossain kohtaa naurattaakin. Kirja voisi sopia parhaiten varhaisnuorelle. Tästä arvioita ainakin Katjalla, Paulallaja Turun Sanomissa.

Jättitytöstä ja Pirhosesta kirjoitin täällä ja kirja oli hieno! Hannele Huovi ja Kristiina Louhi ovat pistäneet parastaan.

Omalle tyttärelleni paketoin Grimmin satuaarteista ilmestyneen uuden painoksen. (283 sivua, WSOY) Kirja sisältää monta klassikkosatua ja kuvitus näyttää runsaalta ja kauniilta.

Meillä tykätään myös Tatu ja Patu- ja Veera -kirjoista (huono saatavuus kirjastossa on iso miinus), Minttu- kirjoista, Siiri- kirjoista, Herra Hakkaraisista ja ja. Nyt huomaan, että aika moni kirja kuitenkin ansaitsi maininnan. Muistattehan tämän Peppi Pitkätossun ja Prinsessan vailla valtakuntaa! (Jos klikkaat tämän postauksen tunnistetta lastenkirjat, löydät vanhempia kirjoja ajalta jolloin jaksoin tehdä enemmän lastenkirjoja.)

Lukutoukan kirjahaaste 2011

2011-12-19T09:39:00.000+02:00

1. Minkä lukemasi kirjan olisit toivonut löytäväsi juuri joulupaketista tänä vuonna, ellet jo olisi lukenut sitä?

Jonathan Franzen: Vapaus - Jos ei ole käynyt vielä selväksi, niin haluaisin ympyröidä tuon kirjan jollain neonvaloilla erottaakseni sen kaikseta muusta lukemastani. Se oli vaan niin hyvä. Mutta koska tällainen haaste käy tylsäksi jos vastaa joka kohtaan saman kirjan, sanon tämän nyt vain kerran. Ehkä tämä on parasta kääräistä joulupakettiin kuitenkin sellaisille kirjallisuuden heavy usereille, vaikka ns. lukuromaani onkin.

2. Mitä kirjaa suosittelisit ystävälle, joka ei ole lukenut paljoa, mutta kaipaisi lukuelämyksiä?

David Foenkinos: Nainen, jonka nimi on Nathalie - Kirja oli suloinen, mutta ei kuitenkaan höttöä. Tästä tuli hyvälle mielelle.

3. Mikä kirja sinun teki mieli jättää kesken?

Thomas Glavinic: Toiveet, jotka toteutuvat - Mahtava aihe, mutta totetutus...

4. Mikä kirja sai sinut vuodattamaan kyyneleitä?

Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu, jopa siinä määrin, että en tehnyt arvostelua blogiini. Anna Pihlajaniemi: Adoptiomatka oli myös tosi liikuttava. Ja
Leena Krohn: Matemaattisia olioita tai jaettuja unia sen takia, etten ymmärtänyt siitä mitään?!

5. Minkä kirjan lukemista odotit ennakkoon eniten?

Miika Nousiainen: Metsäjätti

Kamila Shamsie: Kartanpiirtäjä

Antti Tuomainen: Parantaja - koska kaikki ovat suosikkikirjailijoitani. Enkä joutunut pettymään.

6. Mikä kovasti pitämäsi kirja sai mielestäsi aivan liian vähän näkyvyyttä ja ns. blogisavuja?

Daniel Kehlmann: Maine ja Ron Currie, JR: Juniorin erikoinen elämä
Nämä olivat minusta kivan erilaisia ja taitavia kirjoja.

7. Mikä kirja oli suurin pettymys?
Mikko Rimminen: Nenäpäivä - Voi Nenää päivää!

8. Minkä kirjan ottaisit ainoaksi kirjaksi autiolle saarelle uudestaan...ja uudestaan luettavaksi?

Jotta en rikkoisin kohdassa yksi antamaani lupausta, vastaan että Frantzenin Muutoksia, koska en ole lukenut sitä vielä ;)

9. Mikä kirja herätti sinulla eniten halua keskustella kirjan tapahtumista ja henkilöistä?

Guy Delisle: Pjongjang , koska Pohjois-Korea on ihan mahdoton paikka ja on vaikea käsittää, että sellainen on oikeasti olemassa.

10. Minkä kirjan sulkisit aikakapseliin avattavaksi sadan vuoden päästä täällä Suomessa?

Hannu-Pekka Björkman: Kadonneet askeleet - Olisi mukava tietää miten ajankohtaista Björkmanin jutut ovat sitten.

11. Mistä kirjasta haluaisit nähdä elokuvan, ellei sitä jo ole tehty?

Jonathan Tropper: Seitsemän sietämättömän pitkää päivää Kirja on jo valmiiksi elokuvakäsikirjoitusmainen ja toimisi varmasti loistavasti leffana. MAija teki roolituksenkin valmiiksi leffaan. Oikeasti tästä taitaa olla elokuva tulossakin.

12. Minkä kirjan ns. jälkimaku oli niin voimakas, että mietit sitä vielä pitkään viimeisen sivun kääntämisen jälkeenkin?

Lionel Shriver: Jonnekin pois Tai sitten se johtuu, että luin sen juuri, mutta vahva maku jäi.

13. Mikä kirja oli suurin yllättäjä hienon lukukokemuksen myötä?

Markus Nummi: Karkkipäivä- En olisi millään uskonut, että ihastuisin tähän kirjaan niin valtavasti!

14. Mistä kirjasta et muista enää paljoakaan, vain lähinnä tunnelmia ja pätkiä sieltä täältä tapahtumista?

Andrei Makine: Tuntemattoman miehen elämä - Siis olen nyt lukenut ensimmäisen Makinen ja tykkäsinkin siitä, mutta en muista kyllä muuta kuin piiritetyn Leningradin. Ja ullakkohuoneiston ja...?

15. Mitä kirjaa suosittelisit eniten muille kirjablogisteille?

Tästä vuoden 2011 suosikkeihini, niistä on hyvä aloittaa. Kevään tärppinä loistava
Rosamund Lupton: Sister, josta tulossa suomennos Gummerukselta!

Kiitos Susa kivasta haasteesta, näitä on ollut hauska lukea!

Lionel Shriver: Jonnekin pois

2011-12-17T10:53:00.002+02:00

Lionel Shriver: Jonnekin pois
Yhdysvallat 2010 (Suom.2011)
534 sivua. Avain.

MISTÄ?: Kirjaston varausjonosta.

MIKSI?: Paljon blogisavuja saanut kirja. Shriverin Poikani Kevin teki joskus lähtemättömän vaikutuksen.

LYHYESTI: Kirjan suomenkielinen nimi on hyvä, mutta pidän vielä enemmän alkuperäisestä: So Much For That. Tämä ei ole ainakaan mikään nyyhkytarina syövästä.

FIILIS: Shepherdillä on unelma, lähteä jonnekin pois. Siihen ansaitut ja säästetyt varat on tilillä ja kaikki on valmista. Mutta sitten vaimolla Glynisillä onkin syöpä, kamala syöpä, eikä edes vessassa käyminen ole enää itsestään selvyys. Töissä on käytävä, saahan sieltä sentään edes kelvottoman sairasvakuutuksen. On myös toinen avioliitto, jossa Jackson ja Carol yrittävät pärjätä erittäin harvinaista sairautta sairastavan tyttärensä kanssa. Ja sitten on Amerikan Yhdysvallat, jokaisen vapautta rakastavan unelmamaa.

Minä en yksinkertaisesta voi olla vertaamatta tätä Frantzenin Vapauteen, sillä tämänkin on ns. yhteiskunnallinen amerikkalainen avioliittoromaani. Koska Vapaus on minulle parhaita romaaneja koskaan, vertailusta tulee niin epäreilu, että yritän unohtaa sen.

Shriver kirjoittaa tylysti: tylysti syövästä, ihmissuhteista, katkeruudsta, yhteiskunnasta, vakuutuksista, rahasta, henkilöhahmoistaan, avioliitosta. Kaikki tämä voimattomuus vaikeiden asioiden edessä saa lukijan epätoivoiseksi (tai minut ainakin). Shep on toivottoman kiltti ja nörtyväinen, Jackson taas ei hiljene hetkeksikään paasaamaasta. Glynis on vihainen ja katkera ja Carol yrittää vain selvitä päivästä toiseen. Kaikilla on todella etäiset välit lapsiin, kaikki junnaavat paikoillaan. AAAAARGH.

Shriverin taito tehdä näistä asetelmista vetävä romaani on erittäin ihailtavaa. Romaanin lähtöasetelma on kutkuttava ja tarina kantaa kirjan läpi. Kaikki ovat niin vihaisia, että osa vihasta takertuu lukijaankin. Eniten minua suututti kirjan henkilöt ja Amerikka yhteiskuntana. Hetkittäin kyllästyin ja turhauduin ainakin Jacksonin jauhamiseen, Glynisin katkeruuteen ja Shepin puupäisyyteen. Taisin kutienkin kiintyä heihin.

Tämä ei todella ole mikään hyvän mielen kirja, vaikka aivan lopussa Shriver palkitseekin lukijansa. Kirjan loppu on melkein liian erilainen muuhun verrattuna, mutta silti pidin siitä paljon (vieläkin hymyilyttää!). Lukiessa keksin kaikenlaista krittiikkiä kirjaa kohtaan, kuten liian monien aiheiden sisällyttäminen kirjaan. Lopulta päädyin ihailemaan Shriverin kykyä suututtaa lukijansa näin perinpohjaisesti ja silti synnyttää halu lukea tarina ehdottomasti loppuun.

Pidin myös siitä, millä tapaa Shriver kirjoittaa syövästä. Arkitodellisuus on karu ja aviomiehestä omaishoitajaksi on matkaa. Harva kai todellisuudessakaan suostuu sairastamaan ja/tai kuolemaan kiltisti, ilman vihaa ja katkeruutta. Lähipiirille se ei myöskään koskaan ole helppoa, mutta syövän kanssa on hankala kilpailla huomiosta.

TÄHDET:
+ + + +

TOISAAALLA: Leena Lumin tämän vuoden top kakkonen, K-blogin Jenny haluaisi kirjoittaa kuten Shriver, Järjellä ja Tunteella Susa vaikuttui, Inalta voit lukea kirjan loistavan alkulauseen, MAri A tunsi velvollisuutta lukea kirja loppuun, Valkoinen kirahvi sanoo, että lukekaa tämä!

Joululahjavinkit 2011 ja kirjalistaa

2011-12-16T13:03:00.002+02:00

Nyt on viimeistään joululahjavinkkien vuoro. Moni teistä voi naurahtaa, että lahjathan on jo ostettu aikaa sitten! Mutta jos on tällainen jouluaattoshoppailija kuten minä, niin tässä kohtaa vuotta alkaa vasta huomaamaan joulun oikesti lähestyvän. (Rehellisyyden nimissä lapset vaikeuttavat huomattavasti joulujärjestelyiden siirtämistä: meillä on jo joulukuusikin.)

Heinäkuussa listasin puolivuotis toptenin täällä. Nyt seuraa nostoja koko vuoden tähän astisesta saldosta. Jos kaipaat lisää vinkkejä, niin katso myös viime vuoden vastaava lista. Uudellakaan listalla läheskään kaikki kirjat eivät ole uutuuksia, mutta hyvä kirja ei vanhene! Teen lähipäivinä Susan hauskan haasteen 2011-luetuista kirjoista, jolloin valikoin muitakin suosikkeja lisää esille. Luvassa myös arvio Lionel Shriverin kirjasta Jonnekin pois. Ei muuta kuin kirjoja pakettiin!

TOP ULKOMAINEN KAUNOKIRJALLISUUS:

Jonathan Franzen: Vapaus

Alice Munro: Liian paljon onnea

Kamila Shamsie: Kartanpiirtäjä

Daniel Kehlmann: Maine

Ron Currie, JR: Juniorin erikoinen elämä

TOP SUOMALAINEN KAUNOKIRJALLISUUS:
Markus Nummi: Karkkipäivä

Helmi Kekkonen: Valinta

Jussi Valtonen: Vesiseinä

TOP KEPEÄT:
David Nicholls: Sinä päivänä
David Foenkinos: Nainen, jonka nimi on Nathalie
JonathanTropper: Everything Changes

TOSIELÄMÄÄ:
Augusten Burroughs: Maagista ajattelua
Anna Pihlajaniemi: Adoptiomatka
Mary S. Lovell: Mitfordin tytöt

SARJAKUVAT:
Guy Delisle: Pjongjang
Marjane Satrapi: Luumukanaa

KAUNOKIRJALLISTA JÄNNÄÄ:

Rosamund Lupton: Sister ja Afterwards

Antti Tuomainen: Parantaja (ja Veljeni vartija)

NUORILLE:

Ally Condie: Matched (Tarkoitettu)

Lista ja linkit tänä vuonna luetuista:

tammikuu:
Alice Munro: Liian paljon onnea

Jussi Valtonen: Vesiseinä

Alexandra Salmela: 27 Eli kuolema tekee taiteilijan

Junichiro Tanizaki: Avain

Suzanne Collins: Nälkäpeli - Matkijanärhi

Joyce Carol Oates: Kosto: rakkaustarina

Carita Forsgren: Auringon kehrä

Anna-Leena Härkönen: Terveisiä pallomerestä ja muita kirjoituksia (2004)

Anna-Leena Härkönen: Palele porvari ja muita kirjoituksia (2007)

Junot Diaz: Oscar Waon lyhyt ja merkillinen elämä

Katharina Hagena: Omenansiementen maku

Siobhan Fallon: You know when the men are gone

helmikuu:

Andrei Makine: Tuntemattoman miehen elämä

Joel Haahtela: Kaksi kertaa kadonnut

Marjane Satrapi: Luumukanaa (sarjakuva)

Thomas Glavinic: Toiveet, jotka toteutuvat

Augusten Burroughs: Maagista ajattelua

Caroline Leavitt: Pictures of You

Mikko Rimminen: Nenäpäivä

Chimamanda Ngozi Adichie: Purppuranpunainen hibiskus

maaliskuu:

Susan Fletcher: Meriharakat

Eleanor Brown: The Weird Sisters

Rosamund Lupton: Sister

Art Spiegelman: Maus I & II (sarjakuva)

Malla Rautaparta: Raskaus, synnytys, äitiys (tietokirja)

huhtikuu:

Carita Forsgren: Jänistanssi

Mary S. Lovell: Mitfordin tytöt

Elif Shafak: Rakkauden aikakirja

Leena Krohn: Matemaattisia olioita tai jaettuja unia

Majgull Axelsson: Huhtikuun noita

Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu

toukokuu:

Peter Franzen: Tumman veden päällä

Ali Shaw: Tyttö, joka muuttui lasiksi

Eve Hietamies: Yösyöttö

Antti Tuomainen: Parantaja

Jenny Erpenbeck: Vanhan lapsen tarina
kesäkuu:

Katarina Wennstam: Tahra

Karolina Ramqvist: Tyttöystävä

Ben Elton: Meltdown

Roy Jacobsen: Ihmelapset

Mari Jungstedt: Muurien kätkössä

David Nicholls: Sinä päivänä
heinäkuu:

JonathanTropper: Everything Changes

David Foenkinos: Nainen, jonka nimi on Nathalie

William Golding: Kärpästen herra

Markus Nummi: Karkkipäivä

Daniel Kehlmann: Maine

Susan Fletcher: Noidan rippi

Karin Schmidt: Sinä et kuole

elokuu:

Anna Pihlajaniemi: Adoptiomatka (tositarina)

Guy Delisle: Pjongjang (sarjakuva)

Jonathan Tropper: Seitsemän sietämättömän pitkää päivää

Marisha Rasi-Koskinen: Katariina

Todd Burpo: Heaven is for Real

Anne Leinonen & Miina Supinen: Rautasydän

Rosamund Lupton: Afterwards

Gail Carson Levine: Lumottu maa vaarassa (lastenkirja)

Karen Lord: Redemption in Indigo

syys-, loka-, marraskuu

Ron Currie, JR: Juniorin erikoinen elämä

Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos

Chris Cleave: Incendiary

Kamila Shamsie: Kartanpiirtäjä

Katie Arnoldi: Kehonpalvoja

Inna Patrakova: Naapurit

Ally Condie: Matched (Tarkoitettu)

Robert Goolrick: Luotettava vaimo

Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis

Camila Läckberg: Merenneito

Miika Nousiainen: Metsäjätti

Hannu-Pekka Björkman: Kadonneet askeleet

Jonathan Franzen: Vapaus

David Safier: Huono karma

Unkarilaisia kansansatuja (satuhaaste)

Aila Meriluoto: Tämä täyteys, tämä paino

Aila Meriluoto: Lasimaalaus

Natalie Taylor: Signs of Life: a Memoir

Jättityttö ja Pirhonen (lastenkirja)

Rakastunut krokotiili (lastenkirja)

joulukuu:

Jonas Konstig: Kaikki on sanottu

Helmi Kekkonen: Valinta

Lionel Shriver: Jonnekin pois

Copycat- kirjankansi

2011-12-12T00:05:00.001+02:00

Voi Amma minkä teit! Olin jo aikeissa vaatia korvauksia menetetystä ajasta ja yöunista: olen luultavasti tunnetun universumin surkein kuvankäsittelijä. Harrastin valokuvausta siihen maailman aikaan, jolloin ne kehitettiin omin pienin kätösin pimiössä ja niihin pystyi korkeintaan käsin värittämään tussilla jonkun kohdan, minkä halusi piiloon.

No joka tapauksessa aloin katsella kansia sillä silmällä heti kun näin haasteen, eikä todella ollut ihan helppo valinta.Sitten käytiin aikaa, jota minulla ei ollut erinäisten yritysten ja viritelmien kanssa, kunnes onnistuin joten kuten siinä mitä halusinkin. Hauskinta projektissa oli, että siihen osallistui koko perhe. Pienin tosin siten, että nukkui ja antoi meidän olla rauhassa. Valoista vastanneen 6v:n käsi näkyy taustalla, enkä halunnut hävittää hänen työpanostaan kuvasta. Tärkeää oli myös, että kirja olisi jokin suosikkini.

Joten Amma, annan anteeksi ja KIITÄN kikatuksesta, joka syntyi haasteesi parissa:

Agassin elämänkerta on aivan huippu, arviooni tästä.

Helmi Kekkonen: Valinta

2011-12-10T09:18:00.001+02:00

Helmi Kekkonen: Valinta
Suomi 2011
160 sivua. Avain

MISTÄ?: Kirjaston uutuushyllystä.

MIKSI?: Yksi tämän vuoden blogisuosikkeja.

LYHYESTI: "Näinkö se menee, äiti kysyi kun astuimme ovista ulos ja kävelimme alas parkkipaikalle. Maa oli märkä ja taivas oli tumma, en ollut huomannut sadetta tullessani. Niin kai, sanoin kun en muutakaan osannut ja avasin äidille oven. Äiti istui etupenkille, painoi kasvot käsiinsä ja huusi niihin."

FIILIS: Tämä kirja jatkoi tismalleen samaa teemaa kuin Konstig, enkä voi olla vertaamatta. Kirjat on kuitenkin kirjoitettu aivan eri kielillä. Lumouduin Valinnasta heti. Sanotaan mitä sanotaan siitä onko olemassa mies- tai naiskirjallisuutta, mutta tämä oli selvästi naisen kirjoittama, siinä missä Kaikki on sanottu ei ole. Totean olevani nainen, joka nauttii sanojen rytmistä, merkityksistä ja kuvatuista tunteista kirjan sivulla, ilman että kaikki täytyy lukea rivien välistä. Kekkonen kirjoittaa ihanasti, olkoonkin että aiheena on isän kuolema ja perheen salaisuudet.

Pidin Aavan kertojanäänestä, hänen lisäkseen Ruut-äiti ja Helena-sisko kertovat omasta näkökulmastaan. Kirja on oikeastaan sydäntäraastavan surullinen kertomus siitä, miten salaisuudet ja menneet haavat vievät meitä kauaksi toisistamme läheisissä ihmissuhteissa. Tämä sai minut miettimään paljon sitä, millaisia meidän tarinamme, muistomme ja sisäiset maailmamme olisivat jos ne kirjoitettaisiin kaikkien nähtäville.

Ihmettelen, että Valinta on niin lyhyt. Olisin voinut lukea tätä paljon pidempäänkin. Kirja pakottaa kuitenkin lukijan malttamaan mielensä ja kulkemaan perheen mukana heidän tahdissaan. Jotain selviää, mutta aika paljon jää vielä auki.

MUUTA: Konstig- kommenteissa päästiin puhumaan Suvi Aholan kritiikissä esille tuomasta aiheesta, eli miten nykykirjailijat kirjoittavat jatkuvasti aikuisten lasten suhteesta omiin vanhempiinsa. Se on muuten totta! Oletteko huomanneet saman?

TÄHDET:
+ + + +
---------------------------
Aika kuluu aivan käsittämätöntä vauhtia. Melkein suutuin 6v:lle kun hän väitti, että tänään saa avata luukun nro.10!?! Äitiyslomalainen on mennyt lupailemaan kaikenlaista "kun on nyt tätä aikaa". Lisäksi minulla on menossa kolmas tiiliskivehkö romaani kuukauden sisällä, se toinen tämän syksyn "suuri amerikkalainen avioliittokertomus".

Joonas Konstig: Kaikki on sanottu

2011-12-02T19:20:00.001+02:00

Joonas Konstig: Kaikki on sanottu
Suomi 2011
453 s. Gummerus

LYHYESTI: Isä kuolee ja aikuistumassa olevat lapset joutuvat kohtamaan maailman, jossa kuolema on läsnä.

FIILIS: Tämä kirja herätti paljon tunteita. Isän kuolema ei ole juonipaljastus, koska koko kirja rakentuu sille. En silti (taaskaan) suosittelisi lukemaan takakantta. Sisarukset Toma, Henkku ja Samu kertovat tarinaa vuorottelemalla, kukin omasta näkökulmastaan. Tutustutaan perheeseen ja kuoleman jälkipyykkiin. Kaikki sanovat pärjäävänsä hyvin, mutta teot puhuvat toista. Päädytään Afganistaniin, kyseenalaisiin harrastuksiin, lääkkeisiin.

Jossain kohtaa luin romaania kuin kauhistuttavaa uutista Hesarista, sellaista josta ei halua tietää mitään, mutta silti ei pysty lopettamaan lukemista. Konstigin kirja on vain paljon pidempi kuin uutinen ja se pakottaa syvälle hahmojen elämään. Paikoin kerronta on tosi rankkaa ja rivien välissä lukee paljon. Kiinnyin henkilöihin, vaikka en pitänyt heistä enkä ihan ymmärätnytkän heitä.

Kirjailijalla on ihastuttavan persoonallinen ja silti tutulta tuntuva tapa kertoa ja kuljettaa tarinaa. Onnistuneet vaihdot, töksähtävät ja niukat lauseet, todentuntuiset dialogit ja näkökulmat puhuttelevat lukijaa. Pidin siitä, miten Konstig arvostaa lukijan kykyä nähdä tarinaa sanojen takana, joutumatta kuitenkaan kikkailemaan. Kirja ei laajuudestaan huolimatta tuntunut pitkitetyltä, ajallisesti se sijoittuu muutaman vuoden ajanjaksoon. Luin tämän innolla, vaikka se tulikin keskeytetyksi Vapauden takia. Halusin ehdottomasti tietää minne sisarukset päätyvät.

Minua harmitti Toman, Henkun ja Samun puolesta, koska isän kuolema tuntuu syöksevän heidät niin suureen tyhjiöön eikä lähipiiristä tai kauempaakaan löydy ihmisiä joihin turvautua. Toisaalta minua ärsytti se, että he kaikki tuntuivat olevan niin pihalla ja piittaamattomia omista lahjoistaan ja mahdollisuuksistaan. Kuten sanottu, kirja herätti paljon tunteita.

MUUTA: Kirja kuuluu niihin tänä syksynä ilmestyneisiin, joita ei paljon noteerattu, ainakaan blogeissa. Harmillista! Vaikka romaani ei kuulu oman syksyni huippuihin, se oli ehdottomasti lukemisen arvoinen. Lehtiarviot löytyivät Savon ja Turun Sanomista.

TÄHDET:
+ + + (+)

Luettuja syksyltä

2011-12-01T10:24:00.001+02:00

Minulta jäi listaamatta syyskuun luetut. Ja sitten myös lokakuun ja nyt pitäisi viimeistään listata marraskuu. Tässä koko syksy. Ajattelin, että en ole lukenut juuri mitään, mutta olihan noita kirjoja kertynyt. Olen jäljessä (saavuttamattomissa) minun tavallisesta noin 100 kirjan vuosivauhdista, mutta vauvavuodelle on silti kertynyt kivasti kirjoja. Jos laskin oiken, luettuna on nyt 79 kappaletta ja onhan vielä joulukuu. Eikä se määrä, vaan laatu. Pidin valtavasti Shamsien Kartanpiirtäjästä, Läckbergin Merenneito oli hieno dekkari, enkä pettynyt odottamiini Nousiaisen ja Kyrön uutuuksiin. Luin myös kirjan, joka nousee yhdeksi parhaista KOSKAAN, eli Jonathan Fanzenin Vapaus.

Ron Currie, JR: Juniorin erikoinen elämä

Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos

Chris Cleave: Incendiary

Kamila Shamsie: Kartanpiirtäjä

Katie Arnoldi: Kehonpalvoja

Inna Patrakova: Naapurit

Ally Condie: Matched (Tarkoitettu)

Robert Goolrick: Luotettava vaimo

Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis

Camila Läckberg: Merenneito

Miika Nousiainen: Metsäjätti

Hannu-Pekka Björkman: Kadonneet askeleet

Jonathan Franzen: Vapaus

David Safier: Huono karma

Unkarilaisia kansansatuja (satuhaaste)

Aila Meriluoto: Tämä täyteys, tämä paino

Aila Meriluoto: Lasimaalaus

Natalie Taylor: Signs of Life: a Memoir

lastenkirjat:

Jättityttö ja Pirhonen

Rakastunut krokotiili (arvio tulossa)

Unkarilaisia kansansatuja (satuhaaste)

2011-11-28T19:28:00.001+02:00

Unkarilaisia kansansatuja
1965. Suomalaisen kirjallisuuden seura.
256 sivua

MIKSI?: Mieheni rakastaa tätä kirjaa. Enkä kyllä ihmettele miksi. Katjan satuhaaste innosti palaamaan näihin.

LYHYESTI: "Jälleen he suutelivat toisiaan ja elävät vielä tänäänkin, elleivät ole kuolleet."

FIILIS: Nämä ovat aivan hulvattomia klassikoita. Alussa ei voi koskaan tietää minne juttu päättyy. Ihan oikeasti on mahdotonta arvata. Jossain määrin näistä tulee mieleen Liisa Ihmemaassa - mutta siinä minua on joskus turhauttanut se, ettei mikään kerronnallinen sääntö pidä paikkaansa eli missä kohtaa tahansa voi tapahtua mitä tahansa epäloogista. Näissä lukijana kuitenkin nautin yllätyksellisyydestä. Sadut ovat erillaisia ja vaihtelevan mittaisia omia kokonaisuuksia.

Nämä viihdyttävät, pistävät miettimään, naurattavat, hämmästyttävät ja kauhistuttavat. Mitäpä sitä muuta hyvältä kirjallisuudelta vaatimaankaan?! Satuina mietin, että en taitaisi lukea näitä kaikkia 6v:n kanssa, sen verran arveluttavia jotkut kertomuksista olivat (Vai mitä sanotte iltasadusta nimeltään "Arkkuun pantu poika", "Mustalainen taivaassa ja helvetissä" tai "Kolme hullua"?) Useassa sadussa esiintyy Jeesus.

MUUTA: Kirja sisältää 43 satua ja niiden sanotaan muistuttavan monia suomalaisia kansansatuja. Itse olen elänyt niin vähän satujen maailmassa, että en tällaisia yhteyksiä osaisi paljoakaan huomioida.

Nämä ovat tutustumisen arvoisia klassikoita! Suosittelen! Unkarilaisia kansansatuja on julkaistu myös nimellä Puolitoistavuotias kuninkaanpoika (1981). Onko teillä näistä kirjoista kokemuksia?

David Safier: Huono karma

2011-11-25T12:56:00.001+02:00

David Safier: Huono karma
Saksa 2008 (suom.2011)
280sivua. Bazar

MIKSI?: Blogivinkki tietysti.

LYHYESTI: Kim Lange syntyy monta kertaa uudelleen.

GENRE: Miehen kirjoittamaa chic-littiä

FIILIS: Tämän kirjan osana oli toimia Vapauden lämppäribändinä (eli silloin kun tuon järkäleen intesiteetti oli liikaa, luin tätä). Se olisi ehkä ansainnut parempaa, vaikka onkin luonteeltaan kepeän hauska.

Kim Lange elää jokseenkin tyypillistä(?) menestyvän naisen itsekästä elämää. Hyvää karmaa ei kerry ja yllätyksekseen hän syntyy uudelleen muurahaiseksi.

Kirjan luki vauhdikkaasti ja se viihdyttää. Oli aivan välttämätöntä saada tietää minne Kim päätyy jälleensyntymisen ketjussa ja kuinka hänen perheelleen käy. Pystyykö pinnallinen Kim muuttumaan? Haluaako hän? Oli myös kiinnostavaa seurata miten kirjailija pystyy hoitamaan tarinansa päätökseen varsin uhkarohkean hullulla virityksellä: kirjoitapa itse menestysromaani, jossa päähenkilö tapaa muurahaiseksi inkarnoituneen Casanovan ja tämä on vasta alkua.

Ajattelen, että jälleensyntyminen pitäisi nähdä kirjassa vain tapana kuljettaa juonta. Silti häiriinnyin siitä, että buddhalaisuus tee-se-itse-versiona toimi kirjan pohjalla.

Kirja on saavuttanut hurjan suosion ja viihdekirjana se kuuluukin genrensä onnistujiin.

TOISAALLA:
Maija
Susa
Mari A.
ja missä vielä?!

TÄHDET:
+ + + (+)

Jonathan Franzen: Vapaus

2011-11-24T15:33:00.001+02:00

Jonathan Franzen: Vapaus (Freedom)
Yhdysvallat 2010 (Suom. 2011)
634sivua. Siltala

LYHYESTI: The Kirja. Erään avioliiton tarina kuulostaa aivan liian laimealta tiivistykseltä.

FIILIS: Tämä oli minulle järisyttävä elämys. Kirja vastaa kooltaan noin neljää perusromaania ja sisällöltään huomattavasti suurempaa määrää. Olen ollut suorastaan mykistyneen vaikuttunut ja tätä läheisilleni hämmästellessäni törmännyt kysymykseen: Mikä siinä sitten on niin hyvää?

Voisi sanoa, että äärimmäisen huolellisesti rakennetut henkilöhahmot. Tai toimiva dialogi. Rakenne. Tarina. Yhteiskunnallisuus. Ja vaikka nämä kaikki pitävätkin paikkansa, ei kyse ole siitä.

Rakastuin vaimo-Pattyn elämänkertaan "Virheitä tuli tehtyä"; siihen tarkkanäköisyyteen ja rehellisyyteen, jolla hän tarkastelee elämäänsä. Kaikki on niin yllätyksellistä ja kuitenkin niin ennalta-arvattavaa, samat kuviot toistuvat, huonot valinnat tehdään tietoisina siitä, että ne johtavat katastrofiin. Vanhempien virheitä välttävä seuraava sukupolvi tekee suurimmat virheensä yrittäessään tehdä päinvastaisesti kuin vanhempansa, lapset kasvavat vihaamaan vanhempiaan ja ehkä ajallaan antamaan näille anteeksi. Nuoruuden kapinallisuus ja viha saavat omat ilmiselvät ilmenemismuotonsa - ja ihmeellistä on vain se, kuinka kauan illuusio valinnasta säilyy.

Kirjan läpi tarkastellaan vapauden ristiriitaa yksilön ja yhteisön näkökulmasta. Osin ironisesti ja huvittuneesti (juu, myös minulla on iPhone), mutta myös traagisesti. Miten käytämme vapauttamme? Mistä vapaudumme ja mihin?
"Mistä moinen itsesääli oli peräisin? Sen pohjattomuus? Olipa mittapuuna mikä hyvänsä,, hänen elämänsä oli ollut ylellistä. Hänellä oli joka päivä aikaa keksiä jokin säällinen ja tyydyttävä tapa elää, ja kuitenkin kaikki hänen valintansa ja kaikki hänen vapautensa näyttivät vain lisäävän hänen kurjuuttaan. Omaelämänkerturin on likimain pakko tehdä se loppupäätelmä, että hän sääli itseään siksi että oli niin vapaa."

Heittäydyin niin syvälle Pattyn ja Walterin elämään, että lopulta minua alkoi pelottaa. Näinkö tässä kävi, kaiken tämän jälkeen? Vaivuin synkkyyteen, mutta sieltäkin Franzen osasi nostaa minut lopulta pois. Huolimatta siitä, että maailman väkiluku kasvaa ties kuinka monella tuhannella sillä välin kuin kirjoitan tätä. Huolimatta siitä, että ne taakat joita kannamme ihmissuhteissamme ovat usein musertavia.
"Hän ja hänen vaimonsa rakastivat toisiaan ja tuottivat toisilleen tuskaa joka päivä.(...) Hän ja Patty eivät voineet elää yhdessä, eivätkä he voineet kuvitella elävänsä erossa. Aina kun hän luuli heidän tulleen kestämättömään pisteeseen, kävi ilmi että he kestäisivät sittenkin pidempään."

En halua luetella liikaa ylisanoja, mutta minulle tämä ei ole vain tämän vuoden kirjallinen kohokohta vaan enemmän. Voin silti etäisesti ymmärtää, ettei näin käy jokaiselle. Kirja haastaa lukijan perusteellisesti.

MUUTA: En luultavasti tule kestämään tähän kirjaan kohdistuvaa krittiikkiä. Onneksi Katja ja Kirjasieppo ovat myös kehuneet tätä. Kirja oli niin painava, että sitä oli jopa hankala lukea. Suomennos oli hyvä, koska en kiinnittänyt siihen huomiota kuin muutamassa kohdassa ja se on tällaiselta tiiliskiveltä erittäin hyvin. Kahden viikon laina-aika teki tiukkaa, sillä tämän lukeminen kestää. Suosittelen hankkimaan hyllyyn, niin minä aion tehdä.

TÄYDELLINEN KIRJA:
Vastasin Amman lukuhetkessä kysymykseen Täydellisen kirjan reseptistä tietämättä lainkaan, että sellainen oli jo kirjaston lukujonossa odottamassa. Tämä oli minulle kuvailemani kirja:
"Täydellinen kirja on täydellinen vain sillä hetkellä - se vastaa johonkin huutoon ja kaipaukseen, joka lukijalla on juuri silloin. Täydellinen kirja saa lukijan katselemaan itseään ja ajatuksiaan toisesta näkökulmasta ja se saa myös ympäröivän todellisuuden näyttämään vähän erilaiselta. Parhaimmillaan syntyy syviä oivalluksia, joita voi jakaa myös toisten kanssa. Kukaan ei voi kirjoittaa Täydellistä kirjaa niin, että se olisi sitä jokaiselle. Meidän kaipuumme ja kulkumme muuttuu, vaihtuu, elää. Täydellisen kirjan reseptiä ei siksi voi kirjoittaa, eikä genreä tai aineksia voi lyödä lukkoon. Ajattelen, että Täydellinen kirja on sillä tapaa helppo kirjoittaa, että sen täytyy tulla sydämestä - sitä ei voi keksiä tai pakottaa paperille."(oma kommenttini lainattuna)

TÄHDET:
+ + + + +

Hannu-Pekka Björkman: Kadonneet askeleet

2011-11-19T08:28:00.001+02:00

Hannu-Pekka Björkman: Kadonneet askeleet
- matkoja aikaan ja taiteeseen
Suomi 2011
169 sivua. Kirjapaja

MIKSI?: Björkman kiinnostaa ja välillä kaipaa pysähdystä romaanipinon realismista ja seikkailuista.

GENRE: Kirjallista (ja kristillistä) meditaatiota.

LYHYESTI: Kirjailijan mukana katsomassa taidetta ja tarkastelemassa vähän elokuvaa ja kirjallisuuttakin - niiden hengellistä ulottuvuutta.

FIILIS: Tämän kirjan esipuhe puhuu kolmannesta syntiinlankeemuksesta. Se voi kuulostaa terminä vieroksuttavalta, mutta on paras tiivistelmä mitä olen tästä ajasta aikoihin lukenut. Kyseessä on "hengellisen muistin menetys".

Björkman lainaa Rainer Maria Rilkeä viime vuosisadan alusta: "Onko mahdollista, että keksinnöistä ja edistysaskeleista, huolimatta kultuurista, uskonnosta ja maailmanviisaudesta on jääty elämän pintaan? Onko mahdollista, että vieläpä tämä pintakerros, joka toki sentään olisi ollut jollekin jotakin, on verhottu jollakin uskomattoman ikävän näköisellä, niin että se alkaa näyttää sellaiselta kuin salongin huonekalut kesälomalla? Kyllä se on mahdollista."

Björkman vie lukijan maisemaan, jossa ei ole verhottuja huonekaluja - siellä taide erotetaan viihteestä. Sisällöstä suurin on pintaa syvemmällä ja hengellistä. Kirja sinällään on hajanainen tutkielma taiteesta, muistoista ja oivalluksista. Se sisältää paljon lainauksia. Kirjailijan useat havainnot värittyvät ortodoksisen perinteen kautta ja hän nojaa myös vahvaan teologiseen tuntemukseen. Kirja on hengellinen ja vahvasti kristillinen.

Pidin kirjan rauhallisesta temposta, tuttavallisuudesta ja viisaudesta. Samaistuin siihen, miten taideteoksen edessä voi kokea sielullisen järkytyksen tai miten kirjaa lukiessa voi tuntua kun päälleni valutettaisiin puhdasta, kirkasta vettä. Teokset tai kirjat eivät ole samoja mistä kirjailija kertoo, mutta Henki on.

MUUTA: Björkmanilta on julkaistu myös Valkoista valoa 2007.

TOISAALLA: Tämän luki äskettäin myös Minna ihanasta Ilselästä.

TÄHDET:
+ + + +
(Mahdoton tehtävä tähdittää tämmöistä, mutta teen sen silti.)

Aila Meriluoto: ensimmäinen ja viimeisin

2011-11-17T12:34:00.001+02:00

Aila Meriluoto: Lasimaalaus 1946 114s.

ja Tämä täyteys, tämä paino 2011 103s.

Minulla on vähän salainen, mutta edelleen intohimoinen suhde vanhempaan suomalaiseen runouteen, kuten esim. Eino Leinoon, Kaarlo Sarkiaan, Uuno Kailakseen, Lauri Viitaan, Saima Harmajaan jne. Tosin tuo into on tullut hitusen mitätöidyksi tässä keski-ikäistymisen kynnyksellä nuoruuden haluan-erottua-joukosta-huuhaaksi.

En tiedä miksi en ole juurikaan lukenut Meriluotoa tai erityisemmin intoutunut hänen tuotannostaan. Yhdellä kirjastoreissulla keksin kuitenkin lainata hänen voittokkaan esikoisensa yhtä aikaa viimeisimmäin kirjan kanssa.

Kävi niin, että ihastuin suuresti, mutta en Lasimaalaukseen. Ihmetyksellä lumouduin vanhan naisen rehelliseen viisauteen ja osuvuuteen tänä vuonna ilmestyneessä kirjassa. Meriluoto on 87-vuotias! Oikeasti. En edes tiedä miten kehuisin oikein ja riittävästi. Näissä on kaikki: ei täydellisesti, mutta totuudellisesti. Lukekaa tämä!

"LUKIJALLE
Luet minua, hajamielisenä, tympääntyneenä.
Onpa mietoa.

Tai äkkiä luet itseäsi. Maistuu.
Minä haastan sinut kaikin aistein.
Tervetuloa."

JA tämä on valehtelematta hienoin runo aikoihin:

"Tavallaan menee toisen sisään
kun yrittää ymmärtää.
Kohtaa tyhjät tilat, käytävät, huoneet, etsii.
Ei ketään.
Ja sitten lopulta tulee joku.
Ilahtuu, huutaa hei, ojentaa kätensä.

Peili jossa itse heiluttaa itselleen.
Mutta missä sinä olet? Onko sinua?

Minä vain."

TOISAALLA:
Leena Lumi

(Minä luen juuri nyt Katjan jo selättämää järkälettä. Sisällön loistavuus ja kahden viikon laina-aika pistävät kiirehtimään. Mutta blogissa voi siis olla hiljaisempaa sillä välin.)

kuvalemppareita

2011-11-16T07:37:00.000+02:00

Sain tunnustuksen Valkoiselta kirhavilta, kiitos! Päätin vastata kuvilla. Olen luvattoman huono tunnustuksissa ja haasteissa, mutta iloinen kuitenkin kun niitä saan. Huomasin, että edellisiin saamiini tunnustuksiin olin alkanut vastata, mutta postaus oli jäänyt kesken. Höh. Ehkäpä palaan siihenkin, mutta nyt kuvia (tulkintavapaina :))

1) Lempiväri:

2) Lempieläin:

3) Onnennumero: 27 (jos jotain pitää sanoa)

4) Alkoholiton lempijuomasi:

5) Facebook vai Twitter: FB

6) Mistä pidät:

7) Lahjojen antaminen vai saaminen:

8) Lempimuotosi:

9) Lempipäiväsi:

10) Lempikukkasi:

Olen huonosti ehtinyt katsomaan kuka ei ole vielä saanut/vastannut tunnustukseen: poimithan mukaasi - tämä on sinulle!

Täydellinen paisti voitti

2011-11-15T20:07:00.001+02:00

HS:n esikoiskilpailun voittajaksi selvisi Satu Taskisen Täydellinen paisti. Kiinnostava! Olin tästä palkinnosta yhtä pihalla kuin Finlandialistastakin. Blogiarviot ovat jääneet mieleen, mutta itse ohitin tämän lukulistalla ehkä eniten kannen ja "ruokakirjamaisen" vaikutelman takia (juu, ei voi mitään, joskus takertuu epäolennaisuuksiin). Ehtiihän tämän myöhemminkin. Viime vuoden voittajasta Salmelasta tykkäsin, arvio täällä ja olen tykännyt näitä palkittuja lukea.

Täydelliseeen paistiin voit tutustua ainakin näiden blogiarvioiden kautta:
Järjellä ja tunteella
Kirsin kirjanurkka
Noora Valkoinen

Miika Nousiainen: Metsäjätti

2011-11-12T22:12:00.001+02:00

Miika Nousiainen: Metsäjätti
Suomi 2011
286 sivua. Otava

MIKSI?: Nousiaisen fanina ja korkeakoulutettuna paperimiehen tyttärenä tämä oli must.

LYHYESTI: Kaunis irtisanominen, simsalabim!

ISÄNPÄIVÄLAINAUS:
"Nykyisin me isätkin olemme mukana. Oma isäni ei ollut mukana synnytyksessä, ei kukaan mies siihen aikaan. Se oli saavutus, jos isä oli jonkin viikon mukanan kasvatuksessa."

FIILIS: Surkean Törmälän kasvatti on päässyt pitkälle Metsäjätti -yhtiössä ja sitten hänet lähetetään sulkemaan nuoruutensa paikkakuntaa pystyssä pitävä tehdas. Törmälän surkeutta toistetaan vähän tarpeettomastikin, mutta ehkä niille jotka eivät ole kasvaneet vastaavassa lähiössä tai pikkupaikassa täytyy vähän todistella. Monet meistä kuitenkin tuntee jo Törmälän todellisuuden.

Mietin pitkään ketä Nousiainen eniten tölvii ja miksi kaikki täytyy Törmälässä olla niin surkeaa. Lopulta tulin siihen lopputulemaan, että kaikki oli Helsingissä vähintään yhtä huonosti, vaikka pinta kiiltää siellä enemmän. Mistään oikeasta ei juurikaan puhuttu ihmissuhteissa kummassakaan paikassa. Toinen pakenee murheitaan ryyppäämiseen, toinen sisustamiseen, kaikki ovat lopulta työpaikkojensa armoilla. Toki voi sanoa, että se kenen palkka on viisinumeroinen omaa enemmän vaihtoehtoja. Mutta jos kaupasta ei saa rucolaa, niin sitten kaikille maistuu sama pizza.

"Niin se on. Sama suru jäytää rikkaitakin, mutta kyyneleet kuivataan parempiin kangaslaatuihin. Voi olla, että suru koskee hyväosaisiin vielä kovemmin. Onhan se isku kovempi, kun korkeammalta pudotaan. Valmiiksi masentunut ei pienistä järky."

Nousiainen osuu tarkasti ja kipeän kepeästi moneen maaliin. Nauroin ääneen, monesti varmaan itselleni ja muistoilleni. Välillä kauhistutti miten vaikeita aiheita kirjaan oli otettu. Joka tapauksessa Nousiaisen tapa sanoa juttuja on raikkaan huvittavaa.

"Kunnalispolitiikan ja arkielämän ääneen lausumaton perusperiaate on, että Törmälässä asiat eivät riitele, vaan ihmiset. Perusasioista kaikki ovat aina ollet samaa mieltä: saavutetuista eduista ei luovuta, vika on johtajissa ja muutos on uhka."
MUUT NOUSIAISET:
Lukukokemuksena kirja ei ylitä Maaninkavaaraa, joka oli minulle aivan huippu, mutta kotimaan kärkeen tämä nousee. Vadelmavenepakolainen ei ollut herkullisesta aiheesta huolimatta minun kirjani.

TOISAALLA:
jos määriä katsotaan, niin tämä on luetuimpia uutuukisia blogeissa:
kirjahamsteri
Noora Valkoinen
Luettua / Sanna
Hanna
Ilselä
Mari A.
Joana
Susa P.

TÄHDET:
+ + + +

Leffapoimintoja pimeisiin iltoihin

2011-11-11T10:00:00.000+02:00

Arthur (2011)
Joku paikallislehden toimittaja oli keksinyt hakkua aivan lyttyyn tämän uusintafilmatisoinnin ja kiiruhdan korjaamaan erehdystä! Pikkuvioistaan huolimatta tämä oli suloisempia, hauskimpia ja viihdyttävimpiä leffoja pitkään aikaan. Jopa mun inhokki-Garner on löytänyt itselleen sopivan roolin ja helen Mirren on loistava nanny.
TÄHDET:
+ + + +

Source Code (2011)
8 minuuttia aikaa keksiä miten juna ei räjähtäisi. Ja sama uudelleen. Upea leffa: riittävän toimiva tarina toistuakseen, kiinnostavat hahmot, kutkuttava ajatusleikki! Minulle tämmöinen tieteis-scifi toimii paremmin leffana kuin kirjana?! Vuoden parhaimmistoa.
TÄHDET:
+ + + + (+)

Unknown (2011)
Tässäkin oli ihan kutkuttava tarina: auto-onnettomuuden jälkeen kukaan ei enää tunnistakaan päähenkilöä. Vaimo ei tule katsomaan, eikä mikään muistikuva täsmää. Kuitenkin liikaa turhia mättökohtauksia, pitkitettyä juonenkehittelyjä ja junnaavuutta.
TÄHDET:
+ + + +

It's kind of Funny Story (2011)
Onnistunut mielisairaalaelokuva. Tykkäsin näyttelijoistä ja sanomasta. Tuli hyvä mieli. Aina nyt joku häiritsee, mutta silti peukut tälle.
TÄHDET:
+ + + +

Sovinto (2011)
Sikalat kirjasta tehty elokuvaversio on yllättävn onnistunut. Jostain syystä Rapace oli minusta ärsyttävä, mutta nuorempi versio hänestä loisti kyvyillään. Väittäisin, että kirja ja leffa eroavat toisistaan paljon korostuksiltaan, mutta molempia suosittelen. Kirja-arvioon tästä.
TÄHDET:
+ + + +

The Heartbreaker (2011)
Suloinen ja hauska komedia miehestä, jonka ammattina on särkeä sydämiä. Pitkästä aikaa oikeast iviihdyttävä ja toimiva ranskalainen komedia.
TÄHDET:
+ + + +

MUITA:
Onhan tässä tullut muitakin elokuvia katsottua, mutta näitä mainittuja suosittelen. Listoilla pomppivista voin sanoa esim. että The Whistlerblowerissa oli minulle liikaa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, vaikka elokuvan sanoma oli tärkeä. Bad Teacher ratsasti liikaa rajulla huumorilla, mutta naurattihan se. Henkilöhahmot oli vaan liian karikatyyrisiä. Pirates of the Caribian uusin versio on 11v:n mielestä paras elokuva koskaan, mutta mä en jaksanut katsoa sitä kokonaan... Päiväni Margueritten kanssa oli ihan suloinen, mutta vaatii varmaan sopivan mielenlaadun katsomishetkellä.

Finlandia blogikooste ja oho

2011-11-10T11:23:00.002+02:00

No oho. Juuri tänään mietin, että kai siellä joku nainekin täytyy olla. Ja olihan siellä, kaikki kuusi! Eikä yhtään niistä, joita olisin veikannut. Eikä yhtään, jota olisin lukenut. Uups. Ei ole kyllä muutkaan bloggaajat, tosi vähän arvioita löytyi! Löysin myös itselleni ihan uusia blogeja. Näillä pääsee Finlandian jakamisen alkuun:

Jenni Linturi: Isänmaan tähden
Noora Valkoinen
Morre
Jum Jum

Eeva-Kaarina Aronen: Kallorumpu
Kirjoituksia kammarista

Kristina Carlson: William N. päiväkirja
Kirjavinkit
Ilse
Katja
Noora Valkoinen
Rakkaus on koira...
Joana
Sanasulka

Laura Gustafsson: Huorasatu
Margaret Penny
Noora Valkoinen kirjailijasta

Laila Hirvisari: Minä, Katariina
Saran kirjat

Rosa Liksom: Hytti nro6
Kirjavinkit
Jaana M.

(Lisätkää kommenteihin mikäli olen missannut jonkun arvion.)

Finlandia Junior blogikooste + Jättityttö ja Pirhonen

2011-11-08T19:02:00.001+02:00

Kuvassa Finlandia Junior 2011 -ehdokkaat

(paitsi Taivaallinen suurperhe, joka ei ollut vielä ehtinyt meidän kirjastoon.)

1) Hannu Hirvonen – Pia Sakki: Rakastunut krokotiili (Tammi)
Katja

2) Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa, valoa, valoa (Karisto)
Lastenkirjahylly

3) Hannele Huovi – Kristiina Louhi: Jättityttö ja Pirhonen (Tammi)
Lastenkirjahylly

4) Eija Lappalainen – Anne Leinonen: Routasisarukset (WSOY)
Marjis
Morre
Sivukirjasto
Booksy
Kirjavinkit
Zephyr

5) Sisko Latvus: Kaukana omalta maalta (WSOY)
Kirjavinkit
Susa P.

6) Marjatta Levanto – Julia Vuori: Taivaallinen suurperhe (Otava)
Tätä en löytänyt vielä blogeista...

Jos muita arvioita löytyy, niin vinkatkaa! Mitäs arvelette voittajasta?
Yleisesi aiheesta on tähän menessä blogattu jo ainakin näissä:
Grafomania
Karoliina
Valkoinen kirahvi

Hannele Huovi – Kristiina Louhi: Jättityttö ja Pirhonen (Tammi) 32s.

6V. FIILIKSET:
Kirjastossa: "Tää näyttää tositosi kivalta, luetaan heti!"
Lukemisen jälkeen: "Se oli ihanaa kun niistä tuli onnellisia, eikä jättiläisen tarvinut olla enää yksin."

AIKUISEN FIILIS: Kenelle tulee mieleen nimetä lastenkirjan jättiläinen Tyyne Heikkiläksi ja häneen rakastuva mies Pertti Pirhoseksi? Nauratti. Kertomus on muutenkin suloinen tarina erilaisuudesta ja rajoja rikkovasta ystävyydestä. Kuvituksesta löytyy monta hauskaa ja oivaltavaa juttua. Meidän perhe suosittelee!

Camila Läckberg: Merenneito

2011-11-07T16:04:00.000+02:00

Camila Läckberg: Merenneito

Ruotsi (suom. 2011)

487 sivua. Gummerus

MIKSI?: Blogisuosituksista. Dekkareiden karttajana haluan aina silloin tällöin kokeilla kehuttua lajin edustajaa.

LYHYESTI: Pikkukylässä tapahtuu hurjia, eikä syyllistä meinaa löytyä.

FIILIS: Tämähän toimi! Unet ovat olleet viime kuukausina niin kallisarvoista valuuttaa, että edes kirjat eivät ole menneet niiden edelle, mutta Merenneidon kanssa oli pakko valvoa.

Kirja on osa sarjaa, joka kertoo poliisimiehestä ja tämän kirjailijavaimosta. En ole lukenut edellisiä, mutta ihan hyvin pääsin silti kärryille. Aina välillä viitattiin joihinkin aikaisempien osien tapahtumiin, mutta se ei haitannut. Patrik ja Erica ovat lapsiperhearkea pyörittäessään uskottavia päähenkilöitä.

Läckberg osaa viedä ja järkyttää lukijaa hienosti olematta suoranaisen raaka, mutta erityisesti kursivoidut osat kirjassa saivat minut voimaan pahoin. Parasta kirjassa on ihmissuhteet, se mitä kenenkin kerrotaan ajattelevan toisesta: mikä näkyy ja mikä kätketään. Myös juoni on rakennettu taitavasti niin, että kaikki paljastuu sopivan vähitellen. Rakenteessa on paljon onnistunutta.

Minulle kirjassa oli aika paljon henkilöitä ja tapahtumia, ehkä vähempikin olisi riittänyt? Kieli on tavanomaista ja nopeasti ohitettavaa, mutta tällaisessa kirjassa en vaadi enempää. Muistin silti, miksi en lue dekkareita - en vain osaa olla ahdistumatta. Varsinkin kun pahaa ja karmeaa tapahtuu lapsille. Loppu on ihan käsittämätön cliffhanger, onko muissakin Läckbergin kirjoissa tällaiset? Ei kai sitä voi kuin lukea seuraavankin osan.

MUUTA: Olin ihan järkyttynyt kun googlasin kirjailijan: hän näyttää juuri samalta kuin millaiseksi kuvittelin merenneidon! Kansi on tosi hienon karmiva.

TOISAALLA:

TÄHDET:

+ + + +

Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis

2011-11-06T16:59:00.001+02:00

Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis
Suomi 2011
327 sivua. Siltala

MIKSI?: No, mielensäpahoittajan jälkeen tämän nyt vaan lukee kaikki tässä maassa.

LYHYESTI: Romanialainen kerjäiläis-Forrest Gump kohtaa Jäniksen vuoden.

FIILIS: Romanialainen kerjäläinen päätyy Suomeen nappulakenkien toivossa (pojalleen). Eri vaiheiden jälkeen hän löytää yksinäisyytensä lääkkeeksi city-kanin. Ja sitten heitä viedään niin että kyytiä saa mm. terveydenhuolto, rakennustyömaat, marjanpoiminta, politiikka, maahanmuuttajat. Ansaitusti ja tarkkanäköisesti.

Parasta kirjassa on lukujen alut, joissa esitellään uusi hahmo ja lukijalle jää nähtäväksi miten hänen tarina yhdistyykään päähenkilöön. Vähintään yhtä parasta on taiturimaiset kielikikkailut, joita voi lueskella kateellisena tai sitten vaan innokkaasti nauttien ja ihaillen. Eikä se ole vaan kikkailua vaan sisältöäkin löytyy. Kyrön lauseen alussa ei läheskään aina voi tietää minne lopuksi joutuu. Tai pääsee. Sanoissa ja varsinkin ajatuksissaan.

Aluksi en innostunut, mutta kyllähän tämä tarina pian minutkin vei mukanaan. Ääneen aloin nauraa siinä kohdassa, jossa kerrottiin ravintolayrittäjästä, joka oli ollut Suomessa 20vuotta ja nukkunut sinä aikana 7,5 tuntia. Jäniksen vuoteni olen lukenut, mutta en muista/osaa tehdä vertailuja tuohon esikuvaromaaniin. Ei ainakaan itseluottamusta kirjailijalta puutu.

Satiiri on hankala laji, mutta Kyrö on varmasti Suomen mestari kyseisellä alalla. Silti kysyn; kuuluuko satiirin määritelmään se, että loppu menee aina överiksi? Vaikka se olisi perusteltavissa ja tarina pysyisi kasassa, minua silti ärsyttää loput joka ikisessä satiirissa jonka olen lukenut. (Tyylilajille uskollisena minunkin on kärjistettävä. Poikkeuksena sääntöön sanottakoon, että Kyrön 700g oli aika överi ihan alusta loppuun, heh.)

TOISAALLA: Tämän on lukenut jo ainakin Morre, Minna,Susa,
ja
Amma

TÄHDET:
+ + + +

identtiset kaksoset

2011-11-04T11:11:00.001+02:00

Pääsin tuossa edellisessä postauksessa kansisamaistusten makuun, niin täytyy perjantain kunniaksi julkaista toinenkin. Nämä molemmat ovat myös uutuuskansia:

Minä lähetin tänään hirviökeijun eskariin, vaikka juhlinkin mielummin Pyhäinpäivää kuin Halloweenia.
Lukuisaa ja mukavaa viikonloppua kaikille, juhlien kanssa tai ilman!

Robert Goolrick: Luotettava vaimo

2011-11-03T12:29:00.000+02:00

Robert Goolrick: Luotettava vaimo
Yhdysvallat (suom. 2011)
331 sivua, Karisto

MIKSI?: Blogivinkeistä. Kts. alla.

LYHYESTI: Luotettava vaimo ja pullo arsenikkia kaupan päälle.

FIILIS: Näh. Olen keksint käyttää termiä kaunokirjallinen jännitys ja tämä menee samaan kategoriaan, tosin vielä historia -lisäliitteellä.

Tapahtumapaikkana on kylmä talvi vuoden 1908 Amerikassa, kylässä jossa on yksi rikas ja yksinäinen mies ikävällä menneisyydellä. Hänelle saapuu vaimo ja uuden alussa menneisyys on vihdoin kohdattava.

En halua spoilata juonta, joten tarinasta ei voi kertoa paljonkaan. Luin tämän miellelläni ja kirjan ansio on ehdottomasti sen erilaisuus. On vaikea sanoa, mikä kirjasta tekee ainutlaatuisen, mutta jännite, kieli ja vetävä kerronta ovat varmasti syitä kirjan huikeaan menestykseen rapakon takana. Kirja ei vain raapaise syyllisyyden eri puolia vaan sukeltaa niihin. Syvällisiä oivalluksia on kätkettynä pitkin tarinan matkaa.

Kuitenkin - juoni oli arvattava, vaikka halusin tulla yllätetyksi. En myöskään uskonut riittävästi henkilöihin ja heidän motiiveihinsa. Kirjassa oli liikaa seksiä, eikä se ollut juonellisesti perusteltua. Ehkä kirja kärsi lukuajankohdasta tämän muuton keskellä, mutta en ihastunut.

TOISAALLA:
Vinkin poimin alunperin Insinöörin kirjahyllystä(5tähteä!) ja Satun luetuista. Sittemmin huomasin, että Mari A. liitti tämän vuoden parhaimmistoon. Myös kulttuuri kukoistaa blogissa on kirjoitteu tästä. Anneli oli ehkä eniten kanssani samaa mieltä.

MUUTA: Joskus tulee hassuja kansisamaistuksia. Minusta John Boyne: Tarkoin vartioitu talo (Bazar 2011) on todella samanlainen kuin Luotettvan vaimon kansi. Tarkemmin katsottuna yhtälaisyys ei ole niin selkeä, mutta ohimennen nähtynä luulin jossain kohtaa, että kyseessä on sama kirja. Boynen kirjan kansi on muuten paljon hienompi.

TÄHDET:
+ + +

arpajaisvoittajat:

2011-10-31T17:25:00.001+02:00

hiphei!
Me olemme muuttaneet!! Lainalaatikot on palautettu (mikä ei tarkoita, että tavarat olisivat paikoillaan), pallot ovat tippuneet ja kärsivällisyyden armolahjaa odotan yhä. Mutta koti on NIIN ihana!!
Muuton kunniaksi myös arpajaiset tulivat päätökseen, eli arvontakone arpoi voittajat:

Lahjakortti menee Norkulle Nenä kirjassa- blogiin. ONNEA!
Muut voittajat on KAtja Lumiomena-blogista. Katja saa valita itselleen kirjan, mikäli minulta löytyy jotain mitä hänellä ei vielä ole :) Kai nyt jotain sentään? :)
Ja palkinnon saa myös Liisa Luetut, lukemattomat - blogista.

Ottakaa yhteyttä niin sovitaan kirjoista. Pyydän kärsivällisyyttä myös teiltä, sillä palloja tippuu päähän siihen tahtiin, etten ihan toimi edes normaalinopeudella.

Nyt minulla on SE huone, josta voi katsella Saimaalle, lukea ja haaveilla. Blogikin siis päivittyneen tiuhemmin taas.

kesken ja jonossa

2011-10-28T19:32:00.002+03:00

Kun en saa luettua loppuun, enkä pääsen niiden kirjojen kimppuun jotka odottavat pinossa (tai siis laatikoissa, jossain niistä), anna viitteitä tulevasta:

Joonas Kostig: Kaikki on sanottu
Ensimmäsistä sivuista olen ollut fani. Isän kuoleman ympärille rakentuva sukupolviromaani vaikuttaa lupaavalta. Tämä kuitenkin vaatii oman tilan, joka ei ole tämän muuton keskellä, mutta pian pian. Blogeissa tätä ei vielä ole ollutkaan, mutta odotan huomiota tälle.

Robert Goolrick: Luotettava vaimo
Insinöörin kirjahyllystä ja Satun luetuista poimittu "murhaballadi" on melkein luettu. Erikoinen kirja, josta kuulette pian lisää.

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja
Kyrö-fanina odotan kovasti saavani käsiini sen Jänis-kirjan, mutta sillä aikaa ajattelin vihdoin lukea tämän. Kaikki hypetys on näköjään saanut aikaan sen, että odotin jotain ylihysteerisen hauskaa. Ei se ollutkaan. Hauskaa kuitenkin.

Lionel Shriver: Jonnekin pois
Tätä odotan kovasti, erityisesti Leena Lumen, Jennin ja Inan Lily -arvioiden innostamana. Pian.

Päälimmäisistä laatikoista(?) löytyy myös Johanna Venhon Syntysanat, Meritta Koiviston Poissa, ja Richard Powersin Suopeus. Muutamia mainitakseni.

Ally Condie: Matched (Tarkoitettu)

2011-10-27T09:41:00.001+03:00

Ally Condie: Matched (Tarkoitettu)
Yhdysvallat 2010 (suom.2011)
380 sivua. Tammi
Kindle edition

MIKSI?: Miten ihmeessä tämä oli mennyt minulta ohi? Löytyy jo suomeksikin. Puolisalainen mieltymykseni Nälkäpeli-trilogiaan sai kilpailijan.

GENRE: Nuoriso-scifiä(?), mutta en alkaisi lokeroimaan.

LYHYESTI: Täydellisessä yhteiskunnassa alkaa kyllästyttää.

FIILIS: Mahtavaa! Huomaan, että vaikka arvostan eniten kirjoissa kieltä ja tarinaa, en myöskään voi vastustaa hienosti rakennettua ajatusleikkiä. Aikuuisuuden kynnyksellä olevan Cassian elämä Yhteiskunnassa (Society) on laskettu todennäköisyyksien ja tutkimusten mukaisesti täydelliseksi. Kaikkien asukkaiden ruoka-annoksien kalori- ja vitamiinimäärä on optimaalinen, 17-vuotiaana heille annetaan yhteensopiva aviopuoliso ja 80-vuotiaana vuorossa on "hyvä kuolema". Informaation ylikuorimituskin on ratkaistu; on mm. 100 laulua, 100 runoa ja 100 historiallista tapahtumaa, jotka on säästetty kertomaan menneisyydestä. (Yhteiskunnan asukkaat eivät luo uutta.)

Kirja leikkii melkeinpä julman osuvasti vapaan tahdon ongelmalla. Yhteiskunnassa asukkaille pyritään antamaan juuri sen verran valinnanvaraa, että illuusio valinnasta säilyisi ja ihmiset pysyisivät tyytyväisenä. Miksi haluta pois täydellisesti suunnitellusta elämästä? Jos teet jotain kaavasta poikkeavaa, sillekin on laskettu todennäköisyys jo valmiiksi. Ihmisten analyyttisten luonnekuvausten perusteella voi ainakin näennäisesti perustella kaiken, myös vastustuksen. Uniakin monitoroidaan. Loppujen lopuksi kontrolli on kaikenkattavaa ja ahdistavaa. Onko pakotietä? Onko kuitenkin turvallisempaa pysyä hyvässä ja ennaltaarvattavassa elämässä?

Tarina ei sinällään yllätä, vaikka Condie kuljetti tarinaa monesti eri suuntaan kuin olisin kuvitellut. On kaksi poikaa, on kapina. Kuten sanottu, kirjan yhteiskuntarankennelma innosti enemmän kuin juoni, mutta kyllä tarinakin kantaa. Cassien taistelu alkaa isoisältä saadusta runosta. Sanat ovat olemassa hänelle, eikä niitä voi ottaa pois, niissä on valtaa.

Kirjan ahmaisee nopeasti, siinä on imua. Suosittelen joululahjaksi teineille ja miksei vanhemmillekin. Loistava kepeäksi välipalaksi. Nälkäpeliin verrattuna kirja on paljon kiltimpi. Meidän perheessä tästä on myös saatu lukuisia keskusteluja aikaan - kuinka paljon meillä loppujen lopuksi on vapautta valita?

MUUTA: Hieno kansi, eikö? Ihanaa, ettei sitä ole alettu muuttamaan alkuperäisestä. Seuraava osa Crossed, ilmestyy Yhdysvalloissa ensi tiistaina ja olen ennakkotilannut sen latautumaan Kindleeni silloin.

TOISALLA:
HS
KSML
Katinkan kirjasto
Vinttikammarissa
kirjakissan luetut

TÄHDET:
+ + + + (+ )

Voi kirjamessu sentään!

2011-10-25T14:48:00.001+03:00

Miten maailmassa voi olla mahdollista, että kun jo vuosi sitten päätin, että2011 menen kirjamessuille satoi tai paistoi, niin tuo päivä valikoituu meidänperheen MUUTTOPÄIVÄKSI?!?!(Huomautettakoon, että emme ole muuttaneet 5,5 vuoteen) Ja blogitapaaminen ja kaikki jää taas välistä, nyyh.Vielä viikko sitten olin sitä mieltä, että eiköhän me saada tämä sille mallilleennen viikonloppua, että mamma "piipahtaa" tuon 2,5h ajomatkanpäähän messuvierailulle. Mutta sitten tuli pari muuttujaa, japarkettihiojallakin kestää. Eikä tätä kuuta ole ihan kamalasti jäljellä...

Minulla on muuten NIIN kova ikävä kirjojen pariin ja blogeihin, ettäpakahduttaa. Onneksi olen sentään jotain lukenut.

Ja yksi huone valmistui tänään, se on 6v:n itse suunnittelema: "Voiihanaa, minun huoneeni hohtaa pinkkiä", hän sanoi ihastuneena lopputuloksennähtyään. Toivottavasti itsekin olen yhtä ihastunut kun tämä kaikki on ohi.Ehkäpä saatte jopa nähdä kuvan tai kaksi :) Ja hyviä messuja, jään odottamaan kuulumisia sieltä!

Lahjakorttiarvonta! Vielä ehdit!

2011-10-24T05:30:00.000+03:00

Kurkkaa täältä ja osallistu! Aikaa 31.10 asti.

kadonnut kirjatermi

2011-10-22T23:19:00.000+03:00

Kävin muutaman tunnin vierailulla Helsingissä paetakseni remppaa ja muuttoa (joka on muuten edistynyt varsin hyvin). Piipahdin tietysti Akateemisessa. Olen halunnut pitkään lukea jotain ruotsiksi ja ostinkin Jo Nesbon Huvudjägarna -minikirjan. Onko sen nimi minikirja?! Mitä pidätte formaatista? Ruotissa näitä kait kutsutaan excess -kirjoiksi. Kirjan koko on siis 8x12cm ja sivut ovat ohuita kuin Raamatussa. Kirjaa luetaan pystysuunnassa ja yksi sivu on yksi aukeama. 350sivun kirja menee todella pieneen tilaan! Minusta tämä on aika hauska. Onko joku muu teistä kirjoittanut näistä? Onko tälle joku suomenkielinen nimi? Ensimmäinen käyttökokemus on positiivinen, vaikka sivunkääntäminen vaatiikin vähän opettelua kun ovat niin ohuet. Luen tosin niin hitaasti ruotsiksi, että verkainen sivunkääntö sopii lukutahtiin hyvin.

Hinta oli 12.90€ eli hitusen enemmän kuin uutuuspokkari. Voisi olla halvempikin...

Ps. Muistakaa osallistua arvontaan! (kts. edellinen postaus)

bloggaaja goes jonglööri + ARVONTA

2011-10-11T09:39:00.001+03:00

PALLOJA ILMASSA TÄNÄÄN:

Laskujen maksu, remonttitarvikkeiden ostoa, opintojen viikkotehtävä, 5 lasta hoidettavana (joista 2 vauvaa), yhdet asuntokaupat (anopin kanssa), lapsen kanteletunti, pyykkivuori, kanien muutosta sopiminen, tyhjän jääkaapin taikominen täydeksi, keskeneräinen joululahjalapanen, tavaroiden purkaminen matkan jälken, puhelu ystävältä ja viesti toiselta, koko omaisuuden pakkaaminen laatikoihin ja säkkeihin, iltasatu, vähän riitaa, sen uuden kodin pintarempan suunnittelu, imetystä vähintään 3 tunnin välein, vanhan asunnon tapetointi, tiskit.
Ai niin, tietääkö joku miten saa piirrustuksen pois tapetista?!?

Jos ei joku pallo kohta tipu, niin ihmeitä näköjään tapahtuu.

Tai sitten olen supersankari, mutta se paljastui vasta nyt.

Koska en ehkä kuitenkaan ole saanut supervoimia ja seuraavien 20 päivän ohjelma on hyvin vastaavanlainen, blogi saattaa olla vähän hiljaisempi.
(Tarkempi saattaa huomata ironian ja sen, ettei lukemista mainita lainkaan. Toisaalta sitä ei myöskään tiedä: joskus kun on liikaa tekemistä,
niin blogi ja lukeminen on hyvä keino paeta kaikkia hommia.)

ARVONTA:
Jotta täällä tapahtuisi ainakin jotain, järjestän arvonnan.
Voittaja saa 25€ lahjakortin adlibris.com -verkkokirjakauppaan.
Kakkoselle ja kolmoselle luvassa on kirjat oman valinnan mukaan. Erityisesti haluan arpoa Antti Tuomaisen Parantajan (kovakantinen, uusi)
-sekä kirjailija että kirja kaipaa blogisavuja.
Mahdollisuus oman kiinnostuksen mukaan on voittaa myös esim. Rakkauden aikakirja, Kehonpalvoja, Naapurit, Aleksanterin opettaja tai Rautasydän
(lista mahdollisesti vielä täydentyy).

Osallistu liittymällä lukijaksi tai olemalla sellainen ja jättämällä kommentti.
Toisen arpalipun saat linkittämällä arvonnan Parantaja - kuvalla.
Arvonta päättyy 31.10, jolloin kaikki on valmista. Tai ainakin pitäisi olla.

Inna Patrakova: Naapurit

2011-10-10T10:34:00.000+03:00

Inna Patrakova: Naapurit
Suomi/Venäjä 2011
190 sivua. Helsinki-kirjat

MIKSI?: Kun täällä meillä päin tulee harjoiteltua naapuruutta venäläisten kanssa päivittäin, niin täytyyhän siitä kertova kirja lukea.

LYHYESTI: Suomalainen pariskunta saa uusrikkaat venäläiset mökkinaapurit Saimaalle.

FIILIS: Kaikenlaisten häirikkönaapurieden jälkeen saapuu pahin mahdollinen katastrofi Leppästen mielestä: venäläiset naapurit. Voiko roskakatokseenkaan mennä enää kuin luotiliiveissä?

Patrakova rakentaa tarinansa leikitellen stereotypioilla. Kyytiä saavat niin suomalaiset kuin venäläisetkin: tässä onkin kirjan ehdoton vahvuus. Kirjailija on Suomessa asuva venäläinen, joten hän tietää mikä tällä puolen rajaa vaikuttaa täysin kummalliselta (esim. roskien lajittelu) ja hänellä on myös riittävästi tietämystä siitä, mikä suomalaisia vastaavasti ihmetyttää rajanaapureissaan. Kumpikaan osapuoli ei pääse loistamaan tässä asetelmassa. Yhteistä löytyy lähinnä viinanjuonnissa, mutta onneksi myös hädässä autetaan. Yksi näkökulma lisää tulee Leppästen tyttärestä, joka vanhempiaan ärsyttäkseen opiskelee venäjää yliopistossa. Päästäänpä tarinassa vierailemaan Pietariinkin varsin rajuin seurauksin.

Kirja on varsin lyhyt ja sopiva välipalakirjasi. Siinä on tavallaan kaksi tarinaa, joiden yhteenliittäminen ei ihan onnistu. Kärjistykset toimivat hauskuuttajina, mutta toisaalta olisin toivonut menemistä pintaa syvemmälle.

(Itse olen vieraillut Venäjällä useasti, tosin pitkälti avustustarkoituksissa, mutta myös lomilla. Tyttäreni aloitti Suomalais-Venäläisen koulun eskarissa. Minulla on venäläisiä ystäviä jne.. SILTI on myönnettävä, että väärinkäsityksiä ja ennakkoluuloja löytyy itseltä ja lähipiiristä vaikka muille jakaa. Niiden niittämiseen tarvitaan paljon lisää kanavia.)

MUUTA: Aihe on ehdottoman tärkeä! Mahtavaa, että Suomessa julkaistaan tällainen kirja. Tuntuu ikävältä luokitella, mutta minä en ainakaan tiedä yhtään venäläisen maahanmuuttajan kirjoittamaa kirjaa tämän lisäksi. Löysin muuten sivuston ruslania.com jossa myydään kirjoja, jotka liittyvät Venäjään tai ovat venäläisten kirjoittamia. Kannattaa tutustua!

JA VIELÄ: Kansi on minusta hauska ja tarkasti kirjalle tehty. Takakantta en sijaan suosittle lukemaan. Ikävä kyllä siinä on taas hyvä esimerkki siitä, miten pieleen takakansitekstin voi kirjoittaa. Kommenteissa Mari A. kertoi lukeneensa kirjailijan esikoisen(?) Tulkki. Onko muut lukeneet sitä?

TÄHDET:
+ + + (+)

Katie Arnoldi: Kehonpalvoja

2011-10-03T13:23:00.002+03:00

Katie Arnoldi:Kehonpalvoja (Chemical Pink)
Yhdysvallat (suom. 2011)
263 sivua, Helsinki-kirjat

MIKSI?: Kehonrakennusaihe kiinnosti minua, koska lähipiiriini kuuluu monia lajista innostuneita. Itse tunnen asiaa kohtaa pelonsekaista kunnioitusta ja ihmetystä. ("Kehonrakennukseen" kuuluu useita eri lajeja, joista toiset ovat terveempiä kuin toiset. Kirjassa esitetty todellisuus on sieltä sairaammasta ääripäästä.)

LYHYESTI: Aurora myy ruumiinsa ja sielunsa treenatakseen raskaan sarjan ammattilaiseksi.

KIRJE KIRJAILIJALLE: "Hei Katie! Arvostan sitä, että kirjoitit kirjan erinomaisella taustatutkimuksella itsellesi tutusta aiheesta. Henkilöhahmosi ovat myös pelottavalla tavalla todentuntuisia.

Charlesin tapa hallita ihmisiä on todella vastenmielinen. Auroran motiivit kiinnostivat minua eniten: Miksi hän on valmis uhraamaan kaiken itsemäärämisoikeutensa, terveytensä ja läheiset ihmissuhteensa saavuttaakseen menestystä kehonrakentajana? Olisin halunnut päästä hänen päänsä sisään vielä enemmän tämän kysymyksen osalta.

Minua kuitenkin nolottaa kirjoittaa tätä kirjettä sinulle. Kirjasi sisälsi niin paljon sairaita ja pervoja kohtauksia, etten olisi halunnut lukea niitä. Vaikutti siltä kuin olisit kirjoittanut kirjaasi kaikista pimeimmät koskaan mieleentulleet jutut lainkaan niitä suodattamatta. Menetin ruokahaluni romaanisi parissa. Laittomien lääkeaineiden käyttäminen ja niiden aiheuttamat muutokset Auroran kehossa olivat yhtä lailla ällöttävää luettavaa. Siihen olit varmasti pyrkinytkin.

Minua kiinnosti kirjassa erityisesti vääristynyt kehonkuva ja ihmissuhteet. Auroran suhde tyttäreensä järkytti ja sopii kuvaukseksi myös muihin tilanteisiin, joissa vanhemman huomio on kokonaan toisaalla. Osasit yllättää tapahtumilla, eikä kirjaa voi syyttää ennaltaarvattavaksi. Kirjan rakenteessa ja siirtymissä oli myös jotain hyvin raikasta.

En silti voi sanoa nauttiineeni kirjastasi, vaikka sinulla on kirjoittamiseen lahjoja. Ainakin tulin lukeneeksi jotain, mitä en tavallisesti ikinä lukisi. Jos kirjoitat seuraavaksi jotain vähemmän pervoa, luen sen mielelläni. Kehonrakennus (vielä naisten!) on aiheena äärimmäisen kiinnostava.

Terv. ilmeisen konservatiivinen suomalainen kirjabloggari"

KIRJASTA SANOTTUA:
"Luin kirjan yhtä soittoa, neljässä ja puolessa tunnissa, en vain voinut laskea sitä käsistäni. Koominen ja kammottava, sadistinen ja hillitön, traaginen ja hauska, kaikkea samanaikaisesti. Miten mahtavan, K-18-elokuvan tästä saisi jonkun John Malkovichin kaltaisen näyttelemällä, iljettävällä päähenkilöllä, joka rakastaa lihaksiaan sukupuolettomiin muotoihin rääkkäviä naisia. En ole koskaan lukenut mitään tämän kaltaista. Tämä on kuin Marquis de Sade olisi päässyt taas irti ja kolkuttelisi kotioveamme lemmenluullaan.”
-LIZ SMITH, NEW YORK POST
TÄHDET:
+ + +

Chicago, nauru, äitiys

2011-10-03T11:50:00.000+03:00

Minäkin lähdin mukaan leikkiin ja tämä oli niin kiva, että täytyi tätä varten ihmisten ilmoille. Kiitos Paula sanoista, aivan uskomattomat valinnat!!

Chicago - Rakkautteni tuohon kaupunkiin on jotenkin hassua. En ole niinkään kiintynyt tiettyihin paikkoihin, vaan kokonaisuuteen: skyline, downtown, magnificent mile. Minusta on mahtavaa kulkea sen kaduilla ja kääntää niskaa kohti pilvenpiirtäjien kattoja. Ehdoton lempipaikkani on pieni niemenkärki, jonka päässä on planetaario. Sieltä näkee koko kaupungin. Tähän kaupunkiin liittyy erityisen paljon rakkaita ihmisiä ja ihania muistoja kymmeniltä vierailuilta.

pelit - Hurahdan aina peleihin, ovat ne sitten lauta-, pleikka-, wii-, iPhone, pokeri- tai tietokonepelejä. Voisin kuulua johonkin pelaajien AA-kerhoon ja yritänkin rajoittaa pelaamista. Arki on onneksi niin kiireistä, että pelaaminen on jäänyt vähälle. Mahtavaa on kun 6v. alkaa osata pelata: se on mukavaa yhteistä ajanvietettä silloin tällöin.

nauru - Olen viime aikoina nauranut usein. Nauruni kuulostaa vieraalta, sillä se oli välillä pitkään kateissa. Hassua, etten ymmärtänyt ikävöiväni naurua. Vauvamme on myös alkanut nauraa, eikä suloisempaa ääntä ole olemassakaan.

elämys - Haluaisin taistella elämyskeskeisyyttä vastaan, arjen puolesta. Elämyksiä voi toki kokea arjessakin: kirja säväyttää, hyvä keskustelu tuo oivalluksen, pyörälenkki lapsen kanssa vie seikkailuun, hiljainen hetki pysäyttää. Toki kaipaan sopivasti myös uusia maisemia, tuoksuja, haasteita, extremeä.

äitiys - Jatkuva ihmetyksen ja kiitoksen aihe. Äitinä olemista opin joka päivä jotain, mutta silti tuntuu että olen ihan aloittelija. Parasta äitiydessä on lapseen tutustuminen ja yhteiset hetket.

Jos haluat vielä leikkiä, niin kerro siitä kommenteissa!! Saat minulta sanoja.

Vaaroja

2011-10-02T08:53:00.001+03:00

Tää häippäsi kauniisiin maisemiin kirjapinon kera. Eihän täällä onneksi ees nettiyhteys toimi, niin voi keskittyä lukemiseen :) Syyskuu jäi nyt vaille yhteenvetoa, mutta ehtiihän tuon. Hyvää viikkoa ihanille lukijoilleni! Muuttoarvonta tulossa pian (blogi ei muuta, bloggaaja vaan).

- Posted using BlogPress from my iPhone

Hän lukee!

2011-09-29T02:36:00.001+03:00

Unicefin ensikirjat maistuvat todella hyvälle!

Posted using BlogPress from my iPhone

Kamila Shamsie: Kartanpiirtäjä

2011-09-27T19:02:00.005+03:00

Kamila Shamsie: Kartanpiirtäjä
Pakistan/Englanti 2002 (suom.2011)
391 sivua, Gummerus

MIKSI?: Pidin todella paljon Poltetut varjot - romaanista, joka ei mielestäni saanut riittävästi ansaitsemaansa huomiota. Tämän sain lahjaksi uunituoreeltaan painosta ja hotkaisin heti.

LYHYESTI: Kaikki lyhennelmät kuulostavat liian lattealta. (Tiedättehän: ystävyyttä, rakkautta, salaisuuksia.)

FIILIS: Tähän kirjaan on pakkautunut kaikki se, mitä kirjoissa rakastan:

1) Kirja kertoo aikakaudesta ja maasta, josta en oikeastaan tiedä mitään. Sydänystävät Karim ja Raheen kasvavat Pakistanissa, jonka lähihistoriasta ja -tulevaisuudesta löytyy sotaa ja levottomuuksia. Nämä kaikki jättävät heihin jälkensä. Kirjailija onnistuu tuomaan lukijan vieraan maan kauneuden ja ristiriitojen keskelle niin, että hän tuntee olevansa kotonaan.

2) Kirja on vahva kasvutarina, joka ei päästä lukijaa aivan helpolla. Jo vauvoina Karim ja Raheen vaikuttavat ymmärtävänsä toisiaan. Kasvaessa mikään ei kuitenkaan ole yksinkertaista. Vanhemmat eivät ole täydellisiä ja vielä vähemmän täydellisiä ovat he itse. Shamsie kirjoittaa kauniisti ja suoraan sanoittaen monia ajatuksia, jotka tunnistan. Lukijalle lahjoitetaan oivalluksen hetkiä ja tulin myös lohdutetuksi. Henkilöiden aitous ja moniulotteisuus tekevät tarinasta vangitsevan.

3) Kirjan kieli on poikkeuksellisen kaunista. Tässä teoksessa bonuksena on henkilöhahmojen rakkaus kieleen ja monet kielileikit. Suomentajalle erityiskehut!

Pidin tästä enemmän kuin Polteuista varjoista. Tarina oli intensiivisempi, keskittyneempi ja kauniimpi. Lähihistoria vie vahvasti tarinaa, mutta henkilöt ovat onnistuneesti keskeisempiä. Ihan kaikkea en ymmärtänyt, mutta se ei haitannut. Oli mukavaa jäädä pohtimaan, miksi jokin asia meni eri tavalla kuin olisin kuvitellut. Henkilöhahmoissa menin helposti sekasin, mikä oli kirjan häiritsevin piirre.

MUUTA: Kansi on todella kaunis!

TÄHDET:
+ + + + +

selityksiä

2011-09-26T21:14:00.002+03:00

"Mitä mieltä?" -keskustelu blogiarvioista ei missään vaiheessapitänyt koskea Chris Cleavea. Keskustelusta sinällään tuli todella hieno(kiitos kaikille!) ja se saa edelleen jatkua. Itseäni kuitenkin harmittaa,että käytin huolettomasti heittoa Cleavelta herättämään ajatuksia aiheesta(kirjoittamani ei edes pitänyt aivan paikkaansa ja oli helpostiväärinymmärrettävissä, kts. kommentit). Mitä hänet tavatessani juttelimmeaiheesta ja mitä siitä minulle tuli mieleen, muuntui vielä kirjoittaessanisiitä blogiini. Koko homma tuli sitten vielä aivan turhaan yhdistetyksiCleaveen. Olen pahoillani. Yritin jo paikkailla tätä kommenteissa, enkäonnistunut. Kaiken uhalla sanon vielä, että:

A) Cleve on ERITTÄIN blogimyönteinen, innoissaan blogeista ja tukemassaniitä.

B) Hän suhtauu myönteisesti bloggareiden kirjakritiikkiin.

Tuosta "worst review ever"-jutusta on enemmän luettavissa täältä. Nauroin todella paljon lukiessani sitä ja se kertookin paljon kirjailijanloistavasta huumorintajusta. Ja kommenteissa voi myös lukea oikeampaatodistusta Cleavesta paikalla olleilta Katjalta ja Karoliinalta. Ugh. Ainakinsain itselleni hyvän opetuksen siitä, että kannattaa miettiä tarkemmin mitäkirjoittaa.

Pian saatte muuten lukea kirjasta, joka on aivan IHANA. Nauratti, kun Minnauudesta Ilselästä lupaili samaa!

Ps. Käsi on kipeä lukemattomista allekirjoituksista. Meillä on nyt ihan omakoti! Ja hetkellisesti tililläni käväisi PALJON rahaa :) Mahtava tunne!!!

mitä mieltä?

2011-09-25T13:43:00.001+03:00

Chris Cleaven tapaaminen alkoi keskustelulla siitä, olimmeko me bloggaajat pitäneet hänen kirjoistaan. Ja olimmehan me. Cleave kertoi saaneensa elämänsä kauheimman arvion englantilaiselta bloggaajalta. Hän toivoikin, että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, on parempi olla hiljaa blogeissakin.

Olen periaatteessa samaa mieltä. Useimmiten blogeissa näkeekin kiittäviä arvioita, koska suurin osa meistä lukee viihtyäkseen ja ns. huonot kirjaa tulee jätettyä kesken tai unohdettua vähin äänin. Itse olin kuitenkin juuri samana päivänä tehnyt 2,5 tähden arvion Anna-Leena Härkösen kirjasta ja tunsin omantunnon piston.

Tuleekin mieleeni kaksi periaatetta, jolloin kirjasta ainakin saa sanoa negatiivista:

1) Kirjailija on laajalti tunnettu ja luettu. Yksi arvio sinne tai tänne ei hetkauta mihinkään suuntaan.

2) Kirja on kovasti suosittu ja hypetetty, mutta siitä tulee itselleni pettymys.

Olisiko vielä joku muukin tilanne?

Olen myös miettinyt esim. esikoiskirjailijoita, joiden kirjat jäävät lähes kokonaan vaille huomiota (tosin eipä sellaisia kirjoja tule usein itsekään löydettyä). Mutta olisiko parempi, että niistä yrittäisi sanoa jotain, vaikka se ei olisi positiivista? Onhan se varmasti niinkin, että kirjasta voi kertoa rakentavasti, siis kertoa mistä piti ja mistä ei ja jättää vaikka tähdet antamatta?

Mitä mieltä olette?

Chris Cleave: Incendiary

2011-09-23T17:07:00.000+03:00

Chris Cleave: Incendiary
Englanti 2005
335 sivua
Kindle edition for iPhone

MIKSI?: Pääsin tapamaan Chris Cleven. Yritin ehtiä lukea hänen esikoisensa ennen tapaamista. Molemmat tekivät lähtemättömän vaikutuksen: Chris oli hurmaava englantilainen ja Incendiaryn lukeminen kannatti. (Koska ei ole hyvien tapojen mukaista kertoa yksityiskohtia illalliselta voin sanoa vain, etten ilmeisesti mokannut mitään erityistä. Kiitos kovasti kommenteistanne ja vinkeistä tapaamista varten. Olo oli liisaihmemaamainen, sillä kirja-ala ja kaikki mikä siihen liittyy on minulle niin vierasta. Onneksi rakkaudella kirjoihin pääsi juuri niin pitkälle kuin tarvitsikin. Kirjoista minä voin puhua aina ja mielelläni.) Chris itse kertoi tarinan Incendiaryn julkaisusta, jota hän kuvasi sanalla katastrofaalinen. Kirja kertoo Lontooseen tehtävästä terroristi-iskusta. Kirja julkaisupäivänä tapahtui Lontoon metroiskut (7.heinäkuuta 2005). Kirjaa markkinointia varten joka puolella Lontoota oli ripustettu julisteita, jonka kuvassa Lontoo savusi ja siinä luki Chrisin nimi ja tuo päivämäärä. Aivan käsittämättömän surkea yhteensattuma. Turha kai kertoa, että suuresti hypetetyn kirjan myynti floppasi täysin. Ymmärtääkseni Little Been tarinan myötä tämäkin kirja on saanut arvoistansa huomiota.

LYHYESTI: Kun perhe räjähtää terroristi-iskussa, voi kirjoitella Osamalle sellaisia havaintoja kuin: "I don't know if you've ever tried to cut your wrists with a hospital tray Osama well I wouldn't waste your time if I were you."

FIILIS: Aloitin kirjan lukemisen juuri vauvan saatuani ja jätin sen kesken kun aihe tuntui niin raskaalta. (Tätä en muuten kertonut Cleavelle). Onneksi nyt kuitenkin innostuin jatkamaan, sillä tarinassa on paljon muutakin kuin lapsensa ja miehensä menettävä äiti. Päähenkilön moniulotteisuus on myös lopulta kirjan ehdoton vahvuus.

Kirja on kirjeromaani muotoa "Dear Osama...". Päähenkilön sydäntäraastava ja toisaalta ironinen jutustelu kertoo surun täyttämästä vuodesta, jolloin myös koko Lontoo muuttuu. Kirjassa on yhteiskunnallinen ja poliittinenkin ote, mutta tarina tulee kovin lähelle lukijaa tapahtumien henkilökohtaistamisella. Kirjan kieli on erityistä. Lauseet ovat pitkiä ja korostavat päähenkilön tiettyä yksinkertaisuutta ja "työväenluokkaisuutta".

Clevaen kirjoissa on paljon samanlaista. Tapahtumat ovat vaikeita ja yhteiskunnallisia, mutta niitä tarkastelaan yksilön näkökulmasta. Kirjailijalla on poikkeuksellinen kyky kirjoittaa terroristi-iskusta tai kansanmurhasta ihmeellisen toiveikkaasti. Hänen henkilöhahmonsa ovat melkein korostetun risitiriitaisia ja yllätyksellisiä. Kirjoissa huomionarvoista on myös kielen vivahteet.

"The girl at the reception desk was very helpful when I asked her to check if Terence Butcher was staying there and the barman was very helpful when I asked him to only serve me doubles in fact all the staff were very helpful Osama so if you ever find yourself needing to break a long journey in between massacres I recon you could do a lot worse than a Travelodge."

MUUTA: Julistaudun Cleave- faniksi. Jään odottamaan seuraavia kirjoja innolla.

TÄHDET:
+ + + +

Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos

2011-09-21T09:31:00.000+03:00

Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos
Suomi 2008
351 sivua, Otava

MIKSI?: Härköseltä ilmestyi äskettäin uusi kirja Onnen tunnit, jota esitellään juuri nyt monessa blogissa. Minulta oli tämä Ei kiitos lukematta ja bongasin sen kaverin hyllystä.

LYHYESTI: Vaimo ei saa ja sit se saa ja mies on vaan ihan pihalla.

FIILIS: Ei kiitosta heru tälle kirjalle. Olen pitänyt (pidän!) Härkösestä, mutta jostain syystä tässä kirjassa on paljon sellaista, mikä tökkii.

En pitänyt hahmoista. Molemmat avioliiton osapuolet ovat jotenkin harvinaisen säälittäviä ja myötähäpeää aiheuttavia. En ymmärtänyt sanomaa. Avioliitto paranee pettämällä? Come on. Avioliitto on vaikeaa? Ai ihanko tosi?

Härkönen on parhaimmillaan nasevissa dialogeissa tai osuvissa huomioissa, kuten aina. Ja jotain kertoo tietysti sekin, että luin kirjan loppuun asti. Toivoin tosin koko ajan, että tarinaan olisi tullut enemmän sisältöä tai jotain.

Ääh ja höh. Maailma näytti jotenkin hölmömmältä kuin aikaisemmin tämän luettuani ja sellaista en kirjoilta kaipaa.

TÄHDET:
+ + (+)

ruusuja

2011-09-19T17:53:00.000+03:00

Kiitos Katjalle tunnustuksesta! Lempijuttuja...

Lempiruokani: Taisin vastata johonkin aiemmin, että sushi. Melkeinpä mikä tahansa on hyvää ja mielekästä, jos se on lähi/luomuruokaa ilman lisäaineita ja rasitteista tuotantoketjua.

Lempimakeinen: kuivatut hedelmät ja pähkinät ovat ihania, mutta rakastan salmiakkia ja lakritsaa. Katjesin kalat ovat palanneet lähikauppaani ja niitä on vaikea vastustaa.

Lempilukeminen: vaikka luen laidasta laitaan, niin huomaan pitäväni eniten pohjavireeltään hitusen filosofisista ja/tai yhteiskunnallisista kirjoista, joiden tarina ja kieli ovat kohdallaan.

Lempipaikka käsitöille: neulomisintoni tulee ja menee, mutta useimmiten istun sohvan kulmassa.

Lempielokuvani: erottuvat visuaalisesti massasta tai sittenvangitsevat tarinallaan. Viime ajoilta hyviä esimerkkejä näistä ovat Limitless - Rajaton, sekä huippuosuva Last Night.

Lempijuttuja kuulisin mielelläni ihanista blogeista: Zephyr, Mari A., Jenni, Satu ja Leena Lumi.

Chris Cleave -apua!

2011-09-18T16:22:00.000+03:00

Minä aion osallistua käytännössä elämäni ensimmäiseen kirjatapahtumaan. Little Been tarinan kirjoittaja tulee Suomeen! Minut on joidenkin muiden lukijoiden (bloggaajien?) kera kutsuttu illalliselle hänen kanssaan ensi keskiviikkona. Minulla on kaksi ongelmaa:

A) Mitä sanon hänelle?
Eli halusisinkin kysyä teiltä mitä haluaisitte tietää kirjailijasta tai kertoa hänelle? Koska kirjailijalle halutaan esitellä ns. tavalisia lukijoita minun ei kai tarvitse osata sanoa mitään erityisen kirjallista. Se on erittäin hyvä ainakin siitä syystä etten osaisikaan. Osallistukaa silti tähän puheenaihekeskusteluun, pliis!

B) Mitä laitan päälle? :) (Tämän joudun varmaankin ratkaisemaan itsenäisesti. Ajattelin kiinnittää erityistä huomiota siihen, ettei sen hetkisessä asussa olisi kovin paljon puklua.)

Onko muuten kommentteja Cleaven esikoisesta Incendiarystä? Lainasin Kindleni ystävälleni, enkä jaksaisi lukea sitä puhelimella, mutta nyt on kai pakko...

PS. Blogihiljaisuus johtuu osiltaan siitä, että on vähän tullut "shoppailtua". Vuoden kestänyt asunnonetsintä näyttää vihdoin päättyneen: meille on löytynyt oma kiva koti!

Ron Currie, JR: Juniorin erikoinen elämä

2011-09-14T07:56:00.000+03:00

Ron Currie, JR: Juniorin erikoinen elämä
Yhdysvallat 2009 (suom. 2011)
364 sivua, Bazar

MIKSI?: Kirjaston uutuushyllystä. Aihe ja rinnastukset Vonnegutiin kiinnostivat.

GENRE: Kustantajan sivuilla luokitteluna scifiin ja fantasiaan. Tämän ei toivottavasti karkoita ketään (itse olisin välttänyt tätä, jos kirjaa olisi markkinoitu minulle noilla määritelmillä.) Englanniksi on olemassa termi apocalyptic fiction.

LYHYESTI: Junior tietää, että maailma loppuu pian.

FIILIS: Minulla kesti hetki päästä tähän mukaan, mutta sitten olinkin jo aivan myyty.

Juniorin tarina alkaa kohdusta ja aivan elämänsä alusta hän jo tietää, että maailma loppuu 36 vuoden ja 168 päivän kuluttua. Onko millään siis mitään väliä? Currie näyttää hienosti, miten elämän sattumanvaraisuus ja toisaalta valintamme ohjaavat meitä. Maailmanloppu tuo näkökulman, joka muuttaa väistämättä perspektiiviä asioihin.

Lapsena Junior on varsin synkkä. Suhde Rodney-veljeen, vanhempiin tai luokkatovereihin on yliälykkäälle maailmanlopun ennustajalle hankala (vaikka ei kertoisi kenellekkään). Pidin ehkä eniten siitä, ettei kirjassa ole yhtään sankaria. Juniorin synkkyyteen taipuvainen äiti, työhön pakeneva isä, baseballsankari veli, tyttöystävä Amy, sekä Junior itse - he ovat usein raivostuttavankin todentuntuisia riippuvuuksineen ja arkisine ongelmineen.

En halua kertoa liikaa umpikujista ja valinnoista joihin Junior päätyy etsiessään tarkoitusta. Lupaan, että naurat, suret ja toivot. Kirjailijan ratkaisut yllättävät, rakenne on kiinnostava ja toimiva. RAKASTIN tämän kirjan sanomaa ja loppua.

Jokainen meistä tietysti kohtaa ajallaan maailmanloppunsa. Vaikka kirjan carpe diem -ajatus ei ole uusi, kaipaamme kaikki muistutusta siitä aika ajoin. Ainakin jos se tulee näin hienossa kirjassa.

MUUTA: En löytännyt tätä yhdestäkäään blogista? Voiko pitää paikkansa?

TÄHDET:
+ + + + (+)

Rajaton ja elokuvia

2011-09-12T10:01:00.002+03:00

Rajaton (2011)
LYHYESTI: Vuoden ehdottomasti parhaita elokuvia (paras?). Jos Vettä elefanteille -leffan kohdalla harmittelin visuaalisten mahdollisuuksien haaskaamista, niin tässä ne on käytetty hienosti.
Päähenkilö Eddie on nuutunut kirjailijatoivo, joka ei saa mitään aikaan. Hän saa kuitenkin käsiinsä pillerin, joka tekee superihmiseksi (referenssit huumeisiin, riippuvuuksiin ja maniaan ovat ilmeiset). Ja sitten Eddielle alkaa tapahtua. Miinusta tulee ainoastaan lopusta, josta en pitänyt lainkaan. Kertakaikkisen upea katseluelämys. Huomionarvoista elokuvassa on myös, että ikäraja 15 on selvästi yläkanttiin kerrankin; seksiä ja väkivaltaa on vain vähän.
TÄHDET:
+ + + + (+)

Ennen aikojaan (2011)
LYHYESTI: Hieno tutkielma syyllisyydestä ja kuolemisesta. Vihattu ja erakoitunut Felix haluaa järjestää hautajaisensa vielä eläessään. Leffan tempo on hidas, mutta sekin sopii tunnelmaan. Hauska nähdä Bill Murray pitkästä aikaa valkokankaalla. Elokuva perustuu tositarinaan 1930-luvulta.
TÄHDET:
+ + + (+)

Napapiirin sankarit (2010)
LYHYESTI: Olen unohtanut kertoa tästä leffasta, joka yllätti todella positiivisesti. Olin etukäteen ihan että ho-hoijaa nuorten miesten road-movie... en varmaan kuulu kohderyhmään. Syystä tai toisesta katsoimme elokuvan kuitekin ja yllätys oli todella positiivinen. Hauskan todentuntuiset hahmot, raikas huumori ja seikkailumeininki toimi. Suosittelen, jos et ole vielä nähnyt!
TÄHDET:
+ + + +

Veijarit (2010)
LYHYESTI: Vähän samaa sarjaa edellisen kanssa, ja yllätti myös positiivisesti. Tosin trailerin perusteella olin luvannut itselleni olla koskaan katsomatta elokuvaa. Siinähän oli ihan yllättävän hyvä sanoma ja paikoittain hauska meininki. Näyttely oli silti jokseenkin väkinäistä ja tarinan opetuskin lopulta aika kummallinen.
TÄHDET:
+ + +

Oikeuden palvelija
LYHYESTI: Thrilleri, jossa katsojaaviedään taidokkaasti. Tarpeettoman raakoja kuvauksia, eikä yhtään tykättävää henkilöhahmoa.
TÄHDET:
+ + +

Pope Joan
LYHYESTI: Pidin tästä kirjasta paljon, mutta elokuva oli liian alleviivattu monella tapaa. Olisin toivinut, että elokuva olisi keskittynyt enemmän Johannan tarinaan kuin siihen, että naisten asema ei ollut kummoinen 800-luvulla. Historaillisena kuvauksena kuitenkin ihan katsottava, mutta suosittelen ehdottomasti lukemaan kirjan (Donna Woolfolk: Paavi Johanna).
TÄHDET:
+ + +

Muita:

No Strings Attached / Näin ystävien kesken
Natalie Portman putki jatkui tällä romanttisella komedialla, joka oli varsin tyhjäpäinen.
+ + (+)

The Rebound
Joitain hauskoja helmiä sisältävä tyhjäpäinen komedia tämäkin.
+ + (+)

Elokuu
Ylioppilaat sekoilevat kesällä. En tykännyt tästä yhtään.
+ +

Ps. Odottelen vielä lisää 6 sanan muistelmia enne kuin kerään niitä yhteen. Osallistukaahan!

Kuuden sanan muistelmat

2011-09-07T10:41:00.001+03:00

Sings of Life - kirjassa (arviota tulossa) kerrottiin kuuden sanan muistelmista. Olen joskus aiemminkin törmännyt Hemingwayn todistukseen siitä, että koko tarinan voi kertoa kuudella sanalla:

" Baby shoes: for sale, never worn."

Olen huono osallistumaan haasteisiin ja haastamaan, mutta tähän pystyy kaikki. Kirjoitetaan kuuden sanan muistelmia jooko? Hemingwayn kanssa on hankala lähteä kisailemaan, mutta näiden ei tarvitse olla mitään kirjallisuuden klassikoita. Miten tiivistäisit muistelmasi kuuteen sanaan? Tai vaihtoehtoisesti voit kertoa jonkin tarinan jostakin elämäsi varrelta. Näitä olisi varmasti hieno lukea ja jakaa. Tulkaa mukaan kommenteissa tai julkaiskaa omassa blogissa ja laittakaa tänne linkki/ilmoitus! Kerään muistelmia yhteen jos ja kun rohkaistutte niitä kirjoittamaan.

Mitkä olisivat minun muistelmani? Jotta rima jäisi riittävän alas, tässä muutama hetkessä kyhäämäni (ajan kanssa yritän saada muutaman lisää tehtyä):

"Ylistys arjelle, sotkulle, väsymykselle, ihmeille, rakkaudelle."

"Toistuvia proosallisia kohtauksia, ei painettavaksi kelpaavaa."

Ps. Kiitos kommenteista edelliseen postaukseen ja kärsivällisyydestä pohjavaihdoksiin. Päädyin lopulta vaihtamaan tähän vanhaan oranssiin takaisin.

tähän mennessä ja tänään mielessä

2011-09-05T22:29:00.000+03:00

Luen juuri nyt erästä englanninkielistä muistelmateosta, joka muistuttaa etäisesti What I Thought I Knew -kirjaa, jossa taas tehtiin erinäisiä What I Know So Far - listoja.

Siitä taas seurasi ajatus tehdä jonkinlainen lista ajatuksistani ja huomioistani tänään, tässä kohtaa blogielämää.

1. kiitollisuus, ilo

Kirjablogin perustaminen on vienyt teille, joita en olisi osannut kuvitella kulkevani. Iloisten usein uusista blogiystävistä, kirjoista joita en muuten olisi tullut lukeneeksi ja alati kasvavasta blogiyhteisöstä.

kirjasuositus:

Mary Ann Shaffer & Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville

2. ihmetys

Blogia kirjoittaessa elämä tapahtuu koko ajan ympärillä. Reilun 1,5 vuoden bloggaamisen aikana meidän pitkään ja hartaasti toivoma vauvaihme tapahtui ja monenlaista muutakin mikä ansaitsisi vaikka ihan oman bloginsa. Pidän siitä, että kirjat (ja blogi) on ja pysyy ennallaan, vaikka elämässä tapahtuisi mitä. Joskus tosin lukeminen on haasteellisempaa.

kirjasuositus:

Anna-Kaisa Hakkarainen: Ihmeet tapahtuvat muille

3. uusi, tuntematon

Olen kiinnostuneempi kirja-alasta ja kirjoista aivan eritavalla kuin ennen. Vuosi sitten en olisi pystynyt nimeämään montaakaan suomalaista kustantamoa tai sen vuoden uutuuskirjaa. Hassua!

kirjasuositus:

Antti Tuomainen: Parantaja

4. velvollisuus, into

Olen joutunut kumoamaan sellaisia aivan uusia tunteita kuin että "pitäisi päivittää useammin" ja "pitäisi lukea enemmän". Vastustan blogiahdistusta! Sen sijaan päättäväisesti ihailen ja nostan hattua monelle hurjan ahkeralle bloggaajaalle ja lukijalle.

kirjasuositus:

Daniel Kehlmann: Maine

5. Jos asuisi Helsingissä tai pääkaupunkseudulla niin kirjallisten tapahtumien valikoima olisi melkoinen. Täällä susirajalle ei sitten tapahdukkaan juuri mitään. Pitäisikö oikeasti yrittää osallistua ekaa kertaa elämässäni kirjamessuille?

kirjasuositus:

Claes Andersson: Jokainen sydämeni lyönti

6. vauvantuoksu, arki

Tässä on mennyt tuhannen imetyskerran raja rikki enkä ole ollut erossa vauvastani käytännössä lainkaan. En haluaisikaan olla. Viime yönä luin kirjaa imettäessäni ja aamulla en muistanut yhtään mitään siitä mitä olin lukenut. En mitään. Tätä tapahtuu myös päivisin. Meidän kodissa yöt ovat yhtä seikkailua ja suurin osa päivistäkin. Voi miten onnellinen olenkaan, että saan kokea tämän!

(Kaikki kirjoittamani ja lukemani suodattuu kuitenkin tällaisen todellisuuden kautta. Pyydän ymmärrystä :))

kirjasuositus:
Eve Hietamies: Yösyöttö

7. Mikäli olet jaksanut lukea tänne asti, niin innostaisin antamaan palautetta blogista. Olisi mukava tietää toimiiko tämä uusi pohja ja olisiko jotain muuta mitä voisi muuttaa? En nyt lupaa mitään muuta kiitosta kuin parannuksia blogiin. Ja ehkä jokin yllätyslahja...

Mukavaa viikkoa kaikille! Ihanaa kun luette kanssani!

ps. Blogger sekoilee jotain. GRRR. Nyt näyttäisi,

että suurin osa tekstistäni ja kuvistani on näkyvillä...

Karen Lord: Redemption in Indigo

2011-09-02T15:02:00.000+03:00

Karen Lord: Redemption in Indigo
Barbados 2010
224 sivua
Kindle edition for iPhone

MIKSI?: Nappasin lukuvinkin sivukirjastosta.

GENRE: “Fantasy as a genre does not have boundaries,” writes Lord. “It has roots. You may call it fantasy. I call it life.”

LYHYESTI: Tapaa mies, joka syö itsensä hengiltä. Seuraa taistelua kaaoksen valtiudesta. Lupaan, että yllätyt. "I say the best tales leave some riddles unanswered and some mysteries hidden."

FIILIS: Nyt voisi sanoa, että mitään tällaista en ole lukenut koskaan aiemmin. Tämä voi johtua barbadosilaisen(?) kirjallisuusperinteen vaikutuksesta tai sitten siitä, että kirja perustuu ymmärtääkseni senegalilaiseen kansantaruun.

"I find that sometimes if you just sit still, things have a way of finding you before you can find them."
Erinomaista ruokaa laittava päähenkilö Paama on jättänyt ahmattimiehensä, joka ei syö ruokaa vaan hengittää sitä. Asingen yritys saada vaimonsa takaisin päätyy katastrofiin toisensa jälkeen. Monien tapahtumien myötä alkaa taistelu kaaoksen valtiudesta ympäri maailmaa ja muuta erityistä.

Itselleni vieras on aina vähän hankalaa. Silti hahmot ovat kiinnostavia ja maaginen realismi/ reaalifantasia tekee kirjasta kovin yllätyksellisen (ehkä liiankin). Kerronta on persoonallista, viehttävää ja hauskaa. En voi sanoa nauttineeni tarinasta täysin, mutta pitkään aikaan en ole halunnut alleviivata näin paljon yksittäisiä lauseita tai päässyt näin päätäpyörittävän viihdyttävän filosofiselle matkalle.

"Perhaps your kind can look long at the deep questions of existence, but out sort need variation in our philosophical diet."

MUUTA: Kirjan erinomaisen alun voi lukea täältä. Kirjailijan blogiin tästä.

TÄHDET:
+ + + (+)

Elokuu 2011

2011-08-31T20:18:00.000+03:00

Kirjalistaa elokuulta:

Anna Pihlajaniemi: Adoptiomatka (tositarina)
Guy Delisle: Pjongjang (sarjakuva)
Jonathan Tropper: Seitsemän sietämättömän pitkää päivää
Marisha Rasi-Koskinen: Katariina
Todd Burpo: Heaven is for Real
Anne Leinonen & Miina Supinen: Rautasydän
Rosamund Lupton: Afterwards
Gail Carson Levine: Lumottu maa vaarassa (lastenkirja)
Karen Lord: Redemption in Indigo

kirjoja 9
naisia 5/9
englanniksi 3/9
suomalaisia 3/9
sivuja 2441, keskiarvo 271

Luulin lukeneeni tässä kuussa enemmän kuin pitkään aikaan, mutta ei se lopulta pitänytkään paikkaansa. Tosin luin enemmän englanniksi ja aika monta kirjaa on myös kesken, joten se varmaan selittää tuota fiilistä. Lastenkirjoja en ole yleensä ottanut mukaan, mutta tuo Lumottu maa vaarassa oli yli 200 sivua niin kelpuutan sen listalle.

KUUKAUDEN KIRJA: Rosamund Luptonin Afterwards, jonka suomennosta pitää odottaa ensi kevääseen kerrottiin Gummerukselta. Lue myös Adoptiomatka, Pjongjang, Katariina ja Tropper. Välipalaksi voit haukata Rautasydämen. Mainitsemisen arvoisesta Karen Lordin kirjasta myöhemmin... Hyvä kirjakuukausi kaikenkaikkiaan!

Rosamund Lupton: Afterwards

2011-08-29T09:48:00.001+03:00

Rosamund Lupton: Afterwards
Englanti 2011
476 sivua

MIKSI?: Luptonin Sister oli loistava ja halusin lukea myös hänen toisen romaaninsa.

LYHYESTI: Tuhopoltto jättää jälkeensä elämästä taistelevan perheen.

FIILIS: Tästä on nyt aivan pakko paljastaa hieman (mutta ei mitään mikä ei selviäisi ihan ensimmäisten sivujen aikana.)

Kaikki alkaa kun äiti Gracie on 8-vuotiaan poikansa yksityiskoulun urheilupäivässä ja huomaa koulun olevan tulessa. Adam on hetkeä aikaisemmin lähtenyt hakemaan syntymäpäiväkakkuaan sisältä ja perheen 17-tytär on myös koulussa. Gracie syöksyy pelastamaan perhettään.

Lovely bones- konseptilla kirjoitettu kirja vie mukanaan hirvittävään onnettomuuteen. Kertoja tosin on edelleen hengissä, mutta makaa tajuttomana sairaalassa Kaikki ylisanat ovat tämän kirjan kohdalla oikeutettuja, siis sellaiset kuin sydäntäsärkevä, koskettava, liikuttava ja voimakas. Lupton onnistuu aivan yhtä hienosti kuin ensimmäiselläkin kerralla kirjoittamaan "kaunokirjallista jännitystä". Tämä tosin keskittyy edellistä enemmän rikoksen ympärille vaikka asetelma tarjoaa paljon mahdollisuuksia menetyksen ja luopumisen teemojen käisttelyyn.

Perheen kohtalo on rajuimpia, joista olen lukenut. Menetys, syyllisyys ja rikos koskettavat niin järkyttävällä tavalla tavallista perhettä, että kirjailijan rohkeutta ja taitavuutta aiheen käsittelyssä on pakko arvostaa. Näin hurjien tapahtumien kertominen onnistuukin vain siten, että kertojaääni tulee todellisuuden reunamilta ikään kuin lohduttamaan lukijaa.

Kirja ei ole täydellinen, mutta rikoksen selviämisen jännite säilyy loppuun asti. Tapahtumat osaavat yllättää ja koskettaa. Kertoja Gracie on äitinä ihanan realistinen ja luopumisen edessä uskottava. Kiinnyin häneen kovasti.

MUUTA: Miten ihmeessä Lupton savut eivät ole menneet eteenpäin blogistanissa? Nämä kirjat ovat todella loistavia jännitystarinoita, joista löytyy syvyyttä. Milloinhan näistä tulee suomennoksia? SUOSITTELEN.

TÄHDET:
+ + + + (+)

Vettä elefanteille

2011-08-26T22:29:00.000+03:00

Uusille lukijoille tiedoksi, että katson myös paljon elokuvia. Usein en halua sotkea keskenään kirjoja ja leffoja. Kirja on lähes aina parempi ja parhaat elokuvat on käsikirjoitettu valkokankaalle. Suosikkikirjasta tehdystä hienosta ja onnistuneesta filmatisoinnista ei silti koskaan voi nauttia täysin, sillä sitä vertaa tahtomattaankin kirjaan.

Sara Gruenin Vettä elefanteille oli minulle vahva lukuelämys. Juuri DVD:lle ilmestynyt elokuvaversio kannattaa myös katsoa. Sirkus on kovin visuaalinen tapahtumapaikka, mutta sitä oli hyödynnetty elokuvassa varsin vähän. En erityisemmin fanita Witherspoonia, mutta hän teki mielestäni onnistuneimman roolinsa ikinä. Roolitus toimi muutenkin hyvin. Kirja on silti toki parempi. Gruenilta on tulossa pian uusi suomennos, sitä odoten jo kovin.

Toinen leffavinkki, jonka haluan antaa on on Winning Season. Sattumalta vuokrattu ja nollaodotuksin katsottu leffa osoittautui todella hauskaksi! Elokuva rikkoo hyvällä tavalla tavallisen urheiluleffan kaavaa. Valmentajan kasvukertomus on uskottava ja kiinnostava loppuun asti. Naurettiin välillä kippurassa. Suosittelen!

(Muita elokuvavinkkejä löytyy tuolla leffa-tunnisteella.)

Katariinan uusi koti ja muffinsi juhlintaan

2011-08-24T11:38:00.000+03:00

Eilinen meni niin haipakkaa, että arvonnan tulos jäi julkaisematta. Arpaonni osui Kafiin, onnittelut! Laitathan osoitteesi niin saat postia.

Minulla on jäänyt vastaamatta herkulliseen muffinsihaastepalkintoon. Olen saanut tämän (ihan ruinaamatta tällä kertaa) ainakin Karoliinalta, Ilseltä ja Janninnalta. ISO KIITOS!

(En keksi enää ketään, jonka en olisi nähnyt vastaavan haasteeseen. JOs olen väärässä, niin ota muffinsi itsellesi. Voittonsa kunniaksi myös Kafi voisi vastata tähän.)

Lempiväri: oranssi ja kirkas vihreä. Värillä on väliä lähinnä vaatteissa ja ne ovat melkein aina mustia. Laukku ja kengät voi sitten olla jotain piristävää. Ja auto. Sisustuksessa olen maailman surkein, mutta vahvat värit on kivoja kotonakin.

Lempiruoka: sushi. Tuoreista raaka-aineista ja taidokkaasti valmistettuna en tiedä mitään parempaa. Pikaruokanakin se on toki loistavaa.

Haavematka: Nepal. Meillä on ollut ilo perheenä tutustua läheisesti mutamaan nepalilaiseen opiskelijaan. Heidän innoittaminaan olemme alkaneet haaveilla matkasta vuorien maahan vastavierailulle. Ennemmin tai myöhemmin tämä varmasti toteutuukin.

Anne Leinonen & Miina Supinen: Rautasydän

2011-08-23T15:12:00.001+03:00

Anne Leinonen & Miina Supinen: Rautasydän
Suomi 2011
221 sivua, Helsinki-kirjat

MIKSI: Miina Supiselta olen lukenut kaiken (siis ne kaikki kaksi) ja tykännyt. Tämä uusikin kiinnosti.

GENRE: Jännitys-romanttis-hömppäviihdettä.

LYHYESTI: Takakannesta löytyy hiottu tiivistys: "Rakkaus on sokea. Rikos avaa silmät."

FIILIS: Olen yrittänyt keksiä millä taikatempulla pystyy kirjoittamaan dekkarimaisen jännityskirjan niin, että lopputulos on hyväntuulinen, kepeä ja viihdyttävä? Päähenkilö on ainakin suloisesti pihalla ja myös muut henkilöt ovat sopivan yksinkertaisia kuten tyylilajiin kuuluu. Tasapainoilu sen välillä, että lukijan mielenkiinto pysyy ilman että tapahtumista tule liian rankkoja onnistuu kirjassa hienosti.

Salaisuuksia paljastuu ja epäsopiva romanssi syttyy kun pikkupaikkakunnalta löytyy ruumis. Päähenkilö Sari joutuu tapahtumiin mukaan. Kestää aikansa selvittää kuka on sekaantunut mihin ja miksi. Välillä tietysti kuvaillaan ja kosketellaan upeita miesvartaloita.

Kirja on kuin karkkipussi: siinä on eri makuja ja suun saa makeaksi, mutta tarkempaa sisältöanalyysia ei ole mielekästä tehdä. Suosittelen raskaimissa vesissä viihtyvien lukijoiden välipalaksi tai sitten niille, jotka syövät vain rusinat pullasta.

MUUTA: Mieskin luki ja tiivisti että "sujuvaa hömppää".

TÄHDET:
+ + + +

Minä olin nuorena niin kypsä

2011-08-22T23:02:00.001+03:00

Minä olin nuorena niin kypsä

etten koskaan sen jälkeen

Nyt halveksin haaveita

joita rakastin silloin

se mitä toivoin oli vailla

todellista syvyyttä

eikä edes maksanut mitään

Halusin lapsia ja rapistuneen talon

minuun vetosivat runot

joista en ymmärtänyt mitään

Nyt vierastan haaveita

joita elätin silloin

se mitä toivoin oli

lainattu muilta

eikä edes maksanut mitään

Nykyään minulle sopivat murheet

runoista katson vain tekijän nimen

koska ne on kaikki lapsille kirjoitettu

ehkä toivoisin että olisin sellainen jälleen

Anni Sinnemäki (Sokeana hetkenä 2003)

Tässä minun vastaukseni runohaasteeseen, jonka Jenni tänään lanseerasi. Tämä runo sopii tunnelmaan ja hetkeen, jossa näen unia nuoremman versioni väkivaltaisesta kuolemasta. Sopii se myös siihen, että olen hylännyt rakkauteni runoihin. Sinnemäkeä en erityisesti fanita, mutta tästä pidän. Ehkä on aika rakastua uudelleen. Kiitos Jenni!

Todd Burpo: Heaven is for Real

2011-08-21T21:00:00.000+03:00

Todd Burpo: Heaven is for Real
Yhdysvallat 2009
163 sivua

MIKSI?: Olen jo vaikka kuinka kauan tarkkaillut sivusta tämän kirjan aiheuttamaa kirjailmiötä. Seurailen myydyinpien listoja ja suositumipia kirjoja ulkomaisilla sivustoilla jonkin verran. Sitä kautta löysin esim. Stockettin The Help (Piiat) -mahtavuuden jo vuotta aiemmin kuin kukaan tuntemani oli sitä lukenut.
Tämä teos on keikkunut myydyinpien kirjojen listoilla Yhdysvalloissa kauan ja amazon.com:ssa sen lähes 2000 tähtiarviota on keskiarvoltaan 4,5/5. Kirjaa on myyty noin 2 miljoonaa (!!!) kappaletta. Luin aiheesta ja ajattelin että FOR REAL? SERIOUSLY? Koska ilmiö ei ole osoittanut katoamisen merkkejä, päätin, että minun on pakko tutustua tähän tositarinaan taivaasta.

LYHYESTI: Pastorin 4v. poika Colton (melkein) kuolee hetkeksi ja alkaa kertoa vierailustaan taivaassa.

FIILIS: Kirja on hyvin ja vetävästi kirjoitettu. Tarinassa on hyvin paljon muutakin kuin taivaskokemuksia. Pastori isä kertoo perheen monista murheista ennen pojan sairastumista ja pohjustaa muutenkin tulevaa. Hän kuulostaa maltilliselta protestanttipastorilta, mikä tietysti Yhdysvalloissa tarkoittaa eri asiaa kuin Suomessa.

Myös Coltonin taivasvierailu on varsin maltillinen ja toki lohdullinen. Taivas on kiva paikka, jossa tapaa edesmenneet läheisensä ja Jeesuksella on lumoavat silmät.

MUTTA on vaikea kuvitella, että tällainen kirja saisi Suomessa lukijoita marginaaliryhmien (=herätyskristillisten) ulkopuolella. Vaikka Yhdysvalloissa uskonnollisuus on kovin erilaista,
on silti vaikea ymmärtää miten tällainen tarina löytää näin suuren lukijakunnan. Kuoleman jälkeinen todellisuus luonnollisesti kiinnostaa ihmisiä kaikkialla. Kuolemansuru ja siihen tarjottava lohdutus näyttää myyvän hyvin kun sen saa kuulostamaan riittävän uskottavalta.

Tässä siis kurkitaan rajan taakse vahvasti kristillisessä ja Raamattuun liitetyssä kontekstissa. Se, haluaako Coltonin kertomuksia taivaasta pitää uskottavina jää jokaisen lukijan päätettäväksi. (Lähtöoletuksena on, että ihminen on jollain tapaa avoin kuolemanjälkeisen elämän ajatukselle. Jos ei, niin Coltin tuskin pystyy ketään vakuuttamaan). Voi tietysti myös miettiä miten pyyteettömin perustein kirja on kirjoitettu. Suosio on silti aivan varmasti yllättänyt kirjailijan. Only in America.

MUUTA: Kirjan nettisivut tästä. Kirjan Kindle-versio maksaa nyt vain $5 amazon.com:ssa ja sen lukee muutamassa tunnissa. Amerikassa tämä tietysti luokitellaan tietokirjaksi (= non fiction)

TÄHDET:
+ + (+)

Marisha Rasi-Koskinen: Katariina + arvonta

2011-08-16T17:31:00.003+03:00

Marisha Rasi-Koskinen: Katariina
Suomi 2011
263 sivua, Avain

MIKSI?: Kiinnostuin tästä esikoisuutuudesta erityisesti Hannan arvion jälkeen.

LYHYESTI: Mistä tietää onko olemassa? Tai jos minä olen, niin onko muut? Mikä on totta tai onko sillä väliä?

FIILIS: Minä en ihan ymmärtänyt, en lainkaan kaikkea. Kuka Katariina oli ja mitä todella tapahtui? Ja kuitenkin halusin lukea herkeämättä, heittäytyä tarinaan.

Tässä kirjassa on monta kerrosta ja suuntaa. Toisaalta se on kirja aikuisista, jotka kadottavat lapsensa ja lapsista, joita kohdellaan väärin. Siinä on myös jännitystä, eksistenssifilosofiaa, vastausta vaille jääviä kysymyksiä, huumoriakin. On suorastaan yllättävää miten hyvin kaikki pysyy hallinassa kirjailijalta. Tarinasta ei kuitenkaan voi sanoa paljoa, vaikka osaisikin (minä en ehkä osaisi). Tämä täytyy lukea itse.

Rasi-Koskisen kieli on kiinnostavaa ja soljuvaa. Olin löytävinäni vaikutteita tai samankaltaisuutta useiden suomalaisten naishuippujen kanssa: Hirvonen, Fagerholm, Pulkkinen. Rasi-Koskinen on oikein tervetullut lisä tähän joukkoon.

Hienoja lainauksia kirjasta saisi monia, mutta poimin vain yhden: "Äitin työ on pelastaa lapsia. On ihan hyvä että, oma äiti osaa pelastaa jos, joskus itse on pulassa."

MUUTA: Olipa raikasta lukea jotain, mikä ei aliarvio lukijaansa. Ihanaa myös, että vauvanpehmentävät aivoni alkavat kykenemään ottamaan vastaan merkityksiä ja arvoituksia. Minulle tuli tästä mieleen äskettäin lukemani hienot Daniel Kehlmannin Maine ja Markus Nummen Karkkipäivä. Jotenkin ihmeellisesti Rasi-Koskinen on onnistunut yhdistämään näiden aiheet ja tekemään jotain ihan uutta.

TOISAALLA: Tämän ovat ehtineet lukemaan Hannan lisäksi jo ainkin Susa, Jenni, ja Katja.

TÄHDET:
+ + + +

ARVONTA: Iso kiitos Avain-kustantamolle arviointikappaleen tarjoamisesta! Laitan hyvän kiertämään - voit osallistua kirjan arvontaan blogin lukijana ja ilmoittautumalla kommenttilaatikkoon (yksi arpa). Jos linkität tämän, niin kerro siitä (toinen arpa). Arvonta suoritetaan 23. elokuuta noin klo12.

Jonathan Tropper: Seitsemän sietämättömän pitkää päivää

2011-08-10T17:08:00.002+03:00

Jonathan Tropper: Seitsemän sietämättömän pitkää päivää
Yhdysvallat 2010 (suom.2011)
467 sivua, Karisto

MIKSI?: Tropperin Everything Changes oli huippuhauska ja ilokseni miestä oli äskettäin suomennettu.

LYHYESTI: Tragikomedian 7 päivää kuluvat lukijalta huomattavasti päähenkilöä nopeammin.

FIILIS: Isän kuoleman jälkeisen suruviikon vietto on täynnä toinen toistaan kummallisempia yllätyksiä perheessä, jonka jäsenillä on vain näennäinen yhteys toisiinsa. Jokainen sisraus (äidistä puhumattakaan) tuo myös mukanaan omat salaisuutensa.

Tarina nauratti ääneen ja vei mukanaan alusta loppuun. (Herätti vastustamattoman halun lukea koko ajan ääneen miehelle kohtauksia). Tropperilla on harvinainen taito keksiä loputtomasti epätoivoisia tilanteita niin, että ne kuitenkin vaikuttavat mahdollisilta. Kirja ei ole tyhjäpäistä sekoilua, vaan joukkoon mahtuu oivaltavia ajatuksia ja herkkiä hetkiä.

Miinusta tulee yhtäläisyyksistä tuon toisen lukemani Tropperin kanssa. Muutamat kohtaukset olivat tarpeettomia ja liian rajuja kyseiselle tyylilajille. Tässä on myös selvästi elokuvakäsikirjoitusmaisia piirteitä.

Salla mainitsi juuri säännöstelevänasä Weinerin kirjoja, koska laadukasta viihdettä kirjoitetaan niin vähän. Olen ollut samaa mieltä, mutta nyt fanitan Tropperia. Jos haluatte viihtyä ja nauraa, niin lukekaa näitä!! Savujen sijasta bloginauruja raikumaan!

TÄHDET:
+ + + +

Guy Delisle: Pjongjang

2011-08-06T16:39:00.001+03:00

Guy Delisle: Pjongjang
Kanada 2003 (suom.2009)
188 sivua, WSOY

MIKSI?: Suosituksesta.

GENRE: Matkadokumentti sarjakuvana.

LYHYESTI: Tämä matkailumainos ei liiemmälti edistä Pohjois-Korean turismia. Ei siellä tosin sellaista olekaan.

FIILIS: Kirja tavoittaa matkakirjallisuuden tehtävän parhaimmillaan: lukija pääsee kulkemaan mukana sinne, minne muuten olisi varsin mahdotonta matkustaa. Samalla tututksi tulee monet suljetun maan kummallisuudet, jotka länsimaalaisessa demokratiassa eläneelle ovat käsittämättömiä. Sarjakuva on tarkkanäköinen ja oivaltava.

Delisle menee Pohjois-Koreaan muutaman kuukauden työkeikalle animaatiostudiolle. Vierailija on eristetty ulkomaalaisille rakennettuun hotelliin, eikä hän saa liikkua mihinkään ilman opasta ja tulkkia. Jokaista liikettä vartioidaan, kaikki hänen tapaamansa ihmiset vakuuttavat uskollisuuttaan suurelle johtajalle ja kadulla hän kävelee kuin näkymätön (jos joku paikallinen puhuisi hänelle, niin siitä voisi seurata syytös petturuudesta maata kohtaan). Pohjois-Korea on kuin suuri järjetön uskonlahko, joka on vienyt täysin itsemäärämisoikeuden jäseniltään.

Minua nauratti usein, vaikka kirjan huumori on tummaa. Minua myös kauhistutti vähintään yhtä usein. Olen aina vastustanut ja kapinoinut turhia ja etenkin järjettömiä sääntöjä vastaan, eikä Pohjois-Koreassa muuta tunnu olevankaan. Suoranaiset valheet, propaganda, kielletyt alueet, käsittämättömän hienot nähtävyydet ja niiden kontrasti nälänhätään, vankileireihin ja kontrolliin saavat toivomaan ettei tällaista paikkaa oikeasti olisi olemassa.

Haluan ehdottomasti tutustua Delislen muihinkin kirjoihin, joista on suomenettu Merkintöjä Burmasta sekä Shenzhen (Kokemuksia työskentelystä Kiinassa). Musta-valkoinen sarjakuva toimii erityisen hyvin kun kyseessä on Pjongjang (jotenkin tuntuu, ettei siellä ole värejä lainkaan), mutta varmasti muutenkin.

NÄYTE: (Tämä on tosin englanninkielisestä versiosta.)

TOISAALLA: mm.
Booksy (josta linkkejä lehtiarviohin)
Paula
Olivian Mari

TÄHDET:
+ + + +

Anna Pihlajaniemi: Adoptiomatka

2011-08-04T07:00:00.006+03:00

Anna Pihlajaniemi: Adoptiomatka
Suomi 2011
237 sivua, Tammi

MIKSI?: Että tietäisin. Ja vähän uteliaisuudestakin. Blogisavujen johdattelemana.

LYHYESTI: Yhden parin (pitkä) tie äidiksi ja isäksi.

FIILIS: Tällaisia omaelämänkerrallisia päiväkirjakirjoja on melkeinpä mahdoton arvioida. Ainakaan näin onnistuneita ja koskettavia. On tärkeää, että näitä kirjoitetaan. Että tämä on kirjoitettu. Hotkaisin kirjan eilen. Itkin, nauroin ja kauhistelin.

Kirjan rehellisyys saa kiitolliselle mielelle. Pihlajaniemi jakaa omat tunteensa ja koko adoptioprosessin kaunistelematta ja silti kauniisti. Monesti en voinut uskoa: onko joku voinut oikeasti sanoa noin tyhmästi? Ystävät ja läheiset möläyttelee jatkuvasti sammakoita?! Ja heti perään pelästyin - mitähän sanoin tuttavalleni kun kuulin adoptiosta ensi kerran? Kuinkahan monta kertaa olen kysynyt tyhmiä, satuttanut? Kirja haastaa paitsi omat ajatukset adoptiosta niin myös vanhemmuudesta. Kaikki lapsen odotukseen ja vanhemmuuteen liittyvät kysymykset ovat jollain tapaa läsnä jokaisen äidin (ja isän) arjessa. Biologisten lasten kanssa niitä ei vaan joudu selittelemään viranomaisille tai kirjoittamaan lomakkeille.

Kirja pysyy tiukasti adoptioaiheessa. Siitä mikä tie kuljettiin ennen tätä matkaa mainitaan vain sivulauseessa. Odotuksen pitkittyessä lukijakin vähän turhautuu kirjailijan mukana: mitään ei tapahdu!! Joko seuraavalla sivulla vihdoin?

(Ja vaikka se ei ole ollenkaan sama, niin minäkin olen kirjoittanut kirjeitä lapselleni, sille jota en vielä tuntenut ja jota niin kovasti odotin. Joka oli jo läsnä. Minunkin odotukseni kesti yli viisi vuotta. Se sanoinkuvaamaton ilo ja kiitollisuus on sitten ehkä eniten sama, minun lapseni! Minun oma lapseni! Se asuu meillä, se on vihdoin täällä!)

Niisk!

MUUTA: Kirja perustuu osiltaan blogiteksteihin. Blogissa eletäänkin nyt uutta odotusta. Kirjasta tuli mieleen Ihmeet tapahtuvat muille lapsettomuuspäiväkirja. Muita aiheeseen liittyviä kirjoja tunnisteilla adoptio ja lapsettomuus.

TOISAALLA: mm.
Ilse
Susa
Maria

TÄHTIÄ:
+ + + + (+)
(Vetäisin turpaan, jos joku antaisi tähtiä minun elämälleni. Tämän kirjalliset ansiot ovat kuitenkin niin ilmeiset, että kirja on tähtensä ansainnut.)

Susan Fletcher: Noidan rippi

2011-08-03T22:19:00.001+03:00

Susan Fletcher: Noidan rippi
Englanti 2010 (suom.2011)
400 sivua, LIKE

MIKSI?: Pidin Meriharakoista ja moni on pitänyt tästäkin.

LYHYESTI: Noita-, kirkko- ja verilöylyhistoriaa kauniisti tarinaksi kirjoittettuna.

FIILIS: Marjis julkaisi tästä tänään hyvän arvion. Suunnatkaa lukemaan se. Oma jälkitunnelmani kirjasta on vähän valju.

Vikoja löytyy luultavasti sekä kirjasta että lukijasta (tai sitten ajankohdasta, kuten marjis arvioi). Päähenkilö Corrag sanoo itse puhuvansa paljon ja niin hän todella tekee. En jaksanut kuunnella ihan kaikkea. Jossain kohtaa lumouduin, mikä olisi riittänyt minulle. Pastori Charlesin kirjeet olivat kiinnostavia. Kirja taisi lopulta olla hänen kasvutarinansa.

Alkuasetelma innosti, mutta mielestäni tarina ei ihan kantanut. Teemat ovat tärkeitä: erilaisuuden sietämistä, oman tarinan kertomista ja yksinäisyyden vaikutuksia. Fletcherin kirjat vaativat omistautumista, hänen hahmojensa maailmaan uppoutumista. En pystynyt tekemään sitä. Sivujen välillä pyyhin pukluja, nukahdin sohvalle, poimin mustikoita. Kului liian monta päivää kunnes taas ehdin jatkamaan. Silti Fletcher vie lukijaansa elävästi mukaansa maisemiin, tuoksuihin ja tunnelmiin. Pidin yrttien esittelyistä lukujen alussa. Niin piti mieskin, kuten koko kirjasta.

TOISAALLA: mm.
Leena Lumi (arviosta linkit moneen muuhun arvioon)
Lumiomena
Booksy

TÄHDET:
+ + +

Heinäkuu 2011

2011-07-31T23:07:00.003+03:00

(Kaksi lasta, joita molempia kovin varjeltu auringolta...)

Tähän tulee heti aamulla heinäkuussa lukemani kirjat listattuna. Sitä ennen aion kuitenkin nukkua vähän. Päivään saa kummasti puuhaa kun huomaa seisovansa klo9.30 rappukäytävässä vauvan ja 5v:n kera ilman avaimia, rahaa, vaippoja tai vaunuja. Mies on toisessa kaupungissa iltaan asti töissä, eikä vara-avainta ole. Suosittelen kokeilemaan, mikäli kaipaa haastetta ja seikkailua elämäänsä.

Eli kirjoihin:
kirjoja 7
naisia 2/7
suomalaisia 1/7
englanniksi 1/7
sivuja 2258, keskiarvo 322

JonathanTropper: Everything Changes
David Foenkinos: Nainen, jonka nimi on Nathalie
William Golding: Kärpästen herra
Markus Nummi: Karkkipäivä
Daniel Kehlmann: Maine
Susan Fletcher: Noidan rippi
Karin Schmidt: Sinä et kuole

Heinäkuun kirja: Daniel Kehlmannin Maine. Pidin valtavasti myös Karkkipäivästä, Naisesta, jonka nimi on Nathalie sekä Tropperin Everything Changes - kirjasta.

Daniel Kehlmann: Maine

2011-07-28T22:30:00.001+03:00

Daniel Kehlmann: Maine
Saksa 2009 (suom.2011)
176 sivua

MIKSI?: Poimin epäileväisenä uutuushyllystä. Erittäin onnistunut kansi.

LYHYESTI: Jos yrität väittää, että romaanihenkilö on vähemmän olemassa kuin sinä, niin tämän luettuasi et ole enää ihan varma asiasta.

FIILIS: Tätä on odotettu. Kirjaa, joka on vaan mahtava. Kehlmann kysyy kirjassaan pohjimmaisia eksitenssifilosofisia kysymyksiä äärimmäisen taitavasti, yhtä aikaa vakavasti ja leikitellen. Ihastuin todella. Esillä on myös julkisen ja yksityisen veteenpiiretty viiva sekä julkisuuden kaipuu ja taakka. Mistä tietää, että tämä on todella minun elämäni? Jos katoan, niin keneksi muutun? Kenen tarinaa kerron? Kuka minä olen ja miksi?

Maine on eräänlainen novellikokoelma, jonka hahmot liittyvät toisiinsa arvaamattomalla tavalla. Mukana on myös kirjailija, jonka romaanihahmot keskustelevat kirjailijan kanssa taitavasti. Yritin valita suosikkiani novelleista, mutta pidin kaikista. Tarinat ovat silti keskenään kovin erillaisia. Ehkäpä paras on kuitenkin "Rosalie lähtee kuolemaan". Mutta voisin luetella myös muut 8 novellia. Miguel Auristos Blancos meni henkilönä ironian puolelle ja nauratti synkkyydestään huolimatta (muistutti kovasti Coelhoa). Monista henkilöistä olisin halunnut kuulla lisää ja jäin pohtimaan mitä sitten tapahtui. Todellisista ja keksityistä. "Keskustelupuheenvuoro" taas on kirjailijan kielellinen taidonnäyte (ja samalla myös suomentajan).

Vaikka Kehlmann kysyy syviä kysymyksiä, hänen tekstinsä ja tarinansa vievät mukanaan. Hahmot ovat kiinnostavia ja käänteet yllättäviä. Lukekaa tämä. Ehdottomasti. Ainakin jos kiinnostut identiteettin ja olemassaolon kysymyksistä taidokkaassa kaunokirjallisessa muodossa.

MUUTA: Kirjailijan kuva löytyy takakannelta: tuo saksalaisen kirjallisuuden supertähti katsoo silmiini vakavasti. Minua nauratti, kun kuva on jotenkin niin KIRJAILIJAN näköinen. Onkohan se edes hänen kuvansa? Kehlmannilta on suomennettu myös toinen romaani Maailman mittaajat. Lukupinon jatkeeksi päätyy sekin.

TOISAALLA:
Hanna
Pienen mökin emäntä
Umami-sivusto/Ville (täällä voit osallistua arvontaan ja voittaa kirjan itsellesi)
Kirjavinkit

TÄHDET:
+ + + + +

Markus Nummi: Karkkipäivä

2011-07-26T09:32:00.002+03:00

Markus Nummi: Karkkipäivä
Suomi 2010
381 sivua, Otava

MIKSI?: Nenäpäivän jälkeen en halunnut lukea enää yhtään -päivä liitteistä kirjaa, enkä Finlandia-ehdokkaita. (Looginen päättelyketju: jos voittaja on niin kamala, niin miten huonoja ne muut sitten ovat? Onneksi Finlandia on yhden ihmisen mielipidekysymys.) Erittäin luotettavalta taholta sain kuitenkin vahvat suositukset tähän kirjaan ja niihin kannattikin uskoa.

LYHYESTI: Tok Kilmore pelastaa rinsessan sillä aikaa kun aikuiset kaivelee napaansa.

FIILIS: Kirja on harvinainen yhdistelmä yhteiskunnallista viestiä, järkyttävää tarinaa, huumoria, sattumuksia ja pelottavan todelliselta tuntuvia hahmoja. Kirja vie taitavasti mukaansa ja onnistuu olemaan samalla kertaa kepeä, oivaltava ja raskas. En muista milloin olisin lukenut kirjan saman päivän aikana. Tämän luin.

Nummi yhdistää henkilöt taitavasti toisiinsa. Tarinasta löytyy turhautunut kirjailija, omaa elämäänsä pakoileva sosiaalipäivystäjätäti, seonnut yksinhuoltaja, riitelevä avioeropariskunta ja heidän lapset. Enemmän tai vähemmän näkymättömät. Kirjasta muodostuu jännitysnäytelmä. Tarkkanäköisyydessään satuttavan kerronnan ei toivoisi voivan olla totta ja kuitenkin tietää, että voisi olla. Siitä tunnistaa myös tahtomattaan itsensä: Paulan kiireestä ja turhautumisesta, Akin harhailevista ajatuksista, joita hän miellään kirjoittaisi romaaniinsa ja sosiaalityöntekijä Katrista, joka aina ensin epäilee ja kulkee ajatuksissaan toisaalla. Aiheena lastensuojeluilmoitukset vaikutti täysin mahdottomalta kiinnostavaksi romaaniksi, mutta kirjaa on hankalaa arvioda käyttämättä ylisanoja. Tämä on loistava.

MUUTA: Ne, joilta tämä kirja on jäänyt lukematta tulisi korjata virhe välittömästi. (Mielellään myös Finlandia-palkinnon valitsija voisi korjata virheensä.) Itse aion viimeistään nyt lukea Nummen Kiinalaisen puutarhan. Mies tykkäsi myös kovasti Karkkipäivästä. Kirjan nimi on muuten spot-on.

TÄHDET:
+ + + + (+)

William Golding: Kärpästen herra

2011-07-25T23:01:00.000+03:00

William Golding: Kärpästen herra
Englanti 1954 (suom. 1960)
336 sivua, Otava.
Nobel 1983

MIKSI?: Päädyin tähän jotain kautta yrittäessäni etsiä kirjoja nostalgia-haasteeseen, mutta lukulistalla se on ollut kauan. Mahdottoman vaikeaa löytää kirjoja julkaisuvuoden mukaan! Tähän kirjaan liittyvät vuodet eivät kuitenkaan sovi minun nostalgiakseni.

LYHYESTI: Saareen jääneet pojat tappelevat ja kiusaavat toisiaan hengiltä. Kirjaimellisesti.

FIILIS: Yök.

Heinäkuuta ei ole enää loputtomiin jäljellä ja minulla on jo 4(!) kirjaa odottamassa arviota ja viideskin kohta. Yritän aina edetä järjestyksessä ja nyt en pysty tekemään mitään, ennen kuin saan sanottua jotain Kärpästen herrasta. Arvioiminen tuntui vaikealta jo viime viikolla ja nyt sitten viikonlopun Norjan tapahtumien jälkeen varsin mahdottomalta.

En ole lukenut tätä aiemmin, koska olen ollut varma etten pitäisi siitä. Olin oikeassa. Vaikka kuvaus ihmisluonteen todellisesta pahuudesta olisi kuinka hieno tahansa, niin minulle tämä oli liikaa. Haluan uskoa Rawlsin yhteiskuntasopimuksen kaltaiseen lopputulemaan, mikäli pitäisi ns. aloittaa alusta ja järjestäytyä. Ehkä kirjan aiheuttama kuvotuksen tunne kertoo jotain kirjan onnistumisesta, mutta minulle tämän kaunokirjalliset ansiot jäivät hämäriksi. Kerronta on osiltaan pitkästyttävää. Suomennoksen kieli on myös auttamattoman vanhentunut. Täytyi kuitenkin lukea loppuun kuinka pojille käy.

TOISAALLA:
Sattumalta Lukuhetket arvio kirjan eilen, joten sieltä voitte lukea lisää.

MUUTA: Onpa synkkä Nobel-voittajan pääteos. Voit vastata kirjasta tehtyyn tietovisaan täällä. Itse sain kaikki oikein, hip hei!

TÄHDET:
+ + (+)

sanattomuus

2011-07-23T22:37:00.000+03:00

Me vaellamme täällä kauniissa maassa
ja vaellamme pimeässä laaksossa.
Harvat ovat ilomme, monet murheemme
moni on poistunut joukostamme
niinkuin jokainen poistuu kerran.
Moni meistä kaipaa läheistään,
moni lähintään,
moni kohottaa huultensa pyynnön
ja sydämensä rukouksen:
"Anna heille rauha,
anna hänelle rauha."

Samaa me pyydämme itsellemme,
samaa jokaiselle tällä ja tuolla puolen virran:
jokaiselle joka vaeltaa kanssamme,
jonka sydän lyö
tai juuri nyt vaikenee.
Tai, jonka sydän nyt juuri alkaa sykintänsä.
(Lassi Nummi, Requiem 1990, Otava)

Kindle-mainontaa

2011-07-20T22:01:00.000+03:00

Hanna oli mennyt ja ostanut Kindle 3:sen. Käykää ihmeessä lukemassa hänen juttunsa täältä. Itselläni tuo laite on ollut viime helmikuusta. Alkuinnostus on hieman karissut. Tai ihan vaan on ollut niin paljon kirja-kirjoja luettavana, että Kindle on jäänyt lukupinon pohjalle. Äitiysloman alkamisen jälkeen olen myös liikkunut vähemmän esim. junissa tai busseissa, mihin tuo sopii todella hyvin käytettäväksi. Meillä ei hetkeen toiminut kotona wi-fi, jolloin en saanut kirjoja ladattua. Mutta kyllä minä siitä edelleen kovasti tykkään :) Kirjoittamiini Kindle-aakkosiin pääset TÄSTÄ.

kesäleffoja osa II

2011-07-18T13:34:00.000+03:00

Edellinen leffapostaus löytyy täältä.

Ole luonani aina
Kazuo Ishiguron kirjaan perustuva elokuva on onnistunut. En silti pitänyt siitä, sillä tarinana tämä on niin kovin synkkä. Kysymyksiä ja ajatuksia elokuva kuitenkin herättää. Olisi mukava kuulla teiltä jotka olette lukeneet kirjan, että miten nämä vastasivat toisiaan.
TÄHDET: ++++

Kuninkaan puhe
Paljon kehuja saanut elokuva änkyttävästä kuninkaasta lunastaa kaikki odotukset. Tämä kannattaa ehdottomasti katsoa!
TÄHDET: ++++(+)

Tamara Drewe
Englantilaisen elokuvan hahmot ovat kaikki aika kamalia, mutta tarina oli aivan erilainen kuin luulin. Puolikepeää ja vähän romanttistakin.
TÄHDET: ++++

Taistelija
Nyrkkeilyelokuva, jossa Cristian Bale tekee aivan uskomattoman roolin! Jo sen takia leffa kannattaa ehdottomasti katsoa. Tässä on kyllä hulluin perhe pitkään aikaan. Elokuva perustuukin tositarinaan ;)
TÄHDET: ++++

Black Swan
Balettielokuva, joka kertoo hienosti nuoren naisen muutoksesta valkoisesta joutsenesta mustaksi ja ristiriidasta, joka tästä aihutuu.
TÄHDET: ++++

Kova kuin kivi
Coenin veljesten upea lännenelokuva, jossa nuori Hailee Steinfield näyttelee vaikuttavasti vanhojen setien (kuten Matt Damon) kanssa.
TÄHDET: ++++(+)

Just Go With It
Yllätävän onnistunut romanttinen komedia (minun odotukseni näiden suhteen ovat tosin kovin vähäiset). Jennifer on ihanasti ikäisensä ja kohtaus jossa he ottavat mittaa toisistaan Kidmanin kanssa korvasi muutamat ala-arvoiset vitsit.
TÄHDET: +++

Cemetery Junction
Tämä on helmi! Kiinnostavat hahmot, hyvät näyttelijät ja toimiva tarina: upealla musiikilla. Naurettiin aivan katketaksemme.
TÄHDET: ++++(+)

Jatkan taas jossain kohtaa. Kuten sanottu, on tullut muutama leffa katsottua viime aikoina...

David Foenkinos: Nainen, jonka nimi on Nathalie

2011-07-17T23:24:00.000+03:00

David Foenkinos: Nainen, jonka nimi on Nathalie
Ranska 2009 (suom.2011)
268 sivua, Gummerus

GENRE: Kirjallinen Amélie.

LYHYESTI: Ne tapas ja se tilas aprikoosimehua just niiku piti.

FIILIS: Ihan oikeasti ajattelin, että minä en varmastikaan pidä tästä. Yritän useimmiten pysytellä kaukana ranskalaisista elokuvista ja sama sääntö toimii melko hyvin myös kirjoihin. Mutta poikkeus vahvistaa säännön. Kuten Amélie. Ja nyt tämä kirja.

Tästä on sanottu niin paljon, etten taida yrittää lisätä siihen paljoakaan. Viihdyin, yllätyin, nauroin, hymyilin, heräsin pohtimaan. Kirjasta tulee hyvälle mielelle, vaikkei tapahtumat olekaan erityisen aurinkoisia. Hahmot ovat riittävän kummallisia, juoni suloisen mutkikas, yksityiskohdat ja sivupolut viihdyttäviä ja tarkkoja. Kirjassa on monta lukua, mikä tekee tästä nopealukuisen ja rytmikkään.

TOISAALLA:
Ihanasti tästä on kirjoittanut Ilse, joka suosittelee kirjaa kaikille aivan kuten Mari A. ja minäkin. Kirjan on lukenut myös ainakin Luru, Cathy, kirjavinkit ja Anneli.

TÄHDET:
+ + + +

JonathanTropper: Everything Changes

2011-07-14T16:28:00.002+03:00

JonathanTropper: Everything Changes
Yhdysvallat 2005
352 sivua
Kindle Edition for iPhone, 4857sivua.

MIKSI?: Amazon.com selailulöydös.

GENRE: Hauskuutta, vauhtia ja romantiikka. Tavallaan chic-littiä, mutta päähenkilönä on mies ja kaikki on vaan vähän synkempää ja hauskempaa.

LYHYESTI: Kaikki on hyvin ja kaikki voi muuttua. Viikossa. Kokonaan ja ilman paluuta. Liikkuvaa junaa ei voi pysäyttää, eikä ehkä tarvitsekaan.

FIILIS: Tämä oli hauska! Genrensä huippuyksilö! Luin tätä hetken päällekäin Sinä päivänä- romaanin kanssa ja vaikka kirjat ovatkin erilaisia niin tämä veti yhtä lailla mukaansa. Ongelmaksi tuli lähinnä se, että luin kirjaa myös öisin imäettäessä ja nuo valvomiset tuppasivat venymään.

Kirjan ainekset kuulostavat tragikoomisuudessaan melkeinpä liian kärjistetyiltä, mutta Tropper käsittelee aiheita taitavasti. Päähenkilö Zack huomaa mm. pissaavansa verta, haaveilevansa kuolleen kaverinsa vaimosta kihajaisviikollaan ja alkavansa tehdä sovintoa elämänsä pilanneen isänsä kanssa. Tuo maailmalta palaava täystuho-jääkaappifilosofi-isä onkin aivan ennennäkemätön romaanihahmo.

Tarina on joiltain osin ennalta arvattava kuten romanttiset Hollywood- komediat ja kuulostaa paikkapaikoin elokuvakäsikirjoitukselta. Yllätyksiä oli kuitenkin myös tarjolla. Pidin siitä miten mahdottomiin tilanteisiin Tropper hahmonsa vie ja miten he sitten selviävät pois niistä. Monesti huumori on varsin mustaa, mutta dialogit toimivat myös hyvin.

Haluasin heti lukea seuraavan Tropperin. Ilokseni huomasin, että häneltä on suomennettu kaksi kirjaa, joista toinen aivan äskettäin: Seitsemän sietämätöntä päivää. Toinen on Kuinka lähestyä leskimiestä. Toivottavasti suomennoksissa on onnistuttu.

Syvällisyyttä kirjoistaan kaipaavalle tätä ei voi suositella, vaikka tässäkin ihmissuhteissa tapahtuu suuria. Laadukasta hauskuutta ja viihdytystä etsivälle tämä on ehdoton.

TÄHDET:
+ + + + (+)
Genrensä huippua.

Kirjavassa kammarissa vertailtiin erään kirjan kansia ja googlettamalla huomasin, että myös tästä kirjasta on ainakin 6 eri kansiversiota. Kaikki ovat mielestäni aivan kamalia!? Eikä yksikään edes tavoita mitään kirjan sisällöstä! Mitä mieltä olette? (En saanut kuvia isompina)

Oota, mä luen tän eka loppuun

Blogistanian Globalia 2011

Lista kaikista lukemistani 2011 käännöskirjosta, mikäli osasin laskea kaikki (22):

+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Ehdokkaani Blogistanian globaliaan:

1. Jonathan Franzen: Vapaus

Koska se oli kirjavuosikymmeneni paras. Ehdottomasti.

2. Daniel Kehlmann: Maine

Koska "Vaikka Kehlmann kysyy syviä kysymyksiä, hänen tekstinsä ja tarinansa vievät mukanaan. Hahmot ovat kiinnostavia ja käänteet yllättäviä. Lukekaa tämä. Ehdottomasti. Ainakin jos kiinnostut identiteettin ja olemassaolon kysymyksistä taidokkaassa kaunokirjallisessa muodossa."

3. Kamila Shamsie: Kartanpiirtäjä

Koska Tähän kirjaan on pakkautunut kaikki se, mitä kirjoissa rakastan.

4. Ron Currie, JR: Juniorin erikoinen elämä

Koska kerran vuodessa pitää lukea hienosta maailmanlopusta.

5. David Nicholls: Sinä päivänä

Koska "Teksti on hauskaa, uskottavaa ja rakenteeltaan oivaltavaa. Tässä on kaikki mitä kesäkirjalta voi toivoa."

Ja sitten vaan jännätään voittajia!!

David Foenkinos: Vaimoni eroottinen potentiaali

Linnut LUMEN VALOSSA

Véronique Ovaldé: Mitä tiedän Vera Candidasta

Tiiliskivikaipuu

Jennifer Egan: Aika suuri hämäys (A Visit from the Goon Squad)

Edessä oma elämä

Miniarvioita

Gayle Forman: Jos vielä jään (If I Stay)

Blogifinlandia

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa, valoa, valoa

(Lisäksi noin puolet kirjoista Johanna Venho: Syntysanant ja Bo Carpelan: Lehtiä syksyn arkistosta - nämä jäivät kesken oikeastaan vain surkean lukuajankohdan ja liian nopeiden palautuspäivien takia)

Ehdokkuuteni menevät teoksille:

iPad vs. Kindle

Joulu!

uusi kirjavuosi 2012 ja remppaa

Lahjavinkit lastenkirjoista

Lukutoukan kirjahaaste 2011

Hannu-Pekka Björkman: Kadonneet askeleet - Olisi mukava tietää miten ajankohtaista Björkmanin jutut ovat sitten.

Lionel Shriver: Jonnekin pois Tai sitten se johtuu, että luin sen juuri, mutta vahva maku jäi.

Markus Nummi: Karkkipäivä- En olisi millään uskonut, että ihastuisin tähän kirjaan niin valtavasti!

Lionel Shriver: Jonnekin pois

Joululahjavinkit 2011 ja kirjalistaa

syys-, loka-, marraskuu

Natalie Taylor: Signs of Life: a Memoir

Rakastunut krokotiili (lastenkirja)

joulukuu:

Lionel Shriver: Jonnekin pois

Copycat- kirjankansi

Helmi Kekkonen: Valinta

Joonas Konstig: Kaikki on sanottu

Luettuja syksyltä

Natalie Taylor: Signs of Life: a Memoir

lastenkirjat:

Rakastunut krokotiili (arvio tulossa)

Unkarilaisia kansansatuja (satuhaaste)

David Safier: Huono karma

Jonathan Franzen: Vapaus

Hannu-Pekka Björkman: Kadonneet askeleet

Aila Meriluoto: ensimmäinen ja viimeisin

kuvalemppareita

Täydellinen paisti voitti

Miika Nousiainen: Metsäjätti

Leffapoimintoja pimeisiin iltoihin

Finlandia blogikooste ja oho

Finlandia Junior blogikooste + Jättityttö ja Pirhonen

Camila Läckberg: Merenneito

Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis

identtiset kaksoset

Robert Goolrick: Luotettava vaimo

arpajaisvoittajat:

kesken ja jonossa

Ally Condie: Matched (Tarkoitettu)

Voi kirjamessu sentään!

Lahjakorttiarvonta! Vielä ehdit!

kadonnut kirjatermi

bloggaaja goes jonglööri + ARVONTA